Huultentäyttö oli aprillipilaa :)

Kuinka moni meni lankaan lukiessaan juttua huultentäytöstäni? Minulla on ollut tapana aprillata joka vuosi. Olen kertonut, että muutan Hollantiin, että meille tulee toinen koira ja viime vuonna kerroin, että lapsen nimeksi tulee Jimi Henrik. Nimipila meni niin täydestä moneen, että vielä ristiäisten jälkeenkin monet oli sitä mieltä, että lapsi on Jimi :D. Pilani ovat olleet aina sellaisia, että ne olisivat voineet olla ihan totta ja siksi monet ovat uskoneetkin niitä. Mielestäni parhaita aprillipiloja ovat sellaiset, joista ei voi olla ihan varma, ovatko ne totta vai ei. Toisaalta taas jos luen huhtikuun ensimmäisenä päivänä sanomalehden, niin minusta tuntuu, että jutuista puolet voisi olla pilaa. Joskus toivon, että monet ikävät uutiset olisivatkin uutisankkoja, mutta valitettavasti ne eivät ole. 

Aprillipäivänä onkin hyvä miettiä, että mitä kaikkea me uskomme. Monesti kaikkein hurjimmat ja absurdeimmat tapahtumat kun ovatkin totta - ainakin minun elämässäni ja "Believe it or not" sopisi elämäkertani nimeksi. Viime aikoina olen pohtinut aihetta "totuus" ja olen ihan joutunut puolustamaankin totuutta. Eräälle ystävälleni tapahtui nimittäin ihan älytön juttu ja minä olin mukana oikomassa asioita ja pitämässä huolta siitä, että totuus tulee julki ja rehellisyys voittaa ja niin kävikin. Uskon, että totuus ja rehellisyys voittaa aina, vaikka valitettavasti nykymaailmassa valehtelulla ja kieroilulla näyttääkin pääsevän pitemmälle kuin rehellisyydellä.

Jokainen meistä näkee maailman omalla tavallaan ja jotkut asiat, mitkä ovat totta minulle, eivät välttämättä ole totta toiselle. Minulla on taipumus nojautua monissa asioissa tieteellisiin faktoihin ja tutkimuksiin, mutta niidenkin anti on monesti häilyvää, koska jatkuvasti tulee uusia tutkimuksia, jotka kumoaa edellisen. Jos otetaan esimerkiksi ravitsemuskeskustelu, niin jokainen tietää, miten älyttömäksi se on mennyt. Minutkin on leimattu "Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kätyriksi", kun olen kertonut olevani kotitalousopettaja ja asiantuntijuuteni on kyseenalaistettu niin monta kertaa, että en enää edes ota osaa mihinkään keskusteluun, vaikka minulla hyviä neuvoja ja tietoa sekä kokemusta olisikin. Jos jossain nettifoorumilla kirjoitan faktaa, niin minut lytätään heti tosi rajusti. On toisaalta hyvä, että ihmiset eivät sulata kaikkea lukemaansa ja kuulemaansa sellaisenaan, mutta kaiken kyseenalaistaminen ja varsinkin faktojen lyttääminen ei ole hyväksi. Tuli yhtäkkiä mieleen Sleepy Sleepersin biisi "On vain kaksi tapaa keittää kahvia: nimittäin oikea ja väärä!"

En tiedä, kuinka moni uskoi huultentäyttöni olevan totta ja täytyy tunnustaa, että se voisi ollakin. Olen aiemmin ollut hyvin ehdoton kaikkien tuollaisten toimenpiteiden suhteen, mutta nykyisin ehdottomuuteni ja mustavalkoisuuteni monien asioiden suhteen on karissut. En voi sanoa "ei koskaan", koska ihmiset muuttuvat, ajatusmaailma muuttuu ja tilanteet muuttuvat. Olen tehnyt elämässäni useita sellaisia asioista, joita minun ei koskaan olisi uskottu tekevän. Huultentäyttöä olisin voinut kokeilla, koska miksi ei? Minusta on tullut varmaan vanha, koska suhtaudun moniin asioihin sanoilla "miksi ei". Jos joitain voi kokeilla ja tehdä niin miksei niin tekisi? Tosin en koe huultentäyttöä tarpeelliseksi, sillä omat huuleni ovat ihan kivat ja rajauskynällä, huulipunilla ja -kiilloilla saa upeat huulet ja jos johonkin kauneustoimenpiteeseen pitäisi lähteä, niin minulla olisi listalla ensimmäisenä aknearpien poishiominen ja sitten luomienkohotusleikkaus, mikä onkin melko varmasti edessä sitten, kun luomet käy niin raskaaksi, ettei niiden roikkuminen ole enää pelkästään kosmeettinen haitta.

