keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Mitä meidän tulisi oppia vauvoilta?

Olen tässä vuoden verran seurannut ihmislapsen elämää ja tajusin, että pikkuolio on opettanut minulle paljon tärkeitä asioita. Yleensähän me aikuiset ajattelemme, että meidän tulee opettaa lapsillemme kaikkea, mutta olen havahtunut siihen, että on myös niin, että meidän tulisi oppia lapsiltamme jotain. Pelkkä lapsen touhujen seuraaminen voi olla hyvää opetusta aikuiselle ja koostin tähän muutamia juttuja, joita mini-ihminen on minulle opettanut. Vauva voi olla aika hyvä life coach!

Intensiivinen syöminen
Ruoka-alan ihmisenä en voi kuin ihailla vauvojen kiinnostusta ruokaa kohtaan. Neljän kuukauden ikäinen pikkuinen pötkylä tuijotti kiinteästi lusikkaa, kun lapoin viiliä suuhuni. Sitten kuului syvä "hyyym"-huokaus ja söpöllä mininaamalla oli surkea ilme. En vielä tuolloin antanut viiliä maistaa, mutta sittemmin vauva on tutustunut eri ruoka-aineisiin kaikilla aisteillaan. Vauvat tutkivat ruokaa mielellään ja katsovat silmät tapillaan yhtä ainoaa hernettä ja pienet aivot tekevät aivan hurjaa työtä siinä, että ne päättävät, uskaltaako lapsi laittaa herneen suuhun vai ei. Pöydän päälle laitettua banaaninpalaa voi lätskytellä avoimella kämmenellä ja sitä voi myös tiristää nyrkkiin, raejuuston hippua voi tirkistellä ja zoomailla piktän aikaa. Myös pöydän pintaa voi maistaa! Ja koiran häntää. Tietenkään aina syömispuuhat eivät suju kovin intensiivisesti vaan kaikki muu kiinnostaa, ruoka puljataan suusta ulos tai aletaan huutaa suoraa huutoa, jos makuelämys ei miellytäkään. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos me aikuisetkin tekisimme niin. Jos olisimme jossain syömässä ja ruoka olisi pahaa, niin sen voisi teatraalisesti puljauttaa suusta ylös plööääh-äänen kera. Olisi myös hauskaa, jos ravintolassa jäisi  tuijottamaan eteen tullutta annosta kuten vauva; silmät renkaina ja pää pientä liikettä nykien.

Uteliaisuus
Koirat ja lapset taitavat olla lähtökohtaisesti uteliaita. Taaperoa tosin kiinnostaa aina kaikki muu kuin se, minkä pitäisi sillä hetkellä kiinnostaa. Taapero konttaa kädet lattiaan läpsyen ja polvet tumskuten luokseni ja tahtoo kiipeillä yli ja vaikuttaa siltä, että hänen maailmassaan ei ole sillä hetkellä muuta ajatusta, mutta silmänräpäyksessä katse kohdistuu muualle ja taas mennään. Läps-läps-tums-tums! kun lapsi istuu syötötuolissa ja on täydellisen keskittynyt mutustamaan ruokaansa ja avaan jääkaapin oven, niin hän kääntyy salamana kohti ja alkaa tavoitella maitopurkkia. Kun avaan peilipöytäni laatikon, jonne lapsi ei yllä, niin hän kurottaa kätensä ja alkaa ropeltaa sormillaan laatikon sisältöä, vaikka ei edes näe laatikkoon. Maailma on loputon tutkimusmatka pienelle!

Kikatus
Minä en todellakaan tiennyt, että vauvat ovat kikattajia. Minulla kun oli se käsitys, että vauvat lähinnä vain parkuvat, nukkuvat ja juovat maitoa. Ihan pienet vauvat ei tietenkään kikattele, mutta vähän vanhemmat alkavat tajuta, mitä nauraminen on. Meillä ei  emen päivääkään ilman lapsen huuronaurua ja riemua ja mitä vanhemmaksi hän tulee, niin sitä mahtavampia hänen nauruhepulinsa ovat. Lapsi osaa myös itse thedä hassuja juttuja, jolla hän saa meidät nauramaan ja monesti hän nauraa kanssamme, vaikka ei edes tiedä, mille nauretaan. 

