maanantai 4. huhtikuuta 2016

Balmuir Kid mohair -huivi: ihastusta ja kritiikkiä

Tulipa kiire kirjoittaa eräs juttu, koska tajusin, että talvi on ohi... Ulos katsoessa ei aina ihan siltä näytä ja koska vielä on kylmää, niin voin kirjoitella eräästä lämpimästä asiasta eli Balmuir Kid mohair -huivista. Huivin esittelin täällä ja lupasin, että kirjoitan huivista ihan oman postauksensa ja tässä se tulee.

Minulla oli todella tarve lämpimälle ja paksulle talvihuiville, koska huivivalikoimani on vähän heikko. Talvihuivieni keski-ikä on varmaan kymmenen vuotta ja monissa huiveissa on jokin vika, mikä tarkoittaa siis sitä, että huivi on joko liian lyhyt/kapea eli kaula jää paljaaksi jostain kohdasta, huivi on kylmä, nuhruinen, kulahtanut tms. Lahjoitin joitain hyväkuntoisia ja epäsopivia kaulahuiveja joulun alla pois ja osan olen myynyt kirppiksellä, osa mennyt lumppukeräykseen ja olen ajatellut, että en enää osta yhtään huivia (enkä mitään muutakaan), ellei se kolahda. Nykyisin en oikein saa "kiksejä" ostoksista tai saatan saada ostohetkellä, mutta kotona tulee plääh-olo ja tuote tuntuu yhdentekevältä ja alan hyvin nopeasti katua ostoksiani. Olen ajatellut, että ostamani tuotteen pitää olla sellainen, että plääh-oloa ei tule vaan ilahdun aina nähdessäni tuotteen. Tällainen ajatustapa aiheuttaa sen, että mitään ei tule ostettua hetken mielijohteesta, ellei tuote todella kolahda. Balmuir kolahti! Olen ihastellut Balmuirin huiveja reissuilla, verkkokaupoissa ja blogeissa ja pohtinut, että raaskisinko ostaa sellaisen ja ajattelin, että en raaski. Silti kävin välillä Balmuirin nettikaupassa ikkunaostoksilla huokailemassa. Sitten Mungolife-blogin joulukalenterissa oli 20 % alennuskoodi Balmuirin nettikauppaan enkä enää kyennyt vastustamaan kiusausta ja veronpalautuksetkin oli tulleet juuri sopivasti.

Huivin väriä ei tarvinnut kauan miettiä, vaikka olisin kyllä voinut ottaa kaikki sävyt. Huivini sävy on Silver Pink ja se on juuri hyvän kylmä vaaleanpunainen. Toinen suosikkini oli Heather, joka oli vähän lilahtava ja ihana sävy sekin, mutta arvelin, että se tekee minusta entistä kalvakkaamman. Huiville jäi hintaa 119 euroa, mikä ei mielestäni ole mikään paha hinta laadukkaasta huivista. Toki aina voi taivastella, että kuka idiootti maksaa huivista toistasataa, mutta minä taivastelisin ennemmin sitä, miten huonolaatuisia huiveja kaupat on pullollaan. Ja jos minulla on edelleen käytössä huiveja yläasteajoiltani, niin veikkaisin, että Balmuirinkin huivia tulee käytettyä aika monta vuotta.

Luksuksellista pakettia avatessani olin taivaassa ja ihastelin huivia koko illan. Ääh, mitä minä valehtelemaan... Huivi roikkui eteisen naulakossa koko talven ja ihastelin sitä joka päivä! Vasta vähän aikaa sitten siirsin sen vaatehuoneeseen. Huivi on superlämmin ja ihana ja asustaa mälsänkin takin. Tänä vuonna en ehtinyt huivia montakaan kertaa käyttää, mutta ensi talveksi minulla on huivi, joka kaulassa kykenen päjöttämään taaperon kanssa ulkona ilman, että kurkku alkaa tuntua kylmältä. Kaulani/kurkkuni ei siedä yhtään kylmää ja minua hirvittää aina, kun joku on kylmällä säällä paljain kauloin ja ajattelen, että eikö tuota muka oikeasti palele. näilläkin keleillä, kun muut viipottavat takki auki kaulaansa tuulettaen, niin minä pidän vielä toppatakkia ja paksua huivia. 

Balmuirin huivi on kyllä maineensa väärti, mutta pari huonoa puolta siinä on ja ihmettelen taas vaihteeksi, että eikö nyt jukranpujut kukaan muu ole törmännyt samoihin ongelmiin tätä huivia käyttäessä? Luin nimittäin aika monet blogipostaukset ja nettikeskustelut Balmuirin huiveista ja nimenomaan Kid mohairista, eikä kukaan esittänyt minkäänlaista kritiikkiä mistään. Olisihan minun pitänyt tajuta, että bloggaajat harvoin kritisoivat yhtään mitään... Huivi on ihanan pörröinen, mutta juuri se pörröisyys on hankalaa ihmiselle, joka käyttää huulikiiltoa. En haluaisi huuliini ylimääräistä karvakerrosta! Vähän sama tunne, kun joskus olen jossain kyläpaikassa löytänyt kissan ja mennyt paijaamaan ja pusuttamaan sitä ja sitten tajunnut, että a ou, minullahan oli huulikiiltoa ja saan loppupäivän nykkiä karvoja huuliltani pois. Huivin toinen huono puoli on se, että siitä irtoaa söheröistä vaaleaa karvaa myös vaatteisiin. Musta villakangastakki ja vähänkin pehmeäpintaisemmat vaatteet, kuten mustat farkut, ovat tosi epäsiistit, kun niitten pinnalla on vaaleita pörrökarvoja. Mutta nämä epäkohdat kyllä sietää, koska huivi on muuten niin ihana.

