torstai 24. syyskuuta 2015

Mitä jos pelkään pakolaisia?

Olen yrittänyt sulkea mielestäni kaikki ajankohtaiset kysymykset, koska minulle alkoi tulla informaatioähky ja ahistus. Murehdin ihan liikaa kaikkea mahdollista: itkin pakolaislasten kärsimystä, heräsin keskellä yötä karmivaan ajatukseen lomarahojen poistosta ja köyhyysloukusta, järkytyin lukiessani merieläinten määrän radikaalista vähenemisestä... Päätin ryhtyä jonkinlaiseen uutislakkoon eli että en aktiivisesti seuraa mitään mediaa. Uutispimennossa en ole ihan täysin voinut olla, mutta olen vältellyt uutisten lukemista ja se on ollut minulle terveellistä. Pelot ja ahistus hälvenivät ja tuntui, että pystyin keskittymään arkeenkin paremmin. Kunnes...

Eräänä päivänä ollessani vaunulenkillä minua vastaan tuli kaksi pakolaismiestä. Reippaan ja hyväkuntoisen oloisia nuoria miehiä, juuri niitä, joita elintasosurffareiksi sanotaan. Pelko värähti sisälläni. Mitä jos nuo lihaksikkaat miehet hyökkäisivät kimppuuni? Kun he olivat menneet ohi, vilkaisin vielä taakseni. Aloin miettiä, että uskallanko enää liikkua vapaasti ja pelotta? Vastaus on, että en! Eilen illalla kävin lenkillä vauva kantorepussa ja taas tuo pelko iski. Ihan tässä lähellä on vastaanottokeskus ja pakolaisia täällä siis liikkuu, ihan pilvin pimein kuhisee, kuten eräs tuttu sanoi. Olen lukenut useita positiivissävytteisiä juttuja siitä, miten joku on käynyt tutustumassa vastaanottokeskuksiin ja vakuuttelee, että pakolaiset ovat ihan tavallisia ihmisiä ja kunnon porukkaa. Kyllä, varmasti ovatkin, mutta suureen joukkoon mahtuu kaikenlaisia tapauksia ja kun sana Isis nostetaan esille, niin minua hirvittää. Ajattelin myös kliseisesti, että tilaisuus voi tehdä varkaan... Mitä jos arki-iltana, sanotaan vaikka yhdeksän maissa kipaisen lähikaupassa ja vastaani tuleekin mies, joka päättää raiskata, kun huomaa yksinäisen naisen? Olenko liian stereotypistävä, kun ajattelen maahamuuttajia potentiaalisina raiskaajina? Minulle ehdittiin jo sanoa, että ei ole pakko mennä illalla ulos. Hetkinen, mitenkä meni? Että minunko pitää pelkoni vuoksi jäädä kotiin? Että minunko pitää nyt omassa kotimaassani pelätä ja jättää tekemättä tavallisia arkisia asioita, joita olen ennen tehnyt? Sanokaa nyt joku, mitä minun pitäisi ajatella ja onko muilla samanlaisia ajatuksia? 

Tuoreena äitinä olen ehkä normaalia herkempi kokemaan pelkoja, koska suojeluvaisto vauvaa kohtaa on valtava. Vähän ihmettelen omaa pelkoani, koska minulla ei yleensä ole pelkoja erirotuisia ihmisiä kohtaan. Monestihan muukalaispelkoa (ja -vihaa) tuntevat säkissä kasvaneet umpimieliset jästipäät, jotka eivät ole kiertäneet muuta kuin tahkoa. Mistä pelkoni sitten kumpuaa? Ainakin niistä uutisista, joissa kerrotaan maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Ai niin, mutta nehän ovat yksittäistapauksia ja ihan samalla tavalla suomalaisetkin tekevät rikoksia. Tällaisella argumentillahan pelkoa yritetään lievittää. Minä en voi pelolleni oikein mitään, koska se on yhtäkkiä esiin pulpahtava tunnetila. En halua lietsoa itseäni pelokkaaksi - eihän ihminen voisi elää, jos perustaisi elämänsä kaikille hypoteettisille pelonlähteille. Hypoteesien sijaan haluankin todennäköisyyksiä ja tilastoja! Haluan tuoreen tilaston maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Enkä halua kuulla sitä, että mamujen tekemät rikokset ovat lisääntyneet, koska heidän määränsä on lisääntynyt, ei nimittäin paljon lohduta. Minä haluan suhteellisen tilaston, jossa kerrotaan, miten paljon mamut tekevät rikoksia suhteessa määräänsä? Haluan myös vertailla sitä suomalaisten vastaavaan osuuteen. Minä haluan tilastoja, koska matematiikka on jotenkin turvallista ja vaikka minulla on surkea matikkapää, niin jostain syystä pidän tilastoista ja hahmotan monesti maailmaa niiden kautta. Matematiikka on myös jollain omituisella tavalla turvallista.

