torstai 7. tammikuuta 2016

Joulu meni jo!

Tämänhetkisiä fiiliksiäni kuvaa parhaiten tämä Kummeli-sketsi:

Koskaanikinä joulu ei ole mennyt niin nopeasti kuin tänä vuonna! Tosin minulla joulu jatkuu vielä, koska haluan kunnioittaa vanhoja perinteitä ja purkaa koristeet vasta Nuutinpäivänä = olen siis niin laiska, etten jaksa hötkyillä ja sitäpaitsi haluan vielä pitää koristeita esillä. Joulun jälkeen olen aina ihan hirmu surullinen siitä, että joulu on ohi ja alan jo odottaa seuraavaa joulua. Sitten kuitenkin uudenvuoden jälkeen, kun tammikuu paljastaa valkoiset ja raikkaat kasvonsa, tulee minulle tunne, että haluan laittaa koristeet pois eikä enää ole jouluolo. Yleensä pidän koristeita ja kynttelikköjä esillä niin pitkään, että varmasti kyllästyn. Ja sitäpaitsi kyntteliköt on kivoja vielä tammikuussakin, sillä ne luo tunnelmaa ja pidän hämyisistä talvi-illoista, jolloin voi vaan möllöttää omissa oloissaan, piilossa kaikelta maailman pahuudelta.

Eilen raaskin ottaa muutaman koristeen pois ja järjestelin paikkoja muutenkin. Vauvakin osallistui ja oli ihan täpinöissään lahjapaperiesta, joita en ollut raaskinut heittää pois. Ensin ihasteltiin paperia ja kikateltiin ja sitten alkoi paperin repiminen, mikä onkin parasta hupia ikinä. (Huom! Hän on kyllä poika ja toivon, että äitiyttäni ei nyt arvostella sen perusteella, mitä lapsellani on päällä... Mummon kutoma nuttu ja ystävältä saadut pöksyt. Tuolleen ne minitontut puetaan Korvatunturillakin, uskokaa pois!)

Monissa blogeissa kirjoitettiin jo heti joulun jälkeen siitä, miten joulu meni ja esiteltiin lahjat, mutta minä en kokenut tuollaista juttua tarpeelliseksi, koska minulla oli ihan perusjoulu perinteisine kuvioineen. Lahjaesittelyäkään en koe tarpeelliseksi, etenkin kun jouluni ovat melko lahjattomia. Perheen kesken ei jaeta paketteja, mutta ystäviltä tulee muistamisia. Mielenkiinnolla luin bloggaajien lahjasaaliita ja olin ihan pökerryksissä siitä, miten hienoja ja kalliita lahjoja lähes kaikki olivat saaneet. Sitten bloggaajat kirjoittivat, että "olen ollut tosi kiltti, koska sain paljon ihania lahjoja" ja minun teki mieli käydä kommentoimassa, että "ei, ei tuolla ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa vaan sinulla on varakas ja suuri lähipiiri". Mutta en tietenkään käynyt noin kirjoittamassa, koska ymmärränhän minä, että tuo kiltteysjuttu on vain sanonta ja sitäpaitsi minut olisi heti leimattu kateelliseksi ja katkeraksi, kuten blogimaailmassa on tapana. Mutta minä olen siis ollut varmaan tositosi huono ihminen ja tuhma, koska kuusen alta ei aattona löytynyt minulle yhtään pakettia!

