Ystävyyden aarrearkku

Ystävänpäivä oli eilen ja minä todella keskityin viettämään ystävänpäivää ruusuineen, kortteineen, herkkuineen ja hellimisineen, joten en ehtinyt tulla kirjoittelemaan mitään. Enkä oikein ehdi nytkään kirjoitella, joten turvaudun erääseen vanhaan tekstiini. Se on vuodelta 2010 ja on edelleen ja aina vain ajankohtainen. Vetoan vanhaan kliseeseen siitä, että ystävänpäivä on joka päivä ja siksi voin julkaista tekstin tänään :)

Kohtaamme elämämme taipaleella monelaisia ystäviä. Jotkut viivähtävät vierellämme vain hetken, mutta jättävät jäljen sydämeemme. Jotkut putoavat kyydistä tai putoamme itse heidän kyydistään. He ovat valinneet jonkin toisen polun kuljettavaksi, kun me jatkamme omaamme ja ehkä sillä polulla kohtaamme taas uusia ystäviä. Jotkut kulkevat koko tämän matkan kanssamme. Polkumme on yhteinen, vaikka sen varrella meille tapahtuu erilaisia asioita. Tapahtuipa mitä hyvänsä, nämä ystävät ovat sitkeästi rinnallamme. Muu maailma voi kääntää meille selkänsä, mutta ystävät pitävät kädestä kiinni ja näyttävät kanssamme kieltä tälle muulle maailmalle.

Ystävät ovat kallisarvoisin aarre, mitä meillä on. He ovat loputon aarrearkku, jonka sisältämät jalokivet ovat mittaamattoman arvokkaita. Ystävyyden aarrearkkua tulee vaalia rakkaudella ja hellyydellä, silloin ystävyys hoitaa itse itseään. Ystävyys ei silti saa olla itsestäänselvyys, vaan siitä pitää olla syvästi kiitollinen. Siksi juuri tänään, rakkaat ystäväni, kiitän teitä kaikkia siitä, että olette elämässäni! On ihanaa, että ystävä on kanssani samaa mieltä, mutta tarvitsen ystäviä olemaan myös eri mieltä. Ystävä kyseenalaistaa mielipiteeni juuri siksi, että oppisin ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Ystävä ei koskaan loukkaa, vaikka sanookin asiat suoraan. Hän loukkaisi silloin, jos ei olisi rehellinen. Ystävä onnistuu sanomaan sellaisen asian ääneen, mitä olen itse ajatellut, mutta en ole rohkaistunut tunnustamaan. Ystävää minun ei tarvitse erikseen pyytää pitämään salaisuutta, sillä tiedän voivani luottaa häneen. Ystävien välillä vallitsee sanattomia sopimuksia, mutta myös sanaton ymmärrys. Vain yhdellä vilkaisulla tai eleellä voi kertoa toiselle ajatuksensa ja toinen ymmärtää. Pitkissä ystävyyssuhteissa oppii lukemaan jo toisen ajatuksiakin ja aavistaa, mitä toinen aikoo sanoa. Tästä ajatuksesta kehittyi aforisimini tälle ystävänpäivälle:
"Hiljaisuus on syvällisintä keskustelua ystävien välillä"

Miten teillä vietettiin ystävänpäivää? Onko koko päivä vain turhaa ja imelää jenkkihapatusta vai ihana piristys arkeen? 

Kommentit