Toinen syy, miksi pelkään, on tieto kulttuurieroista ja pakolaisten suhtautumisesta naisiin. Lähtömaissa naiset ovat alisteisessa asemassa ja vaikka suomalaiset valittavat tasa-arvon puutetta, niin kyllähän Suomi on hyvin tasa-arvoinen maa. Suomalaisilla naisilla on länsimainen vapaus tehdä mitä huvittaa ja olla miten huvittaa. Tämä voi olla patriarkaalisesta maasta tulevalle vaikeaa ymmärtää. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että minä kuljen yksin ja /tai vauvani kanssa ja minulla saattaa olla jopa lyhyt hame tai paita, josta vilahtaa tissivako, kun kumarrun. En tarkoituksella halua paljastella, mutta mitäpä sitten, jos haluaisinkin tuoda rintavarustustani esille? Ei ole ollenkaan tavatonta, että nätissä kesäpuserossa tai biletopissa on vähän avoimempi kaula-aukko. Tissivako tai lyhyt hame ei ole signaali siitä, että minut voi raiskata. Suomalaisnaiset ovat tottuneet pukeutumaan vapaasti ja oman tahtonsa mukaan ja uutiset siitä, että pukeutumisemme herättää pakolaisissa hämmennystä, herättää minussa hämmennystä. Voin myös tunnustaa, että persutyyppinen pelko nostaa päätään; nytkö ne tulee tänne ja kohtako meillä pitää olla huivit päässä ja kielletäänkö myös Suvivirsi ja sianlihan syönti?
Meinasin laittaa tissivakokuvan, jolla olisi saanut kivasti lukijoitakin, mutta häveliäisyyteni
 ja hyvän journalismin nimissä päädyin syysvaahterakuvaan. Vai olisiko joku halunnut nähdä t-vaon? :D

Juuri samana päivänä, kun olin lenkillä nuo miehet kohdannut, niin illalla sattui toinen tapaus, joka aiheutti taas päänsisäisen myllerryksen. Olin kaupassa ja samalle hyllylle sattui nuoripari; suomalainen nainen ja ulkomaalaistaustainen mies. He olivat ostamassa erästä tiettyä tarviketta vauvalle ja nainen sanoi, että ostetaan se täältä, kun on halvempi. Mies intti, että ei osteta, koska hän on menossa lastentarvikeliikkeeseen ja ostaa kaikki kerralla. Olin samaa mieltä naisen kanssa siitä, että tuote olisi halvempi ja kannattaisi ostaa nyt. Mutta mitä teki tuo nainen? Hän sanoi vain hiljaisella ja alistuvalla äänellä: "Juu-u". Mitä?! Suominainen ei tuolla tavalla alistu, perkele! Minua kuulkaas ihan hävetti kanssasisareni puolesta. Mietin, että olisiko minun pitänyt puolustaa häntä ja sanoa topakalla tavallani, että ostakaa se tuote tästä, koska se on halvempi ja että nainen on oikeassa. En kuitenkaan sanonut, koska en koe asiakseni puuttua tuntemattomien ihmisten asioihin. Jälkeenpäin mietin, että olinko liian suppeakatseinen. Ihan yhtälailla keskustelu olisi voitu käydä kahden suomalaisenkin välillä. Ja kuitenkin ajattelin, että alistuiko nainen siksi, että hän oli luonteeltaan kiltti ja alistuva ja/tai olisiko kotona tullut turpiin, jos julkisesti olisi miestä vastustettu ja tämä ajatus johti taas sen pähkäilyyn, että onko tuon pariskunnan arki hyvinkin miesjohteista ja millaista heidän vauva-arkensa tulee olemaan. Suostuuko mamumies vaihtamaan vaippoja ja passaako hän synnytyksestä toipuvaa naista? Tämäkin oli vain yksittäistapaus, jonka perusteella en saisi tehdä omia epämääräisiä johtopäätöksiä enkä todellakaan haluaisi ajatella stereotyyppisesti enkä olla ennakkoluuloinen