Meillä ei siis ole tapana antaa lahjoja aattona ja lähes aina avaan lahjat ennen joulua ja tähän on käytännön syy. Olen aina joulun vanhempieni luona enkä lähde raahaamaan paketteja sinne. Minulle lahjojen avaamisella aattoiltana ei ole merkitystä ja monesti olen avannut joitain paketteja joulun jälkeenkin. Ihan siitäkin syystä, että ne ovat jotuneet lojumaan Postissa koko joulun ja olen saanut noudettua ne vasta joulun jälkeen. Lahjojen avaaminen etukäteen ei kuulemma ole sosiaalisesti suotavaa, mutta nyt sattui sellainen juttu, jonka vuoksi päätin, että avaan ensi vuonna KAIKKI lahjani VARMASTI ennen joulua. Sain nimittäin erään paketin, jonka ihana ja liikuttava idea olisi ollut se, että se olisi avattu nimenomaan aattona. Toinen asia, jonka päätin, on se, että EN USKO KETÄÄN. Olisi pitänyt taas vaan olla tiukkis ja avata se paketti eikä uskoa sitä hapatusta, että paketteja ei saa avata ennen joulua. Kolmas päätös, jonka tein, on se, että USKON INTUITIOONI. Minä kun olin vakaasti sitä mieltä, että juuri se paketti olisi pitänyt avata. Pienestä paketista voi saada aikaan suurta draamaa ja suuria päätöksiä. Mutta ei tästä enempää vaan keskitytään nyt kuvien muodossa vielä fiilistelemään ja muistelemaan joulua... Omat joulukoristeeni eivät ole mitään ihmeellisiä vaan kaivan laatikosta joka vuosi aina samat koristeet ja koristelu on hyvin kotikutoista. Toki olisi ihanaa ostella uusia ja kauniita koristeita ja vaikka joka joulu valita jokin väriteema, mutta ekologisena nuukailijana minusta ei ole sellaiseen. Tosin meinasin ostaa Anttilasta kauniin, kultaglitter-peuran, mutta se maksoi 15 euroa ja ajattelin taas, että tarvitsenko sitä oikeasti ja vastaus oli ei. Mutta kaunis se olisi ollut ja kultakimalluksellaan se sai mielikuvitukseni laukkaamaan joulun taikamaailmaan. Tällaisella mielikuvituksella varustettu persoona tosin rakentaa taikamaailman vanhoistakin koristeista!

Keittiön ikkunalla istuu tonttutytöt ja Villeroy & Bochin joulukipot on sivussa koristeena. Noita Villeroy & Bochin jouluastioita voisin ostaa lisääkin, mutta en ole raaskinut.

Keittiön pöydällä on ollut joulukuun alusta asti tällainen asetelma. Minusta on ollut ihanaa ajatella, että glögimukit ovat valmiina odottamassa vieraita ja jokin tuossa vaan on sellaista, mikä saa minut aina hyvälle tuulelle. Taustalla näkyy lahjaksi saamani gluteenittomat tattaripiparkakut, jotka olivat älyttömän hyviä. Sain myös Raffaello-konvehteja ja vaikka olenkin sokerittomalla, niin joskus minäkin lipsun ja se minulle suotakoon. Tajusin muuten juuri, että kuvan esineistä kaikki muut on lahjaksi saatuja paitsi glögimaustemalja ja kuppi, jossa konvehdit ovat.

Olohuonetta on valaissut punainen kyttelikkö. Minullahan on ollut sininen kynttelikkö, mutta kun laitoin sen paikalleen, niin se ei toiminut ja muistin, että se oli jo edellisvuonna rikki. Sitten sain tuon punaisen ja totesin, että ihan suotta olen karsastanut punaisia kynttelikköjä. Tonttutyttö ja -poika istua nakottaa ikkunalaudalla punaiset samettiporot on seuranaan. Ostin joskus kirppikseltä kaksi samettiporoa ja vuosien päästä löysin eri kirppikseltä vielä yhden ja ostin senkin.

Olkkarin sivupöydällä on pinkit valot, pinkkiä nauhaa (mikä tuon pörrönauhan virallinen nimi on?) ja joulupukki ja -muori, jotka on vuosia sitten lahjaksi saatu. Pinkit valto ostin käytettynä ja ne ovat siitä kivat, että eivät ole jouluvalonoloiset, joten käytän niitä koko pimeän vuodenajan.

Nämä tiernapojat olen ostanut muinoin enkä enää edes muista, oliko ne nimellä tiernapojat, mutta sillä nimellä niitä kutsun... Settiin kuului myös keraaminen olkipukki, mutta se hajosi joulun alla. Veikeitä hahmoja ainakin minun mielestäni!

Tietysti minulla pehmoleluhulluna on myös joulupehmoja! Minulla on myös tapana laittaa joillekin pehmoille tonttulakkeja päähän ja punaisia rusetteja kaulaan. Oikealla oleva nalle on toiminnallinen eli siitä kuuluu musiikkia, sikälimikäli olisi paristot. Tuo nalle oli mukana myös joulukorttikuvauksissa.

Minulla on koristeena joitain joulukortteja ja tämä enkelikortti on niin ihana, että se on joka vuosi esillä. Nyt se roikkuu  parvekkeen ovessa ja vauvan kanssa ollaan käyty sitä ihastelemassa.

