sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Valon kaupunki 2016 ja illan pupuilut

Jos somekaverinasi on joku jyväskyläläinen, niin todennäköisesti sait viikonloppuna nähdä hänen feedissään kuvia jättiläispupuista ja ehkä muistakin valotaideteoksista. Täällä oli Valon kaupunki -tapahtuma ja se houkutteli liikkeelle suurinpiirtein koko kaupungin. Ainakin eräs tamperelainen lätkäfani taivasteli, että "Pidusti podukkaa, Ei Tambedeella oo koskaan ollu näin baljon ihmisiä... Jaa, Valon kaupunki vai... Onks tää joku uskovaisten juttu vai?" Minä siinä selittämään lyhyesti, että tämä on ihan kaupungin järjestämä tapahtuma, jonka aikana on esillä erilaista valotaidetta. JYP-Tappara -pelistä tulleen turistin oli ilmeisen vaikeaa käsittää, että miksi ihmiset vaeltelevat niin sankoin joukoin valojen perässä. 

Valon kaupunki keräsi todellakin paljon ihmisiä ja kävelykadulla oli yhtä kova vilske kuin rallien aikaan - tosin ilman ralleihin kuuluvaa örvellystä. Ilmainen tapahtuma houkutteli kävijöitä ja minusta on mahtavaa, että tällainen tapahtuma ei ole vain "herrojen kotkotuksia" vaan kaikilla on mahdollisuus olla mukana. Tapahtuma ei rajoitu vain valoinstallaatioihin vaan sen aikana on paljon muuta oheisohjelmaa, kuten konsertteja, esityksiä, yösuunnistusta, näyttelyitä ym. Tapahtuma on osa Valon kaupunki -kehittämishanketta, jolla parannetaan taajamavalaistusta ja luodaan viihtyisää ja turvallista ympäristöä. 

Ohjelmaa olisi ollut paljon, mutta minä en älynnyt perehtyä siihen vaan ajattelin, että lähdetään vain hengailemaan. Aloitimme kierroksen kansalaistoiminnankeskus Mataran läheltä, missä oli pienet markkinat ja esiintymislava. Koska en ollut perehtynyt illan ohjelmaan, niin olin iloisesti yllättynyt nähdessäni markkinakojut ja kuullessani musiikkia. Harmitti, että olin syönyt juuri enne lähtöä, sillä myynnissä oli erilaisia herkkuja ja entien minua houkutti crepes-koju, mutta tyydyin vain haistelemaan herkullisia tuoksuja. Matarassa oli erilaisia työpajoja ja jos aikaa olisi ollut enemmän, niin olisimme voineet niissä piipahdella ihmettelemässä. Pienille oli myös perinteistä kasvomaalausta ja askartelua. Ihan huippua, että perheen pienimmätkin huomioidaan. Tai isommat, minä kun ehdotin, että mennään kasvomaalaukseen ja tehdään minusta kissa! "Ai te tulitte kasvomaalaukseen, minkäs ikäinen tää lapsi on ja mitäs hälle maalataan...?" "Ei, ei lapselle tehdä mitään vaan äiti haluaa kissanviikset naamaansa" :D Mataran lähellä oli myös upea, neljä metriä korkea Metso-valotaideteos, jota me ei löydetty. Kävi niin, että muistin metson vasta kun olimme lähdössä pois emmekä sitten enää palanneet takaisin. Missasimme myös pari muuta upeaa valotaideteosta, mutta onneksi kaverit laittoivat niistä Facebookiin kuvia :).

Tällaista valotaidetta siis, eikö olekin upeaa? Minun puolestani tällaista saisi olla aina ja ympäri kaupunkia. Onneksi täällä onkin, sillä joka vuosi Valon kaupunki -tapahtuman yhteydessä jotkut valaistut kohteet jäävät pysyviksi.

Tämä kierrätymateriaalista valmistettu valoteos oli Tourujoen sillan kupeessa ja loi mystistä hohdetta hämärtyvään syysiltaan. 

Eikö tämä valaistu petäjä näytäkin ihan jonkin fantasialeffan puulta? Odotin vain, että milloin oksat alkavat heilua ja puun rungosta aukeaa suu ja alkaa kuulua möreää ääntä.

Lastenrattaiden kanssa emme lähteneet kulkemaan Tourujoen vartta , mutta sielläkin olisi ollut vaikka mitä kohteita. Ensi vuonna varaamme enemmän aikaa ja teen jonkinlaisen kohdesuunnitelman.