En ole rasisti, en ole suvakki enkä halua määritellä itseäni mihinkään lokeroon. Olen ihan tavallinen suomalainen nainen, jolla on toisaalta-toisaalta -mielipiteet ja joka ei pidä ääriajattelusta missään asiassa. Toisaalta olen sitä mieltä, että hätää kärsiviä pitää auttaa, mutta toisaalta mietin, että onko meillä oikeasti varaa siihen ja millä kustannuksella sen teemme? Enkä tarkoita nyt pelkästään kansantaloudellisia kustannuksia. Vaikka olen toisaalta-toisaalta -ihminen, niin yhdessä asiassa olen järkkymätön. Mielestäni pakolaiset tulisi kotouttaa kunnolla ja heille pitäisi terottaa sitä, mitä suomalainen kulttuuri tarkoittaa ja maassa maan tavalla on ajatus, joka olisi sisäistettävä. Toki molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää. Minua kovasti kiinnostaa, että miten kotouttaminen hoidetaan. Voiko joku kertoa? Hirmu intensiteetillä hössötetään pakolaisille vaatteita ja tarvikkeita ja hyvä niin, minua nimittäin ahisti ajatus Suomen syksyisessä kylmyydessä palelevista pakolaispienokaisista. Toivon, että samalla intensiteetillä kuin tarvikeasioita hoidetaan, niin järjestetään suomalaisen kulttuurin ymmärtämisen ja kunnioittamisen kursseja. Pakolaiset ovat halunneet Suomeen, koska he tietävät, että täällä on hyvä olla ja että täällä vallitsee vapaus. Se on se vapaus, joka meille taisteltiin seitsemänkymmentä vuotta sitten.
Toim. huom. Tämä kirjoitus on nopeasti syntynyt tunnepitoinen teksti, jonka kirjoittaja on puolueeton ja uskoo ihmisten lähtökohtaiseen samanarvoisuuteen, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon sekä universaaliin rakkauteen.

8 kommenttia :

  1. Just just. Itse olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Meillä ei ole kulttuurieroja, ei tule turpaan kotona vaikka oltais eri mieltä asioista ja meillä on kemiat kohdillaan paremmin kuin minulla ikinä oli kenenkään suomipojan kanssa. Suosittelen tutustumaan ulkomaalaisiin ja avartamaan vähän mieltään... Eipä mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli kirjoituksen sävy oli siis rasistinen, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitukseni oli tuoda esille ihan tavallisen ihmisen pelko, ja vieläpä ihmisen, joka on nähnyt maailmaa, tutustunut ulkomaalaisiin, on erittäin avarakatseinen "hippi" ja joka ei koskaan ole suhtautunut ihmisiin heidän taustansa perusteella.

      Luitko myös nämä kirjoitukseni?
      http://nainentummissa.blogspot.fi/2015/09/koska-se-sydantasarkeva-kuva.html
      http://nainentummissa.blogspot.fi/2015/08/meilla-aideilla-on-unelma.html

      Poista
  2. Samaistun. Monta kommenttia on jäänyt Itä-Savon sensuuriiin, vaikka olen yrittänyt muotoilla sanani asiallisesti. Viimeksi tänään katosi sensuurin haaviin kommentti, jossa sanoin ymmärtäväni kaupunginjohtajan kielteistä kantaa pakolaisten ottamiseen, koska kaupungin taloustilanne on onneton eikä omillekaan ole töitä ja että tällä itselläänkin on teini-ikäinen tytär, jota suojella (tekstissä puhuttiin yleisestä turvattomuudesta, joten viittasin siihen). Naisena olen itsekin alkanut aristella kaupungilla yksin kulkemista, mutta onneksi toistaiseksi on voinut jättää kulkematta pimeällä, mutta entäs talvi? Silloin on aina pimeää.