Toinen kaunis kortti on tämä, jonka ostin vauvalle. No ihan höperöähän se on hankkia joulukortti vauvalle, joka ei edes tajua joulusta mitään, mutta sain hyvän verukkeen ostaa tämän kauniin kortin. Ja nyt en muista, onko tämä Harjun Paperista vai Pienikamarista, mutta kummassakin on ihan huippuihania kortteja. Rakastan kaikkia tällaisia juttuja ja voisin toljotella niitä vaikka kuinka pitkään ja mielikuvitukseni lähtee aina laukkaamaan, kuten se glitterpeurankin kohdalla. 

Eräs kortti, jonka tulen ottamaan esille tulevinakin jouluina, on tämä. Tätä arvostan suuresti, koska mieheni on tämän omin pikku kätösin minulle askarrelut! Siis mies! Hän on leikannut viime vuoden Tenavat-kalenteristaan joulukuun kuvan pois ja vieläpä tarkasti reunoja pitkin. Ja koska olen nainen, niin tuon kortin saadessani ajattelin, että hänen täytyy rakastaa minua valtavasti, koska on ryhtynyt vuokseni askartelemaan! Kun hän antoi kortin minulle, niin olin juuri sitä ennen ottanut omasta pienestä Tenavat-kalenteristani tuon vastaavan kuvan ja sanonut, että tää on ihan paras ja tää täytyy säilyttää ja tuon ison kortin saadessani totesin, että meillä menee ajatukset aika hyvin yksiin. Minusta tuo Ressun olomuoto tuossa kuvassa vangitsee täydellisesti jouluolon.

Makkarissa on ikivanhat pörrövalot ja ne tuovat huoneeseen kivan tunnelman. Sistuksellisesti epäsopivasti laitoin hyllykön päälle Willow Treen Guardian -figuurin. Hahmo on siis äiti, jolla on sylissä vauva ja se symboloi ääretöntä äidinrakkautta. Näistä Willow Treen pikkupatsaista voisin tehdä ihan oman blogijutun ja ainakin ottaa paremman kuvan kuin tämän hämärän, mistä ei saa mitään tolkkua.

Jossain kyselyssä kyseltiin kauneinta joulukoristetta ja minun vastaukseni on tämä Wienin joulumarkkinoilta ostettu sydän. Näitä myytiin siellä useissa kojuissa ja arvatkaa vaan, oliko vaikeaa valita toinen toistaan kauniimpien koristeiden joukosta vain yhtä. Päädyin tähän sydänkoristeeseen ja äidilleni ostin tuliaiseksi nallen, joudin siis valitsemaan kaksi koristetta, minkä vuoksi vietin kojulla kohtuuttoman paljon aikaa. Tämä koriste muistuttaa minua Wienin matkasta ja siitä, miten sitä ennen aina hinguin Keski-Euroopan joulumarkkinoille, siis ihan mihin kaupunkiin tahansa. Joka vuosi lehtien matkailumainoksia lukiessani huokailin ja sanoin, että joskus vielä lähden joulumarkkinoille ja vuonna 2011 sitten kävinkin Wienissä ja tuo reissu-unelma toteutui. Tuollainen pieni joulukoriste voi sisältää paljon muistoja ja symboliikkaa.

En ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sisustuspostausta makkarista, jonka uudistin syksyllä., mutta tässä pieni sneak peek... Minusta on ollut aina vaikeaa laittaa makkariin joulukoristeita ja huoneesta löytyy "onttoja" kohtia, jotka kaipaisivat väriä joulukoristeiden muodossa. Eräältä ystävältä sain kauniin koristetähden ja sille löytyi paikka heti. Sitä en tiedä, mitä mieltä sisustusintoilijat ovat siitä, että meikäläinen voi vaan laittaa jonkin koristeen roikkumaan ikkunankahvaan, mutta minusta tähti sopii siihen ja se  sopii myös makuuhuoneen tyyliin. Tässä kuvassa on muuten kaunis ja lämmin valo. Vaikka kesää ja aurinkoa rakastankin, niin rakastan myös tällaista pehmeää sisävaloa talvella ja etenkin kynttelikköjen valoja.

