maanantai 8. helmikuuta 2016

Mummot rulettaa!

Ja tapahtui niinä päivinä, että minusta tuli äiti ja kahdesta äidistä tuli mummo ja maailmassa oli ihan uusi roolijärjestys. Se oli niin uusi, että kun ystäväni soitti minulle lapseni syntymän jälkeen ja sanoin, että mummo on tulossa, niin ystäväni ihmetteli hetken, että ai niinku kenen mummo. että minun mummoniko vai varamummo, josta usein puhun vai mikä mummo. Kunnes hän äkkäsi, että minun lapseni mummo, siis miehen äiti! Raskausaikana minusta oli vähän outoa ajatella, että ryhdyn kutsumaan omaa äitiäni mummoksi, mutta kuten kaikki muukin, niin mummoasiakin lutviutui luonnollisesti.

Mummo-sana on saanut ihan uuden merkityksen vauvan syntymän myötä. Viime kevääseen asti minulle mummot merkitsivät seuraavia henkilöitä:

1) Oma mummoni, isänäitini, joka kuoli 22 vuotta sitten. Toista mummoani en tavannut, koska hän oli kuollut jo paljon ennen syntymääni enkä osaa edes ajatella häntä mummona vaan vain äitini äitinä. Onneksi minulla on muistot isäni äidistä. Muistan hänen pienikokoisen, käppyrässä köpöttelevän tai kuten meillä sanotaan, syhkivän, hahmonsa, muistan edelleen hänen äänensä ja kuinka hän viänsi levveetä savvoo värisevällä äänellä. Muistan, kuinka hän ryysti kahvia asetilta sokeripala suussaan, muistan hänen keltaisen mekkonsa, kuinka se vilahti mummolan pihalla, muistan mummon kumisaappaat ja hiuspinnit, muistan harmaita hiuksia peittäneen huivin ja muistan jopa mummon tuoksun. Mummo oli mummo, vaikka minulla ei liity mitään erityisen lämpöisiä ja helliä muistoja häneen, hän ei koskaan pitänyt minua edes sylissä eikä paijaillut. Ukkini sen sijaan sylitteli minua ja piti lähellä. En lapsena osannut ajatella asiaa sen kummemmin, mutta aikuisena tajusin, että siinä on jotain outoa, jos oma mummo ei hellittele lapsenlastaan. Mutta mitäpä minä tuota pohtimaan, koska asia ei vaikuta minuun millään tavalla. Eräs asia, joka vaikutti minuun, oli se, että näin vähän aikaa sitten kuvan mummostani siltä ajalta, kun hän oli lapsi ja oli häkeltynyt. Miten paljon samaa minussa onkaan kuin mummossani! Varsinkin lapsena on ollut - samantyyppinen olemus ja jokin häivähdys ilmeessä ja ulkonäössä. Valokuva aiheutti pohdiskeluryöpyn ja mietin isovanhempien merkitystä ja etenkin mummoja ja siksi tästä aiheesta kirjoitan. 

2) Varamummo eli eksäni mummo, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Hän ei tosin vastaa kuvaa perinteisestä mummosta, koska hän on räväkkä niin suustaan kuin liikkeiltäänkin. Hän on hyvin tärkeä ihminen minulle ja edelleenkin häntä tapaan eikä ero eksän kanssa ole minun ja mummon vaikuttanut. Olen sitä mieltä, että meistä jokainen tarvitsee elämäänsä tällaisia varamummoja. Vanhoja ja viisaita ihmisiä, joiden elämänviisaudesta voi ottaa opiksi.

3) Eksäni toinen mummo, joka vastaa käsitystä Oikeasta Mummosta. Jos joku ihminen säteili rakkautta, niin se oli hän. Hän kuoli monta vuotta sitten ja vaikka vanhan ihmisen kuolema ei tulekaan yllätyksenä, niin minä surin kovasti. Suren edelleen ja välillä ihmettelen, miten suren näin paljon ihmistä, jota harvakseltaan tapasin. Suren siksi, koska ikävöin mummon rakkautta ja lämpöä. Hän oli mummo isolla M:llä ja isolla sydämellä. Sellainen mummon pitää olla - harmaatukkainen, kasvoissa elämän uurteet, ilot ja surut, kurttuisissa käsissä käsityö tai Seura-lehti tai lapsenlapsi.

Omaa äitiäni en käsitä kunnolla mummoksi, koska hän on minulle niin voimakkaasti äiti ja on jotenkin kakofonista, että hänellä on kaksi roolia. Se on yhtä kakofonista kuin se, että minä olen sekä äiti että tytär. Oman äitiyden myötä olen alkanut käsittää mummoutta paremmin. Mummous on universaalia, ihan varmasti on. Olen ihan varma, että mummot joka puolella maailmaa kantavat mukanaan suuria ikiaikaisia viisauksia ja tietoa, jota he siirtävät seuraaville naissukupolville - mahdollisesti tuleville mummoille. Mummot tuntuvat tietävän kaikesta kaiken, he osaavat aivan ihmeellisiä asioita ja niksejä ja ovat käveleviä vauvojen hoito-oppaita. Olen erittäin onnellinen siitä, että lapsellani on kaksi mummoa, koska se on hyvä juttu lapseni kannalta, mutta myös minun kannaltani. Minua vähän harmittaa, että oma äitini asuu sen verran kaukana, että hän ei pääse osallistumaan arkeemme enemmän. Miehen äiti onneksi asuu lähellä ja hänen ansiostaan pääsen joskus päiväsaikaan kauppaan ja hoitamaan asioita ja saan kotonakin jotain aikaiseksi muulloinkin kuin lapsen päikkäriaikaan. Tietysti on myös tärkeää, että isovanhemmat saavat viettää aikaa pienokaisen kanssa.