    17-vuotiaana paras ystäväni oli afgaani ja seurustelin kahden eri muslimimiehen kanssa. Toinen oli juuri sitä tyyppiä, että suomalaisnaiset ovat vain hupia ja vikitteli tuttavaani, vaikka seurusteli vielä minun kanssani. Lyöminenkään ei ollut ongelma, meillä oli hyvin ruma ero.
    Toinen taas oli niin pakkomielteinen eron jälkeen, että piinasi minua tekstiviestein, itsemurha- ja tappouhkauksin yli vuoden ajan erottuamme. Niin kauan kun seurusteltiin, kohteli minua hyvin, osti lahjoja jne, mutta eron jälkeen tuli helvetillinen piina. Onneksi ei asunut paikkakunnalla vaan satojen kilometrien päässä.

    Yksi koulutetusta perheestä oleva nuorukainen puolestaan puhui hyvin englantia, joten hän oppi suomen nopeasti, sopeutui nuorena kulttuuriin ja meni naimisiin suomalaisnaisen kanssa, hankki lapsia, on töissä ja tosi mukava ihminen. Koulutuksella on väliä siihen miten suhtautuu asioihin riippumatta kulttuurista. Siinä on vain se dilemma, että ne koulutetut ihmiset, jotka tänne tulevat, voivat olla niitä elintasopakolaisia siinä missä kouluttamattomilla ja lukutaidottomilla, jotka ovat todennäköisesti olleet aidosti hädässä, ei taas ole samanlaisia valmeuksia sopeutua tänne, koska he eivät tiedä muista kuin omasta kulttuurista. Ja ne kaikista köyhimmät on yhä pakolaisleireillä, jonne se apu pitäisi kohdentaa.

    Palaten pelkoasiaan, muslimit ovat sitä mieltä, että naisen ei kuulu kulkea yksin yöllä pimeällä. Ystäväni saattoi minut hämärällä lähes aina sisartensa kanssa lähes kotiovelle saakka, vaikka asuin alle 200m päässä. Miten miehet sitten tulkitsevat asiaa? Onko heidän asiansa "kouluttaa" naista, koska on naisen vika jos he kulkevat yksin, vai kulkevatko he ohi kunnioittaen suomalaista koskemattomuutta?
    Ainakaan se ei helpota pelkoja, kun savolaiset yliopistot kehottavat naisopiskelijoitaan pukeutumaan peittävästi, etteivät turvapaikanhakijat häiriinny ja lehdessä uutisoidaan pari päivää vastaanottokeskuksen avaamisen jälkeen kuinka kaksi miestä seuraa teinityttöä kaupassa niin, ettei tyttö uskalla poistua sieltä, ja myöhemmin siitä, että pakolaiset juoksentelevat toisten pihoilla ja pitäisikö vastaanottokeskuksen ympärille rakentaa aita estämään pihoille tunkeutumista. Voi vain kysyä että tähänkö tämä on mennyt?
    Media lietsoo pelkoa entisestään samalla kun yritetään pakkotuputtaa "suvakkien" mielipiteitä. Maassa maan tavalla, eikä niin että kantaväestön täytyy sopeutua toiseen kulttuuriin. Ja se työllisyystilanne ei lähde nousuun sillä, että tänne tulee kymmeniä tuhansia työttömiä lisää.