Laukaalainen betonitaitaja AP Järvinen oli tuonut Eskilstunan aukiolle tunnelmallisia betonilyhtyjä. Me aloimme jo suunnitella, että tällaisia pitäisi ehdottomasti olla halloweenina ja tietysti kurpitsalyhdyn muotoisina.

Meidän, kuten monen muunkin, pääkohde oli kirkkopuiston jättipuput. Australialaisen Amanda Parerin puput ovat kiertäneet ympäri maailmaa ja oli ainutlaatuista saada ne Jyväskylään. Intrude -nimeä kantavan teoksen taustalla on ollut ajatus siitä, miten kaniinit tulivat tunkeilijoina Australiaan ja teos herättelee pohtimaan otusten luonnollista elinympäristöä ja jopa joku nosti siitä maahanmuuttoaiheistakin keskustelua. Minä halusin nähdä teoksen vain hauskana ja lapsenomaisen innostavana ja jätin pohdiskelut sikseen. 

 Olisiko yhden pupun voinut jättää kirkon eteen pysyvästi? Sopisi minusta hirmu hyvin maisemaan!

Pupujen jalkojen alla oli lapsilla hyvä temmellyskenttä. Tämä on harvinainen kuva, sillä pupujen ympärillä tungeksi koko ajan niin lapsia kuin aikuisiakin. Lapset riehuivat ja aikuiset ottivat kuvia. Minä pöllö en tajunnut ottaa edes yhtä instakuvaa enkä selfietä pupujen kanssa, sillä olin niin keskittynyt pupuiluun, taaperon vahtimiseen ja myös kummivauvani paijaamiseen. Hänkin kun oli tullut kanssamme pupuja ihmettelemään, vaikka pieni ihmisenalku ei niistä kovin paljon mitään ymmärtänytkään. Taapero ymmärsi kyllä ja tiesi varsin hyvin, mikä eläin on kyseessä. Hän kun on pupufani ja lussuttelee edelleen Pentikin unipupun korvia - tuttia kun hän ei ole koskaan käyttänyt.

Tämä pupu oli vähän masiksessa!

Tämä on vähän huono kuva, mutta tästä näkyy, miten  jänniä puput ovatkaan, Ja miten isoja!

Jyväskyläläiset taiteilijat Samuli ja Kari Alonen olivat loihtineet nämä valopallot kirkkopuistoon. Huikean vangitsevia ja kauniita ja tällaiset taideteokset saisivat jäädä pysyvästi johonkin näkyvälle paikalle. Alosten taidetta on nähtävillä ympäri Jyväskylää, mutta ei haittaisi, vaikka olisi enemmänkin meitä ilahduttamassa.

Keskustan kompassi oli valaistu hienosti. Ei ole tullut yöaikaan kaupungilla liikuttua, joten en tiedä, onko kompassi aina valaistu noin. Jos joku tietää, niin voipi kertoa. Jos et ole paikkakuntalainen, niin kerron, että tämä on ihan ydinkeskustassa oleva kompassi, joka toimii lähes aina tapaamispaikkana; "Missä nähään?"  "Kompassilla!"




Tällainen kuvapläjäys tuli siis meidän kivasta illasta. Enemmänkin olisin halunnut kuvia ottaa, mutta koska kameran muistikortti ilmoitti olevansa täynnä, niin kuvien määrä jäi aika vähäiseksi. Kuvia tärkeämpää minulle oli päästä ihastelemaan taideteoksia ja kokemaan sekä ihastelemaan tapahtuman tunnelmaa ja monet tuttuni sanoivat samaa ja sitä, että miten upea tapahtuma onkaan. Tärkeää oli myös antaa elämys taaperolle, joka jaksoi toljotella silmät suurina puoleen yhteentoista asti ja vielä auton turvaistuimeen laittaessakin kikatteli ja kotimatkalla matki auton moottorin ääntä aina auton nhädessään. Pupuilu oli hänelle niin väsyttävää, että hän kävi kotona suoraan nukkumaan ja tänä aamuna teki heräämistä yli puoli tuntia - aivan kuten minäkin. Aamulla kyselin, että muistaako hän ne isot puput ja hän naureskeli ja arvelen, että hänellekin jäi mukava fiilis jättipupuista. 

2 kommenttia :

  1. Tuo valon kaupunki on kyllä loistava tapahtuma! Pääsin tänä vuonna pitkästä aikaa sinne ihmettelemään Metsoa, tourujokea ja Pupuja. :) Kompassi on muistaakseni valaistu normaalistikin, ainakin pimeän aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, kun meiltä jäi se Metso näkemättä! Mutta toivotaan, että ensi vuonnakin olisi jotain yhtä upeaa :)

      Poista

Kiitos kommentista :)