tiistai 11. heinäkuuta 2017

Svengaavaa laulun riemua: Allsång på Teltta II

*Lippu tapahtumaan saatu Jyväskylän kesältä*

Tämän kesän kulttuuripläjäys alkaa olla osaltani ohitse, sillä Jyväskylän Kesä päättyy tänään. Jos on oikein nopea, niin vielä ehtii klo 14-18 Kielibaariin Suomen Käsityön museolle ja vaikka ei enää ehdikään, niin haluan mainita, että klo 15 on Taulumäen kirkossa päätöskonsertti, jossa esiintyy Tommi Hakala ja Kristian Attila. Klo 16 JAMK: in Valjakka -salissa esitetään Toivon tuolla puolen -elokuva ja sen jälkeen on keskustelutilaisuus ja illalla vielä klo 19 Akseli Hiltusen keikka Ylä-Ruthilla.

Jyväskylän Kesä on taas tarjonnut kulttuurisia huippuelämyksiä ja uusia kokemuksia ja kiitänkin Jyväskylän Kesää mahtavasta ja innostavasta blogiyhteistyöstä. Rehellisyyden nimissä sanon, että ilman tätä yhteistyötäkin osallistuisin tapahtumiin, sillä Jyväskylän Kesä on minulle kesän merkittävin kulttuuritapahtuma. Tapahtumiin on helppo mennä ja joka päivä olisi ollut paljonkin kiinnostavaa, mutta kaikkeen ei ehdi millään. Vähän jäi harmittamaan, että en päässyt Paula Koivuniemen keikalle, mutta toisaalta olin mukana ihan riittävän monessa tilaisuudessa. Kävin Kesäkadulla toivottamassa hyvää matkaa Pariisiin pyöräileville Team Rynkebyn jäsenille, kävin katsomassa Familie Flözin Teatro Delusion ja ihmettelemässä Thomas Moncktonin Only Bonesia, perjantaina oltiin taaperon kanssa Mäki-Matin perhepuistossa Taidepiilon järjestämässä Jäätelökesässä ja siitä suunnistin Kesäkadulle ja sunnuntaina oli Allsång på Teltta II (lausutaan två).

Viime kesänä Allsång på Teltta jäi väliin ja tänä vuonna halusin sinne ihan ehdottomasti. Jostain syystä olin kuitenkin koko sunnuntaipäivän aivan ihmeellisen jähmeässä ja mitäänsanomattomassa olotilassa, mikään ei kiinnostanut eikä huvittanut ja toivoin, että saisin kömpiä peiton alle ja olla siellä, kunnes taas virkistyn. Toivoin, että minun ei tarvitsisi lähteä mihinkään ja luuhailin vain, jopa niin pitkään, että kun minun piti olla jo menossa Teltalle, niin sudin vielä ripsaria silmiin. Ooppeli sammui liikennevaloihin (mitä ei tapahdu ikinä) ja vielä siinä vaiheessa toivoin, että voisin skipata koko tapahtuman. Kun sain auton käyntiin, niin tajusin, että en edes tiedä, mihin olen menossa. Tiesin kyllä, että Jyväskylän Kesän kuuluisa Teltta on kampuksen kentällä, mutta minulla ei ollut käsitystä, missä kenttä on. Intuition ja moukan tuurin voimalla ajelin Keskussairaalantietä, jonka varrelta alkoi löytyä opasteita ja täytyykin ihan kiittää Jyväskylän Kesän porukkaa siitä, että opasteita oli järkevissä paikoissa ja ummikkokin löytää taphatumapaikat. Parkkipaikan etsimisessä meni tovi ja olin jo kurvaamassa yliopiston pihaan, mutta muistin, että olin edellisyönä nähnyt unta siitä, että saan pysäköintisakot. Tässä kaupungissa sakot rapsahtaa erittäin helposti ja parkkipirkot on kärppinä kyttäämässä etenkin tapahtumien aikana, joten riskiä ei kannata ottaa. Löysin onneksi näppärästi tien toiselta puolelta hyvän parkkipaikan, jossa oli mukavasti tilaa ja kipittelin Teltalle. 