    Oli pelko aiheellista tai aiheetonta, sitä pelon tunnetta pitäisi tulla ollenkaan. On niitä pakolaisia ollut ennenkin ja sulassa sovussa ollaan eletty, mutta silloin on mennyt hallitukselta ja EU:lta jotain pahasti vikaan, kun ihmiset toivottaa pakolaiset tervetulleeksi Ku Klux Klanin pukuun pukeutuneena ampumalla ilotulitusraketteja bussiin. Ei Suomi ole mikään utopia, mutta enpä ajatellut olevan dystopiakaan, vaikka siihen suuntaan näyttäis olevan menossa ennen pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en nyt kuulostanut rasistiselta. Minulla ei ole ulkomaalaisia kohtaan mitään muuta kuin että tämä hillitön pakolaisvirta pitäisi tyrehdyttää ja tarttua ongelmaa sarvista sen alkupäässä, eikä niin, että pakolaiset matkaa läpi Euroopan ja Ruotsin Suomeen ja kääntyvät Torniossa takaisin, koska Suomi ei olekaan se unelmien maa, jollaista Sipilä tästä maalasi. Ei se tuo turvaa kellekään, ei turvapaikanhakijoille eikä suomalaisille, joille nykyinen taloustilanne aiheuttaa turvattomuutta ja epävarmuutta. Yhdistetään nämä kaksi asiaa, niin siinä on se resepti noihin aiemmin mainitsemiini ylilyönteihin. Kaikkien pitäisi olla täällä turvassa, mutta nykytilanteessa monet tuntuvat ajattelevan, ettei kukaan ole, vaikka asutaan sentään Suomessa.

      Poista
  3. Kommenttisi täydensivät tekstiäni hienosti, kiitos :) Olen siis samaa mieltä kaikesta! Varmasti jonkun mielestä kommenttisi oli rasistinen, nyt kun tuntuu siltä, että ei voi olla muuta kuin suvakki tai rasisti ja meikäläiset putoaa johonkin hiljaiseen välimaastoon... Paitsi että tämän kirjoituksen myötä minä olen saanut nyt rasistin leiman :D Jo se, että käyttää "maassa maan tavalla" -ilmaisua, on joidenkin mielestä rasismia.

    Löysin tuoreita tilastoja maahanmuuttajien tekemistä tilastoista ja on ihan sama, mitä joku suvakki tulee sanomaan, sillä tilastot puhuu omaa kieltänsä siitä, että maahanmuuttajat koreilevat raiskaustilastojen kärjessä. Tähän asiaanhan on aina vasta-argumenttina se, että kyllä suomalaisetkin raiskaa ja varsinkin puukottaa ja että on syytä pelätä lähipubista tulevaa porukkaa eikä mamuja... Mutta minä luotan tilastoihin :)