Huultentäyttöaihe lähti siitä, että eräänä päivänä laitoin huulipunaa ja se meni vähän yli. Vedin huulet sitten överiksi ja otin kännykällä kuvan ja näytti siltä kuin minulle olisi ruiskutettu täyteainetta huuliin. Otin kuvia myös kameralla ja tarkoitus oli laittaa nekin kuvat blogiin, mutta kamera on hukassa. Tuo ei siis ollut aprillia. Eikä myöskään se, että olen kipeänä todennäköisesti homealtistumisen vuoksi. Eikä sekään ole aprillia, että huulet näyttävät kuvassa hyvältä! En varmastikaan ole ainoa nainen, joka pitää huulipunista ja kokee, että huulipuna on voimatuote eli sen avulla saa kohotettua itsetuntoa ja myös piristettyä väsähtänyttä ilmettä ja naistenlehtien kestovinkki tilanteeseen kuin tilanteeseen on punainen klassikkohuulipuna. Lähdinkin miettimään sitä, että jos pelkkä huulipuna kohottaa itsetuntoa ja sen avulla kohennetaan ulkonäköä, niin millä tavalla täytteiden laittaminen eroaa huulten punaamisesta? Onko ok meikata, mutta rajummat toimeenpiteet ovatkin pinnallisempia? Mihin raja vedetään? Jos käyn laitattamassa hiuspidennykset, koska omat hiukset ei kasva tai jos laitan tekoripset tai mitkä ne ripsienjatkeet onkaan nimeltään, niin onko se vähemmän pinnallista kuin huultentäyttö? Minulla ei ole yksiselitteistä vastausta tuohon, mutta yleensä ottaen olen sitä mieltä, että jos kauneuden parantelu pitäytyy kohtuuden rajoissa, niin se on ok. En siis rummuta kauneusleikkausten ja Botoxin ym. puolesta, mutta en ole täysin niitä vastaankaan.

Jos ihminen ahdistuu kapeista huulistaan tai lattarinnoistaan ja ottaa vähän fyllinkiä ja on sen jälkeen onnellisempi, niin onko se kamalan väärin? Tietysti, siis tietysti sanotaan, että jokainen nainen on upea juuri sellaisena kuin on, mutta kun ei ole. En tarkoita, että naisten tulisi näyttää vahanukeilta ja toistensa klooneilta vaan sitä, että naiset ovat kautta aikain kohennelleet ulkonäköään eri konstein ja noin 99 % tuntemistani naisista meikkaa ja käy kampaajalla. Se loppu 1 % on uskovaisia tai kemikaaliyliherkkiä.

Tästä aiheesta saisi hyvin pitkänkin pohdinnan aikaiseksi, jos lähtisi pohtimaan naisten ulkonäköpaineita ja ympäristön sekä median vaikutusta, mutta koska olen kipeä ja haluan päästä nukkumaan, niin jätän pohdinnat sikseen ja kysyn, että mikä teidän mielipide on? 

Kommentit

  1. Mielestäni ihminen saa muokata ulkonäköään, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa. Tietysti siinäkin on eri näkemyksiä, että mikä on kohtuus, mutta sanottakoon nyt että jos se A-kuppi piinaa, niin siitä voi kasvattaa vaikka sen D-kupin implaneteilla, mutta että H-kupilla mennään kyllä jo överiksi. Se mikä ei näytä enää millään tapaa luonnolliselta tai on haitallista terveydelle (tarkoituksella hankitut liian isot silarit tässä tapauksessa) menee liian pitkälle. Tekoripset sen sijaan on oma mieltymys ja vaikka itse en käyttäisi sellaisia kahden sentin tuksuripsiä, niin jonkun mielestä ne voi olla hurmaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se vähän eri asia puhua tekoripsistä kuin rintaimplanteista, kyllä ne kuitenkin eri kategoriaan kuuluu. Ja niinhän se on, että kuka mistäkin tykkää. Joskus vaan tuntuu siltä, että jokin ripsijuttukin menee överiksi, siis että ihminen ei itse tajua miltä näyttää... Tuo pätee kyllä kauneusleikkauksiinkin.

      Meidän on varmaan helppo määritellä kohtuus, mut mitenkähän on esim. Venezuelassa, missä saadaan 18-vuotislahjaksi uudet tissit tai nenäleikkaus... Siitä kun "ura urkenee", niin voi olla, että ihan kohtuudessa ei pysytä. Puhumattakaan Hollywood-tähdistä! Ikävin esimerkki on Renee Zellweger, jonka söpöt kasvot on leikelty persoonattomaksi eikä häntä edes tunnista.

      Tää meni nyt vähän höpinäksi, mut tällaisia ajatuksia vielä heräsi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)