Välillä minua hirvittää, että mummot ovat katoava luonnonvara... Tämä hirvitys johtuu siitä, että nykyisin harmaatukkaiset mummot ovat saaneet väistyä aktiivsten seniorikansalaisten tieltä. Olen törmännyt epämummoihin, jotka eivät millään tavalla täytä mummokriteeriä. Mummokriteerinä kun on perinteisesti harmaat hiukset, kävelysauvat, suurehkot silmälasit ja beigenväriset tai kukikkaat vaatteet ja mattapintaiset sukkahousut sekä suuri nahkaveska. Mummon pitää tuputtaa ruokaa, vaikka juuri olisi syöty ja mummon elämäntehtävä on huolehtia siitä, että kaikilla on hyvä olla ja eritoten lämmintä, pökköä vaan puuhellaan ja villasukkia jalkaan, ettei lapset palellu. 

Lähes menetin uskoni mummoihin, kun eräs harmaatukkainen, perusmummon oloinen mummeli, päällään beige pitkä takki, käpsytteli kävelytiellä kantaen mustaa muovikassia, jossa oli punainen Rolling Stones -logo! Ei se sovi, eieieiei!! Mummolla pitää olla kangaskassi tai moneen kertaan käytetty kulahtanut ja ruttuinen muovipussi - kahvipaketeista askarreltu kassi käy myös. Minua kovasti mietitytti, mistä tuo mummeli oli uudenkarhean näköisen pussinsa saanut. Ajatusleikissäni hän oli ollut  Rollareiden fani ja tahtoo vieläkin näyttää sen maailmalle. Voi myös olla, että hän ei välttämättä edes tiedä, mitä logo tarkoittaa. Kun olin tästä mummojärkytyksestä selvinnyt, niin eräänä aamuna minua vastaan hölkkäsi mummo, hölkkäsi! Vanhoissa verkkareissa, huivi päässä. Hän oli ihan sellainen mummomummo, joka näytti siltä, että viihtyisi paremmin kiikkustuolissa kuin lenkillä. Sen kun nimittäin vielä ymmärtäisi, että hölkkämummo olisi olemukseltaan trendikäs, Aira Samulin - tyyppinen sähköjänis, mutta tuollainen peruskurttumummo hölkkäämässä... Jo on aikoihin eletty!

Eräs asia, jota en ihan kykene sisäistämään, on se, että teoriassa minäkin voisin ihan kohta olla jo mummo... Tai jo nyt! Jos olisin saanut lapsen 18-vuotiaana ja hänellä olisi lapsi, niin minä olisin jo mummo. Voi hyvä tavaton! Jokin aika sitten havahduin erinäisiin epämääräisiin puumapohdiskeluihin tavatessani lauman parikymppisiä pojankloppeja ja puumaikäajatuskin on minulle vaikea käsitettävä, joten mummoasiaa en vaan pysty miettimään. Eikä minun onneksi tarvitse!

Tällaisia mummopohdintoja tässä heti viikon alkuun! Mummot rulettaa, eikö?

4 kommenttia :

  1. Ihanaa pähkäilyä mummoista. Itse olen kolmen pojan Erittäin Etäinen Mummi. Pojat nimittäin asuvat Usassa. Etämummin rooli on epäselvä vielä minulle itsellenikin. En voi paijata lapsenlapsi ja mummoilla niin kovasti kun sitä haluaisin! Ulkoisesti alan olla ihannemummosi kuosissa : harmaa hius - tai kaksi - löytyy värjäämättömästä päästäni ja minulla on kahvipusseista tehty kassi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etämummous on nykyisin aika yleistä. Onneksi on Skypet sun muut, mutta olen ajatellut, että kyllä sitä varmaan aika kova ikävä on kaukana asuvia omia lapsia ja lapsenlapsia. Minä kun olen huomannut, että isovanhemmat ovat ihan kaheleina lapsenlapsiinsa :)

      Ihannemummoja tarvitaan tässä maailmassa :)

      Poista
  2. Nyt tuli Deja vu. Luinko minä tämän saman tekstin joskus kesällä?
    Silti oikeaa asiaa mummoista, mummojen pitää olla pullantuoksuisia ja herttaisia ja vähän höpsöjäkin, ei kulkea nahkarotsissa ja tekoripsissä kaduilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuules, ei ihme, että tuli deja vu! Tämä kirjoitus ilmiintyi kerran keskeneräisenä tänne, olin vahingossa julkaissut ja teksti meni johonkin aiemmin julkaistujen väliin. Poistin tekstin aika pian ja muokkasin nyt lopulliseen muotoonsa.

      Unohdin tuosta kirjoituksesta sen, että näin kaupungilla erään mummon, jolla oli kurttuinen naama, musta tukka, ylitiukat pillifarkut, musta seksikäs toppi, nahkarotsi ja stilettikorot ja käsipuolessa noin neläjvuotias lapsi... Oletan siis, että nainen oli mummo... Tai sit vain todella pahasti elähtänyt äiti :) Mutta hänen pukeutumisensa oli todella överiä... Ei sillä, etteikö jokainen saisi pukeutua kuten haluaa enkä peräänkuuluta beigeä mummoulsteria, mutta tuo näytti vähän jopa naurettavalta.

      Poista

Kiitos kommentista :)