Eturivissä oli vielä paikkoja ja vaikka ensin ajattelin, että jättäydyn suosiolla seinäruusuksi johonkin huomaamattomaan paikkaan, niin päätin, että menen kerrankin eturiviin. Siitä näki esiintyjät ja bändin hyvin, mutta toisaalta taaempana olisin nähnyt paremmin teltan meiningin. Vapaita paikkoja ei juurikaan ollut ja koska minulla oli ihan aitiopaikka, niin en lähtenyt edes väliajalla paikkaa vaihtamaan. Tärkeintä oli se, että pääsin laulamaan ja fiilistelemään hyvää musiikkia.
Kuva: Jyväskylän Kesä / Samppa Erkkilä

Laulattajina toimivat suomisoulin kuningas Sami Saari ja iki-ihana soul mama Johanna Försti. Sami Saari on ainoa suomalainen musiikkityylinsä edustaja, jota siedän ja josta voin sanoa jopa pitäväni. Yksi syy, miksi Telttaan halusinkin, oli se, että halusin nähdä Saaren livenä ja ilokseni biisilistalle oli otettu hänen omia kappaleitaan. Saaren radiosoitossa puhkikuluneisiin kappaleisiin tuli ihan uutta pontta yleisön laulaessa mukana. Luokittelisin sekä Saaren että Förstin kovan luokan ammattilaisiksi niin musiikin kuin esiintymisen saralla. Heidän rennot välispiikkinsä, konstailemattomuus ja heittäytyminen vetosivat ainakin minuun. Kaksikko innosti yleisön mukaan ja laulu todella raikasi. Yleisö jammaili innostuneesti ja viimeistään Förstin liidaama Think nosti tunnelman teltan kattoon.
Kuva: Jyväskylän Kesä / Anna Tuulia Iivari

Kappaleet oli valittu mielestäni hyvin, sillä ne olivat tuttuja ja joukossa oli suomipopin klassikoita, legendaarisia yhteislaulubiisejä ja myös Beatlesia, mikä ilahduttaa minunlaistani hippiä. Vaikka en pidäkään Ultra Brasta tai Egotripistä, niin mikään ei estänyt minua laulamasta mukana. Koska tapahtuman esikuvana on Tukholman Allsång på Skansen, niin mukaan oli valittu pari ruotsinkielistä laulua ja Jag tror på sommaren sopikin mielestäni hyvin suomalaiseen kesäiltaan, vaikka Paratiisi kaikuikin komeammin. Ammattitaitoinen, Lasse Hirven johtama orkesteri sai biisit svengaamaan ja kappaleet olivat saaneet uusia sovituksia - Päivänsäde ja menninkäinen laulettiin kuubalaisin rytmein!

Ennen tapahtumaa eräs kaverini kysyi, että kuka maksaa siitä, että pääsee hoilottamaan jotain kuluneita kappaleita. No, aika moni! Jos tykkää laulamisesta ja karaoke ja suihkussa laulaminen kyllästyttää, niin yhteislaulutilaisuus on silloin hyvä ratkaisu. Minä pidän laulamisesta, vaikka minulla ei ole kovin kummoinen lauluääni. Laulan silti usein ja minulle on jopa sanottu, että teen lapseni elämästä heikkolaatuisen b-luokan musikaalin. Yhteislaulutilaisuudet ovat minulle ja varmasti monelle muullekin helppoja, koska oma ääni hukkuu muiden joukkoon eikä tarvitse välittää siitä, jos laulaa vähän väärin. Jos lähtee laulamaan liian aikaisin tai laulaa väärää säkeistöä, niin se  ei haittaa, koska isossa tilaisuudessa vähintään 50 ihmistä tekee niin. Teltassa laulut kuulostivat komeilta ja minusta kuulosti siltä, että kakki lauloivat hymyssä suin.

Allsång på Teltta II oli lämminhenkinen kesätapahtuma, josta poistuessani huomasin, että koko päivän minua vaivannut mälsä olo oli tipotiessään. Kotimatkalla hyräilin Kalliolle, kukkulalle ja mietin, miten kaunis heinäkuinen ilta onkaan ja miten hyvää kollektiivinen laulun riemu ihmiselle tekeekään. Kiitos vielä kerran Jyväskylän Kesä!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)