lauantai 31. joulukuuta 2016

Uuden vuoden kynnyksellä

Facebookissa kiertää kuva, jossa on purkki ja teksti: This January start the year with an empty jar. Each week add a note with a good thing that happened. On new Year's Eve empty the jar and read about the amazing year you had. Aion tehdä purkin vuodelle 2017, mutta laitan sinne joka päivä lapun ja vuoden lopussa minulla on joka päivältä jokin hyvä muisto.

Minun olisi pitänyt tehdä purkki vuodelta 2016, koska nyt joudun ihan kaivelemaan viime vuoden hyviä asioita. Parasta viime vuodessa oli, että sain olla kotona lapseni kanssa ja nähdä hänen kasvuaan ja kehitystään. Tunsin todella olevani etuoikeutettu viettäessäni hoitovapaata. Silti oli kivaa palata työelämään elokuussa. Viime vuoden positiivinen yllätys oli se, että hurahdin Avoniin ja olen edelleen innokas Avon-konsultti.

Viime vuosi ei ollut erityisen hyvä eikä ihmeellinen eikä se päästänyt minua helpolla. Elämä myllytti ja ryöpytti minua ja aina, kun olin nousemassa jaloilleni, tulikin jokin uusi este tai takaisku. Tapahtui myös täysin kummallisia ja odottamattomia ikäviä asioita, joita kuvaa sana absurdi. Toki vastoinkäymisiä elämässä aina on, mutta olisin toivonut, että Universumilla olisi ollut sen verran kohtuullisuudentajua, että olisin säästynyt ryöpyiltä vauvavuonna ja että olisin ehtinyt toipua edellisestä ennen seuraavaa. Tuli erittäin paljon pettymyksiä, hyvin raskaitakin ja vaikka sanotaan, että petymme aina vain omiin odotuksiimme, niin silti monet pettymykset olivat kirveleviä. Vuosi toi mukanaan surua, menetyksiä, hyvin syvää tuskaa, epäonnea ja erinäisiä kolhuja.

Muistan, kuinka tämän vuoden ensimmäisenä päivänä tunsin erittäin syvää kiitollisuutta ja onnellisuutta. Uskoin vahvasti, että vuodesta 2016 tulee aivan mahtava ja huippu ja että unelmani toteutuvat. Niin ei valitettavasti käynyt. Toki hyviäkin asioita tapahtui, mutta onnellisuus ja kiitollisuus johtuivat lähinnä vain omasta positiivisesta ajattelutavastani eikä siitä, että olisi tapahtunut jotain hyvää tai huikeaa. Elämässä ei toki voikaan aina tapahtua kaikkea mieletöntä vaan viime vuoden tapahtumillakin on tietysti tarkoitus jao len kyllä oppinut paljon. Olisi hienoa sanoa, että kärsimykset ovat vain vahvistaneet. Olen kyllä pärjännyt ja selvinnyt, mutta hinta on ollut kova. Elämä on ollut aivan liian usein arjen selviytymistaistelua. Kun herätyskello soi aamuisin klo 5.45, niin monesti ensimmäinen ajatus oli, että mitä tapahtuu, jos ihminen joutuu liian pitkään elämään yli voimiensa. Nyt tiedän: lopputuloksena on uupumus. Olen uupunut. En vain vähän väsynyt eikä minulla ole vain "kaikkipientenlastenäiditovatväsyneitä" -väsymys vaan minulla on todellinen ja aika syväkin uupumus. Viime vuonna tapahtui asioita, jotka repivät minut täysin hajalle ja tälläkin hetkellä tuntuu, että olen särkynyt posliininukke, jonka palaset on liimattu hätäisesti paikalleen arjen toimintakyvyn säilyttämiseksi ja joka edelleen keräilee sirpaleita ympäriltään.

Kävin tänään hautausmaalla viemässä kynttilän muistelupaikalle ja aurinko paistoi jotenkin merkillisen keväisesti. Harmaankellertävä kajotus muistutti siitä, että aurinko paistaa risukasaan ja sontäläjäänkin. Kun kävelin hautausmaan pitkää käytävää, niin minun piti ihan pysähtyä, koska maailma näytti niin kauniilta! Yhtäkkiä minun oli helpompi hengittää ja olo tuntui muutenkin helpottuneelta ja jopa hitusen reippaalta ja aivan kuin taakat jotenkin mystisesti olisivat lähteneet karisemaan harteiltani. Edessäni aukeava tyhjä tie muistutti minua ihan konkreettisesti siitä, että tuleva vuosi on kuin tie, jota en ole ennen kulkenut. Se on hyvin houkutteleva ja innostava ajatus - lähteä askeltamaan reittiä ja tehdä ihan uusia askelkuvioita.

Vaikka tämä vuosi on ollut raateleva, niin uskallan olla hyvin toiveikas ja optimistinen tulevasta vuodesta. Toivon, että pääsisin helpommalla ja toivon, että elämääni tulisi keveyttä, ihan fyysisessäkin muodossa. Haluan nähdä vuoden 2017 uusien aloitusten vuotena. Olen kirjoittanut itselleni ylös toiveita ja jonkinlaisia ennustuksia ensi vuodelle ja on mielenkiintoista nähdä, toteutuvatko ne. Uuden vuoden alku tuntuu minusta aina hyvin lohdulliselta. Jos kulunut vuosi onkin ollut raskas, niin uuden vuoden kynnyksellä voi huokaista helpotuksesta ja jättää koettelemukset taakse. Niitä ei tarvitse jäädä vatvomaan eikä niissä saa velloa vaan täytyy lähteä astelemaan uutta kohti avoimin ja toiveikkain mielin!

 TOIVON KAIKILLE 
IHANAA VUODENVAIHDETTA 
JA VALOISAA VUOTTA 2017! 

2 kommenttia :

  1. Virkistävää uutta vuotta sinullekin Minttu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin :) Ainakin sää on nyt ihanan virkistävä :D Mutta toivotaan tästä vuodesta energistä ja valoisaa!

      Poista

Kiitos kommentista :)