torstai 30. kesäkuuta 2016

Jyväskylän uudistettu HopLop taaperon silmin

"Äiti vei minut eilen paikkaan, jolla on hauska nimi: HopLop. Yritin toistaa nimeä sanomalla poppoppoooppop. Äiti kertoi minulle, että Jyväskylän HopLop on uudistettu ja remontoitu ihan kokonaan ja sinne on tullut tuplasti lisää tilaa ja nyt onkin parintuhannen neliön verran tilaa temmeltää. Jyväskylän HopLop on kuulemma uuden sukupolven seikkailupuisto ja minä ajattelin, että olen juuri sitä uutta sukupolvea, jota varten puisto on rakennettu.

Äiti on ollut isin kanssa sitä mieltä, että ne ei koskaan mene HopLopiin ja niillä on ollut paikasta ihmeellisen negatiivinen käsitys ja ennakkoluulo. Aikuistenkin pitäisi suhtautua elämään niin kuin taaperoiden eli että mennään vaan reippaasti tutkimaan kaikkea eikä edes anneta valtaa millekään hölmöille ja perusteettomille ennakkoluuloille!

Me päästiin HopLopin ennakkoavajaisiin eilen ja äiti oli ihan tohkeissaan siitä, että oltiin ihan ekojen joukossa tutustumassa uuteen HopLopiin. Voi kuulemma sanoa uuteen, koska siellä on tehty täysuudistus. Meistä kumpikaan ei ole aiemmin HopLopissa käynyt, joten meillä ei ollut vertailukohtaa entiseen emmekä tienneet, mitä olisi pitänyt odottaa, mutta silti voi sanoa, että odotukset ylittyivät. Minä ihastuin HopLopiin heti ensisilmäyksellä, koska siellä oli hauska viidakkoteema. Pidän tosi paljon eläimistä ja myös väreistä ja värikäs liikuntaseikkailupuisto olikin minulle todellinen virike-eksploosio (tuo on äidin keksimä sana, jota ne käyttää isin kanssa silloin, kun on kyse jostain sellaisesta, mistä minä saan paljon virikkeitä ja mikä aiheuttaa minulle hillittömän tohotuksen).

Heti ensimmäisenä ihmettelin värikästä aluetta, jonka äiti nimesi "taaperoiden pehmoalueeksi". Siellä oli vaikka mitä kivaa! Eniten minua kiinnosti isot ja hassut eläinhahmot. Äitillä oli tästä alueesta se sana, mitä se käyttää monesti puhuessaan töistään ja missä on vaikeita kirjaimia: pedagoginen. Minä olen juuri oppinut matkimaan lammasta eli sanomaan "Päää, päää", joten tuo on vaikea sana minulle. Mutta äiti oli aika varma, että suunnittelussa on ollut mukana joku asiantuntija, joka tietää lasten kehityksestä jotakin ja on osannut valita eri-ikäisille lapsille sopivia ja innostavia juttuja.

Olen vähän pallohullu ja vaikka ympärilläni olisi ollut kivoja rakentelukuutioita ja kiipeily- ja ryömimiskoloja, niin minä lähinnä keräilin ja asettelin palloja.

Palloja oli niin paljon, että niitä oli ihan meri, äidillä olikin sille osuva nimi: pallomeri. Minä en uskaltanut siellä olla, mutta äiti arveli, että innostun kyllä, kun kasvan ja sitten hypin sinne niin hurjasti kuin ne vähän isommat pojat, jotka tulivat leikkimään. Tuollaisilla verkoilla ja erilaisilla turvajärjestelyillä on varmistettu, että puisto on turvallinen. Mummokin kun sanoi, että älkää sitten menkö mihinkään hurjiin laitteisiin. 

Tätä puuta katsoessa äiti pohti sitä, että kaikki puiston materiaali on muovia, mutta eipä muoville ole oikein vaihtoehtoa. Äiti on silleen sairas, että se on altistunut joillekin kemikaaleille ja äiti saikin sitten vähän oireita muovien käryistä ja on ollut aivosumussa. Tuo oireilutus oli äitin mielestä HopLopin ainoa huono puoli, mutta äiti arveli, että kunhan materiaaleista haihtuu pahimmat käryt, niin hän voi ehkä mennä HopLopiin ilman jälkioireita.