    VastaaPoista
  4. Voih miten tuttuja ajatuksia! Itsekkin olen melko suvaitsevainen kaikkia kohtaan ja haluan uskoa ihmisistä pelkkää hyvää, mutta en voi myöskään kieltää sitä tosiasiaa kuinka oikeasti kavahdan ja herkistyn kun kadulla tulee vastaan iso porukka jossa on pelkkiä ulkomaalaisia miehiä. Väistämättäkin tulee mieleen kaikki netissä jaetut uutiset siitä kuinka joukolla on hakattu ja raiskattu nainen vain koska ei ollut suostunut itteänsä suosiolla jakamaan. Tai näitä kun eräs sukulainen sai naamaansa viillon puukosta kun ei hällä ollut tupakkaa antaa koska ei polta. Oli onneksi ehtinyt väistää ettei puukko tehnyt pientä viiltoa pahempaa jälkeä ja oli ehtinyt lyömään turpaan itsepuolustukseksi jonka seurauksena oli tämä ulkomaalainen mies lähtenyt käpälämäkeen. Mutta siinä juuri mietittiin että mitä jos ei refleksit olisi toimineet tai samainen tyyppi olisi osunut jonkun heikon naisen eteen, mitä sitten? Ei siinä onhan näitä tosiaan ihan omassakin kansassa näitä tapauksia, ja täällä aristelen känniläisiä... Mutta ei mieltäni hirmuisesti rauhoita tieto ihmisistä joiden kulttuurissa nainen ei ole minkään arvoinen ja jos erehdyt silmiin katsomaan tietyn kulttuurin miestä niin sehän on joissain paikoissa automaattisesti miehelle lupaus että nainen on käytettävissä. Olenko sitten rasisti kun pelkään tämmöisiä. Ehkä olen. Olen sitten sitä kännisiä suomalaishörhöjäkin kohtaan! :D Ja vielä ylimääräisenä pointtina tuo että mitä suomalaisia hyödyttää pakolaisten majoittaminen, heidän muonittaminen ja vaatettaminen kun sitä tarvitsisi niin moni ihan tästä omastakin maasta?? Niin paljon täälläkin elää perheitä jotka joutuu joka ikisestä pennistä laskemaan, onko varaa ostaa tänään pussillista perunoita jotta saa perheen ruokittua, kuinka moni ihan suomalainen perhe asuu tälläkin hetkellä homeisissa asunnoissa kun eivät muualta saa kattoa päänpäälle tai asuvat vallan ilman kotia?? Eikö noitakin rahoja mitä sysätään uusien majoitustilojen rakentamiseen voisi laittaa ihan oikeasti oman kansan auttamiseen??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onpa näistä ihan omakohtaistakin kokemusta. Edellisessä asunnossa ollessamme vuokralla asui viereisessä asunnossa ulkomaalaisia miehiä, hyvin saman näköisiä kun mitä ovat turvapaikan hakijat. Aluksi pidin heitä ihan harmittomina mutta sitten eräänä päivänä yksi mies alkoi seuraamaan minua kun tulin töistä kotiin. Koitin kävellä autoltani melkoisen ripeästi kotiin mutta huomasin sivusilmällä kuinka tämä mies alkoi ottamaan myös nopeita askelia perääni, kiihdytin vauhtia ja lopulta miltein juoksin omalle kotiovelleni ja mies perässä. Pääsin onneksi livahtamaan ovesta sisään ja ei kauaakaan mennyt kun ovikello soi. Onneksi mieheni oli kotona tuolloin ja hän menikin avaamaan oven ja samalla kysyi hältä että mitä asiaa. Mies selkeästi oli hämillään kun oven avasikin mieheni ja mieheni mukaan etsi katseellaan minua (itse olin piilossa toisessa huoneessa).. Tämä ulkomaalainen mies rupesi änkyttämään yhtäkkiä jotain tekosyytä ovikellon soittoon jostain antennista yritti soperrella ja lähtikin nopeasti omaan asuntoonsa. Yksin ollessani en olisi tietenkään ovea avannut mutta mielessä kävi, että mitä jos mieheni ei olisi ollut kotona ja mitä jos en olisi asuntoomme ehtinyt ajoissa? Samaisen miehen toimesta heräsimme kerran yöllä valtavaan meuhkaamiseen, aivan kun joku olisi tapettu siellä seinän toisella puolella.. Seuraavana aamuna saimme huomata kuinka tällä miehellä oli käsi paketissa ja koko asuntojen edusta oli täynnä verta.. Se oli viimeinen tikki meille ja muutimmekin todella pian omakotitaloon syvälle maalle! :D Mutta kaikki nämä uutiset ja omat kokemukset ovat kyllä aiheuttaneet sen että sitä vaistomaisesti pelkää ulkomaalaisia (lähinnä siis näitä tummaverisiä ählyjä, tummaihoisia yms.) vaikka joukossa varmasti on paljon oikeasti hyvin käyttäytyviä ihmisiä! Ja etenkin nyt kun oottaa omaa lasta niin sitä jotenkin suojeluvaisto on vieläkin enempi herkillä kaikkea vastaavaa kohtaan.. ahdistavaa..

      Poista
    2. Juuri noita samoja juttuja minäkin olen pohtinut, ihan tismalleen :) Opettajana mietityttää myös se, että mistä meillä on varaa ottaa pakolaisia kouluihimme ja järjestää valmistavia ryhmiä, nytkin kun resurssit on ihan yliniukat... Mutta kaiken tällaisen ääneen sanominen on vissiin rasismia ja helposti leimautuu suvaitsemattomaksi...

      Hui, olipa pelottava juttu tuo, mitä sulle oli käynyt! Kuulin tässä viikonloppuna eräästä episodista, joka pisti miettimään, että uskallanko enää edes lähteä metsälenkille... Ja ihan turha tulla mulle sanomaan, että kyseessä on yksittäistapaus :)

      Poista

Kiitos kommentista :)