Helliminen
Tiesin, että vauvat tarvitsevat paljon hellyyttä, mutta minulle oli uutta, että taaperot oppivat hellimään aika varhain. On ihan huippua, kun lapsi mönkii syliin ja tarttuu kahdella kädellä kiinni kuin apinanpoikanen. Tai kun hän silittää ihoani tai hiuksiani. Meidän vauva on oppinut myös pusuttamaan! Hänellä on ihan oma tyylinsä siihen. Huulet laitetaan poskea vaten ja niitä pidetään siinä vähän aikaa, joskus käytetään myös hampaita. Vauvalla on myös ihan oma suukotusilme, sellainen veikeä ja joskus hän hymisee. Kun sanon: "Anna äitille pusu", niin vauva yleensä laittaa huulensa poskeani vasten ja pussaa ja joskus kuuluu ihan moiskaus. Priceless! Meillä vauvaa on suukoteltu paljon ja olemmekin pohtineet, että voiko vauvaa helliä liikaa. Ei kai.

Ollaan mitä ollaan
Vauvat eivät älyä ajatella olemustaan vaan ne vain ovat, mitä ovat. Tietysti on hyvä, että ihmisen tietoisuus lisääntyy iän myötä ja että lapsi älyää, että hän ei ole enää osa äitiä vaan hän on oma arvokas yksilönsä. Mutta kuinka moni aikuinen pystyy vain olemaan ilman, että ajattelee omaa olemustaan tai sitä, mitä muut ajattelevat?

Tunteiden näyttäminen ja avoimuus
Ah, miten helppoa elämä olisikaan, kun kaikki näyttäisivät tunteensa yhtä suoraan kuin vauvat. Kun jokin harmittaa, niin otsa vaan kurttuun ja alahuuli rullalle. Kun jokin on hauskaa, niin sitten nauretaan suu apposen ammollaan. Kun jokin hämmästyttää, niin silmät ovat suurena kuin lautaset ja suu roikkuu aukinaisena. Jos minä jotain kanssaihmisiltäni haluaisin, niin avointa tunteiden näyttämistä.

Ilo pienistä asioista
Tämä on taito, jonka jokaisen aikuisen pitäisi hallita. Pienet, kivat jutut voivat tuottaa suurimman ilon. Taapero ihastuu Pilttipurkin kanteen, silikoniseen muffinivuokaan tai lusikkaan. Pehmolelun tai koiran turkkia voi koskettaa monta kertaa ja joka kerta suu leviää korviin saakka ja kuuluu vieno, narahtava naurahdus. Ja voi sitä iloa, kun saa rusinoita! Silloin pitää oikein myhäillä ja hymistä ja nappisilmät loistavat. On hyvin kliseistä sanoa, että elämän onni löytyy pienistä asioista, mutta niin se vain on.

Yritteliäisyys ja sinnikkyys

Vauvojen yritteliäisyys ja sinnikkyys on ihan omaa luokkaansa. Ensimmäisiä taitoja on pään kääntäminen ja voi hyvänen aika, miten vaativa homma se onkaan ja millä ähinällä se tapahtuu! Mikä onnellinen ja voipunut huokaus kuuluukaan, kun pää on satu vartin ähräämisen jälkeen käännettyä toiselle sivulle. Entäs sitten kun harjoitellaan seisomista ja kävelemistä? Tulee monta muksahdusta ja pyllähdystä, mutta silti aina vaan lapsi yrittää uudelleen. Parasta on, että lapset eivät ajattele, että he eivät osaa vaan he harjoittelevat niin kauan, kunnes onnistuvat. Heille ei tule huonon itsetunnon kompleksia, kun he tössähtävät istumaan kesken kävelyharjoituksen eivätkä he ajattele, että joku muu osaa heitä paremmin. Siinäpä olisi todella paljon opittavaa jokaiselle aikuiselle, eikö?


Tässä oli nyt muutama mieleeni tullut juttu. Olisiko sinulla lisättävää tähän listaan? Teki mieli kirjoittaa myös aiheesta "Mitä opittavaa meillä on koirilta" ja siihen olisi tullut aika monta samaa juttua kuin tähän.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)