Rakastan leppäkerttuja ja kun näin nämä hauskat leppikset, niin juoksin niitä kohti kädet heiluen ja äiti nauroi ja sanoi, että lähden kohta lentoon jos heilun sillä tavalla. Leppiksiä oli hauska läimiä ja ne olivat niin mukavan pehmeitä, että niiden yli oli aivan pakko ryömiä. Ihan parasta taaperohupia!

Tämä oli jokin isompien juttu. Ne keräili noita palloja ja viskeli reikiin ja niillä oli hirmu hauskaa. Sitten oli myös sellainen tila, missä palloja sinkoutui seinästä. Se oli tosi hurjaa, mutta siellä ne lapset vaan kikatteli ja riehui innoissaan.

Ihan kaikki jutut ei minua kiinnostaneet. Tämä peliluola oli tarkoitettu isommille ja minä katselin silmät renkaina ja taapersin eteenpäin.

Olisittepa kuulleet, minkä huokauksen äiti päästi nähdessään tämän synttärihuoneen. Hän sanoi, että hän järjestää seuraavan kerran omat synttärit täällä. Isotkin tytöt taitaa tykätä prinsessoista!

Jos prinsessateema ei innosta, niin diskohuoneessa saa aikaiseksi hyvät synttäribileet.

Tästäkin äiti oli ihan tohkeissaan ja sanoi myös, että isi tykkäisi tästä varmasti. Nämä synttärihuoneet oli kyllä hienoja, mutta koska olen taapero, niin en näistä oikein innostunut. Äiti kyllä sanoi, että tänne tullaan vielä joskus viettämään synttärit ja hän oli sitä mieltä, että liikuntaa ja yhdessätekemistä sisältävät HopLop-synttärit on tosi hyvä vaihtoehto kotisynttäreille.

Äiti ei olisi osannut kuvitella, että HopLopissa on autorata ja hän jaksoi taivastella, että miten upeaa kaikki on ja miten paljon erilaisia juttuja onkaan. Hänellä kun oli ollut ihmeellisen suppea käsitys eikä hän ollut edes tajunnut, että HopLop on liikuntaseikkailupuisto.

Tällä rakentelualueella aikuisetkin saavat osallistua ja HopLopissa onkin kivaa se, että perheet voi puuhastella yhdessä. Olisi aika mälsää, jos lapset tyrkättäisiin telmimään vain keskenään.

Aikuisille on kuitenkin tuollaisia sohvaryhmiä, missä voi hetkisen aikaa huilata, jos ei jaksa kirmailla muksujen perässä.

Rauhallisessa nurkassa oli eläinratsastusalue, josta olimme molemmat innoissamme. Minä olin seepran selkään liian pieni ja kaikki tiikerit ja kirahvit oli kovassa käytössä, mutta pääsin ratsastamaan pehmeäkarvaisella yksisarvisella ja se oli niin kivaa, että hihkuin ja kikatin. Äitikin olisi halunnut ratsastaa, mutta hän pelkäsi olevansa liian painava ja arveli, että seepraparalta lääkähtää jalat, vaikka seeprat on tarkoitettu aikuisillekin. Huomatkaa, miten kivasti viidakkoteema näkyy kaikkialla - on erilaisia viidakkokasveja ja maalauksia ja taustalta kuului jopa viidakon ääniä!

Minua alkoi väsyttää parin tunnin telmimisen jälkeen, mutta silti halusin vielä taaperoiden pehmoalueelle, koska se oli niin mielenkiintoinen. Olin kävellyt tosi paljon ja äiti sanoikin, että HopLop on tarkoitettu liikkumista varten ja äitin mielestä on tosi hyvä juttu, että lapsia innostetaan liikkumaan monipuolisesti. Lapset kun nykyisin liikkuu liian vähän.