Nykyisin mietin ostoksien kohdalla, että ostanko jotain merkin takia ja olenkin tunnustanut rohkeasti, että kyllä, ostan! Toisaalta taas käytän paljon kirppisvaatteita ja halpahallivaatteitakin, joten en voi sanoa olevani merkkiuskollinen. Balmuirin huivia en ostanut merkin takia vaan siksi, että se oli niin ihana ja ihastuin siihen. Balmuir on Suomessa monille aika tuntematon merkki ja jos huivista ei paista logot kilometrien päähän, niin eipä sitä moni merkkihuiviksi tunnista. Balmuirilla on kuitenkin maailmalla luksusmaine eikä suotta. Pelkkä verkkokaupan ulkoasu antaa ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään halpisliike ja jos on Balmuirin tuotteita päässyt hypistelemään, niin laadukkuuden voi todeta ihan itse. Balmuirin tuotteet ovat todella ylellisiä enkä ihmettele, että niitä on myyty kuninkaallisillekin. Tässä vaiheessa herää sisäinen Hyacinth Bukéeni :). Balmuirin tuotteiden hintaskaala on laaja ja tuotteita löytyy joka lähtöön. Myynnissä on myös Ecocert-kosmetiikkaa, mikä ilahduttaa minua luonnonkosmetiikan ystävänä.

Ennen ostopäätöstäni tutkin Balmuiria yrityksenä ja minulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Yrityksen taustalla on suomalainen pariskunta, mutta en tiedä, tuleeko firman toiminnasta rahoja Suomeen. Balmuir mainostaa, että tuotteet ovat eettisiä ja ekologisia, mutta en voi olla tästä ihan varma. Tarvitsisin jonkin muun sertifikaatin tms. todistamaan asiaa kuin yrityksen omat sepustukset nettisivuillaan. Nettisivuilla kerrotaan, että tuotteet valmistetaan perinteisin menetelmin perheyrityksissä ja vaalitaan eettisiä ja ekologisia arvoja. Kriittinen kuluttaja tarvitsee nyt kunnon faktaa tiskiin, kiitos! Ihmettelin Kid mohair -huivin nimeä ja se tulee siitä, että huiviin käytetään kaikkein pehmeintä angoravuohen poikasen ensivillaa, jota se tuottaa vain kerran. Kuulostaa luksukselta, mutta sitten eläintenystävänä kauhistuin, kun aloin ajatella, että keritäänkö pikkuinen vuohivauva ihan nakuksi ja sitten se parka palelee? Ja BTW, millaisissa oloissa nämä eläimet kasvatetaan? Kyselee luomuun luottava eläinrakas henkilö. Sen verran löysin tietoa, että yrityksen omistaja käy itse varmistamassa työolosuhteet ja tukee pienyrityksiä. Mutta nämä kaikki asiat pitäisi ihan ehdottomasti mainita yrityksen omilla nettisivuilla!!! Koska minulla on vain nyt mielikuva siitä alastomasta lammasvauvasta.

Huivin mukana tulleessa saatekirjeessä mainitaan näin: "Balmuir on puhtaasti kotimainen, maailmalla nopeasti suosioon noussut lifestylebrändi..."  Saanko kysyä, millä tavalla puhtaasti kotimainen? Missä avainlippu? Yrityksen omistajat ovat kyllä suomalaisia, mutta missä tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan ja mistä raaka-aineet tulevat? Puhtaasti kotimainen tarkoittaa minun mielestäni tuotetta, joka valmistetaan Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Minulla on pakastimessa puhtaasti kotimaisia viinimarjoja - vanhempieni puutarhasta itse keräämiäni ja niistä voi sanoa, että ne ovat puhtaasti kotimaisia! Tiedän, että luksuskuluttajat ja raharikkaat harvoin pohtivat tuotteidensa alkuperää, kunhan on vain komeaa ja kallista eivätkä trendimerkkien perässä juoksevat bloggaajat ja himoshoppaajat osaa kyseenalaistaa senkään vertaa. 

Olen kriittinen kuluttaja ja mielestäni kuluttajilla on oikeus vaatia tietoa tuotteiden alkuperästä. En halua dissata Balmuiria vaan toivoisin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Balmuir kun on mielestäni hieno esimerkki brändin luomisesta ja yrityksen perustajan Heidi Jaaran elämäntarina on mielenkiintoinen ja inspiroiva sekä myös liikuttava. Luin hänen haastattelunsa Kotiliedestä ja olin erittäin vaikuttunut siitä, mitä nainen voi saada tahdolla ja päättäväisyydellä aikaan. Minusta on ihan mieletöntä, että Jaara on lähtenyt luomaan yritystä ihan tyhjästä ja että hänellä on ollut pokkaa marssia suoraan huipulle, tähdätä heti ulkomaan luksusmarkkinoille ja luoda brändi, joka on saanut huomattavaa jalansijaa ulkomailla. Täytyy arvostaa tuollaista asennetta, mitä monella suomalaisella ei ole. Työtä menestymisen eteen on tietysti tehty eikä voi sanoa, että Jaaran elämä olisi ollut helppoa vaan monenlaisia vastoinkäymisiä on ollut. Monesti ostamamme tuotteet ovat jotenkin kasvottomia ja minusta on kiva, että nyt tiedän, millainen ihminen on huivi-ihastukseni taustalla.
Onko Balmuir teille merkkinä tuttu? 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)