Edelliseen verrattuna ihan toista tyylisuuntaa edustaa tämä asetelma, jonka virittelin joulun alla keittiön sivuhyllykön päälle.. Kullan ja hopean yhdistäminen on vaikea laji, mutta joulukoristelussa suotakoon pienet tyylivirheet. Ja sitäpaitsi tuo asetelma on ilahduttanut minua ihan joka päivä.

Sitten nämä pienet ihanuudet, jotka saivat minut kyyneliin. Joulunalusaika meni niin hötäkässä, etten ehtinyt ajatella kovinkaan paljon sitä, että tämä on ensimmäinen jouluni äitinä. Toki ajattelin, että tämä on vauvani esnimmäinen joulu ja ensimmäinen joulu kun minulla on vauva, mutta en älynnyt ajatella, että tämä on eka jouluni äitinä. Nämä lahjapaketin kylkiäisenä olleet koristeet saivat minut ajattelemaan sitäkin ja olin ihan yliliikuttunut.

Sitten lopuksi tämä toisten niin rakastama ja toisten vihaama koriste. Minun piti tällainen ostaa ennen joulua ja tsekkasin jopa, että voisinko tilata kuuluisan ja klassisen joulupallon Harrodsilta. Sitten asia unohtui, mutta onneksi ihana mummo oli laittanut tällaisen pakettiin.

Tässä oli joitain otoksia joulukoristeluistani ja nyt kun näit kuvia katselin, niin päätin, että en varmana kerää koristeita ainakaan vähään aikaan pois. Joko muilla on kuuset karisteltu ja koristeet kerätty?

6 kommenttia :

  1. Minäkin pidän joulusta todella paljon, mutta kyllästyn kuitenkin koristeisiin nopeasti. Laitan suurimman osan koristeista pari viikkoa ennen joulua ja kuusen päivän tai pari ennen aattoa. Parhimmillaan olen jo joulupäivänä alkanut pohtia koristeiden raivausta. Maltan kuitenkin mieleni ja nautin joulun tunnelmasta. Mutta viimeistään 30.12 lähtee kaikki muut paitsi jouluvalot. Ja oi kun on ihanan raiveeta, kuten äitini sanoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas haluan pitkittää joulua ja joulukoristeet ja kuusikin kuuluu mulla uuteenvuoteen.

      Tänään keräsin jo joitain pikkukoristeita pois, kun tuli vaan sellainen olo ja ajattelin, että tontut saa olla vielä viikonlopun yli ja sitten kerään nekin ja myös joululiinat pois. vaikka joulukoristeiden poisottaminen onkin haikeaa, niin on kiva laittaa talviset ja raikkaan oloiset liinat punaisten joululiinojen tilalle.

      Poista
  2. Ja ihania koristeita sinulla! Mielestäni kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa ja väriä tms. On paljon suloisempaa ja vivahteikkaampaa, kun koristeilla on oma tarinansa kerrottavanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä :) Nuo kaikki kynttelikköjen vieressä olevat tontutkin on lahjaksi saatu ja kaikki lahjaksi saadut koristeet muistuttaa ihanista ihmisistä, joita minulla on ympärilläni ♥

      Poista
  3. Kauniita koristeita :) meidän koristeet ei ole mitään sarjaa vaan nimenomaan sellaisia millä on tunnearvoa. Tykkään saada joulukortteja ja paheeni on säästää aina kaikki kortit muistona :)

    Ja ei, mekään ei oltu kilttejä. Pöytägrilli tuli ihan itseltä kun piti uudesta hurjat 2e köyhtyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mun omilla koristeilla ei ole niin suurta tunnearvoa kuin niillä, joita laitetaan lapsuudenkodissani - ne tuo mieleen lapsuuden joulut. Nämä mun omat koristeet on muuten vaan tosi kivoja ja mietin, että näistä tulee sitten omalle lapselle niitä tärkeitä koristeita. Meillähän äitini laittaa vielä esille mun ala-asteella tekemiäni koristeita, vaikka minä voisin jo ne heittää pois... Mut sit ajattelin, että säästän varmaan kaikki oman lapsen tekemät koristeet ihan samalla tavalla ja vaalin niitä :)


      Minäkin säästän kaikki kortit ja laitan ne aina joulun jälkeen yhteen isompaan kuoreen ja kirjoitan päälle vuosiluvun.

      Hyvä, että jotkut muutkin on olleet tuhmia :D :D

      Poista

Kiitos kommentista :)