Äidin kanssa tavattiin HopLopin toimitusjohtaja Tomi Pulkki, jolta äiti kyseli kaikenlaista. Pulkki kertoi, että  erittäin osaava tiimi on puiston suunnitellut, kalusteet on tuotu ympäri maailmaa ja puisto on huipputasoinen Suomen mittakaavassa ja äiti totesi, että sen kyllä huomaa. Puiston tarkoitus on panostaa kokonaisvaltaiseen ja monipuoliseen elämykseen ja koko perheen viihtymiseen sekä yhdessä tekemiseen. Viihtymiseen vaikuttaa monet asiat ja HopLopissa oli mietitty monia pikkujuttujakin tarkoin ja äiti ihmettelikin, että kuka on älynnyt ottaa huomioon niin monenlaisia seikkoja. Eräs tärkeä asia viihtymisessä on hyvä palvelu ja kun kyseessä on paikka, missä käy lapsia, on palvelun syytä olla ystävällistä. Kaikki HopLopin tätit ja setät oli hirmu kivoja ja iloisia ja äiti sanoi, että menee HopLopiin ihan vaan sen takia, että saa joskus edes tuntea miten asiakasta arvostetaan, huomioidaan ja palvellaan yksilöllisesti ja äiti sanoi myös, että tuli tunne, että asiakkaista välitetään aidosti.

Minut ainakin huomioitiin henkilökohtaisesti, koska niin moni jutteli minulle ja kysyi, että miten olen viihtynyt (vastasin: "ättän-täää", mikä tarkoitti, että oli huippua). HopLopin palvelujohtaja Taru Kauppinen piti minua sylissä ja se jos mikä oli henkilökohtaista huomiointia. Äiti puhui Taru-tätin kanssa HopLopin ruoista, koska äitiä kiinnostaa aina nuo ruoka-asiat. Taru kertoi, että kahvilaravintolan palveluissa on panostettu siihen, että perheet voisivat syödä yhdessä eikä ole haluttu laittaa kiskurihintoja. Ruoat ovatkin kohtuuhintaisia tai äidin mielestä jopa halpoja. Äidin mielestä HopLopin menu oli mukavan monipuolinen ja hyvin suunniteltu, koska vaihtoehtoina on hampurilaisten ja ranskisten lisäksi myös terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten salaatteja ja keittoja ja äiti kyllä tietää nuo asiat. Minua kiinnosti lähinnä vain keksi, jota jykersin ja keltainen mehumuki, jota pyörittelin kädessäni. HopLopin ravintola sijaitsee kivasti koko puiston keskellä ja vaikka ympärillä on temmellysmeteliä, niin silti ravintolassa on yllättävän rauhallista olla. Pienistä ihmisistä lähtee aina paljon meteliä, mutta se mukava toimitusjohtajasetä kertoi, että akustiikkalevyillä on pyritty vaimentamaan meteliä niin paljon kuin vain mahdollista.

On aika huippua, että HopLop on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kodistani ja äiti sanoikin, että me mennään kyllä käymään tuolla useinkin. Meillä vieraili vähän aikaa sitten kaksi pientä tyttöä, jotka asuu Mikkelissä ja niillä tytöillä ei ole ollenkaan omaa koti-HopLopia ja minun mielestä ne voisi tulla tänne, niin mentäisiin kaikki yhdessä leikkimään!

Äiti ei ihan ehtinyt tutustua puiston tarjontaan, koska sen piti vahtia minua ja äitikin oli niin ymmyrkäisenä puiston hienoudesta, että sille taisi tulla itelle virike-eksploosio! HopLopissa on siis paljon muutakin kuin mitä näissä kuvissa näkyy ja sekä isojen että pienten kannattaakin mennä itse seikkailemaan ja kokemaan liikunnan ja touhuamisen riemu."

Jyväskylän uudistettu HopLop avattiin siis tänään ja se on auki joka päivä klo 10-20 ja sehän sijaitsee osoitteessa Sorastajantie 1 eli ihan Laukaantien varressa.

HopLop on itselle ihan uusi juttu ja olisi kiva kuulla, mitä muut tykkää hoploppailusta :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)