sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ensimmäiset nimipäivät

Onpas mukavaa kun on vauva! Siis senkin takia, että on hyvä syy järjestää kekkereitä. Parin kuukauden päästä juhlitaan 1-vuotissynttäreitä ja eräs ystäväni kysyi, että olenko ajatellut niitä edes alitajuisesti. Ihania tuollaiset ystävät, jotka tietävät tarkkaan, miten mielessäni liikkuu. Olen ajatellut tulevia synttäreitä alitajuisesti, mutta en vielä varsinaisesti suunnitellut. Tarjottavien suunnittelu on minusta hauskaa ja tykkään selailla ruokaohjeitani ja poimia kivoja ideoita ja olin ihan innoissani, kun pääsin suunnittelemaan vauvan ekat nimipäivät. 

Vauvan ensimmäiset nimipäivät ovat merkkitapaus, mutta mitään suuren luokan juhlia nimpparit eivät mielestäni vaadi ja siksi nimipäiväjuhlat on helppo järjestää. Kun suunnittelin tarjottavia, niin lähtökohtana oli taas vaihteeksi helppous ja nopeus ja se, että keksisin jotain vähän erilaista. Monesti kahvipöydässä tarjotaan suolaista piirakkaa, mutta olen aika kyllästynyt niihin. Ei varmaan ole olemassa sellaista raaka-aineyhdistelmää, josta en olisi piirakkaa tehnyt. Löysin kyllä yhden italialaisen piirakan ohjeen, mutta se oli sen verran erikoinen, että en arvannut sitä tehdä. Joskus täytyy kyllä sitäkin kokeilla! Olisi huikeaa, jos keksisin joskus jonkin mainion ja kuuluisan ruokajutun, josta tulisi hetkessä somehitti. Kuten avokadopasta, nyhtöpossu tai vähän aikaa sitten uutiskynnyksen ylittänyt uunipelti-makaronilaatikko. Mutta en minä koskaan keksi.

On aika vaikeaa yrittää keksiä uudenlaisia ideoita, koska minusta tuntuu, että kaikki on jo kokeiltu. Toki raakakakut olisi yksi vaihtoehto, mutta mielestäni kahvipöytä ei ole se paikka, mihin laitetaan epämääräisiä kokeiluja. Enkä halua lähteä kokeilemaan mitään silloin, jos jonkin on pakko onnistua. Minulla kun on huono kakkukarma ja tällä kertaa ongelmia aiheutti sähkövatkain. Kakkua vatkatessani vatkaimesta kuului rominaa ja vatkaimesta putosikin pieniä metallikuulia! Huomasin tämän vasta, kun aloin vatkata kermaa ja tutkin jo paistamani kakkupohjan ja sen sisällä olikin yksi kuula! Olisipa ollut kiva ylläri jollekulle nimpparivieraalle... Juu se on kato vähän niiiku joulupuurossa manteli, että nyt voit toivoa! Ensimmäinen kakkupohja lensi siis roskiin ja vaikka kakkupohjan tekeminen on nopeaa, niin silti otti päähän, että meni aikaa hukkaan. Olin vielä tuona päivänä ihan yliyliväsynyt ja siinä tilassa kaiken ylimääräisen tekeminen on ärsyttävää.

Meillä ei koskaan ole ollut mitään juhlia sydäntalvella vaan kaikki juhlat ovat aina olleet syksyllä tai keväällä ja nyt olinkin innoissani siitä, että on talvijuhlat ja siksi valitsin teemaksi talven, silleen pienimuotoisesti. Täytekakun tein tähden malliseen vuokaan, ohje on Hyvää! Gluteeniton keittiö -kirjasta. Tällä kertaa tein pienen kakun ja minusta oli ihan outoa tehdä 3 munan kakkupohja - yleensä kun teen jättikakkuja. Tarkoitus oli, että kakkua ei jäisi pakastimeen, jossa on muuten vieläkin ristiäistarjottavia ja paljon muitakin ylijäämäherkkuja! Kakun täytteeksi tuli kerma-sitruunarahkaa ja Marks & Spencerin reilun kaupan lime-sitruunamarmeladia, jota olen joskus ostanut ja se on syytä käyttää pois ennen kuin päiväys menee vanhaksi. Kakun kuorrutin valkosuklaalla, koska mielestäni lime/sitruuna sopii valkosuklaan kanssa, valkosuklaa on talviteemaan sopivaa ja halusin testata ganachen tekemistä. Valkosuklaa kun on aika vaativa kaveri ja se juoksettuu ja kökkäröityy helposti. Googlettelin valkosuklaaganachen ohjetta ja taas kerran olin tulla hulluksi, koska jokainen ohje kumosi toisen ja kun yhdessä ohjeessa kielletään vatkaaminen, niin toisessa kehotetaan vatkaamaan. Päätin soveltaa kaikkia ohjeita ja sulatin valkosuklaan vesihauteessa ja lisäsin jäähtyneen suklaan joukkoon vaahdotetun kerman. Monissa ganacheohjeissa pitää kuumentaa kerma ja lisätä suklaa vähän jäähtyneen kerman joukkoon ja tuollaisen kuorrutteen voi vatkata tai jättää vatkaamatta. Tuollaisia kuorrutteita olen usein tehnytkin. Ganachestani tuli samettisen pehmää, mutta vähän sameaa jäähdyttyään. Voilla olisi saanut kiiltoa, mutta en uskaltanut lisätä voita, koska pelkäsin, että kuorrutus olisi mennyt pilalle. Kuorrutus olisi voinut olla vielä juoksevampaa eli sitä ei olisi tarvinnut pitää niin pitkään jääkaapissa kuin pidin, mutta olin lukenut siitä, että tuollainen kuorrute imeytyy kakkuun ja halusin pelata varman päälle. Kuorrutusta pitäisi olla hillitön määrä, että siitä saisi tasaisen ja tuohon 3 munan kakkuun meni 200 g valkosuklaata, mikä on aikamoinen määrä noinkin pieneen kakkuun. Kerman määrästä ei ole tietoa, koska laitoin sitä summamutikassa. Kakun päällisestä tuli tasainen, mutta reunat on tökerät ja epäsiistit eikä mutua voi olettakaan, kun iltamyöhään yliväsyneenä sössii menemään tahmeaa kuorrutetta. Kakun koristeena on hopeatähti, koristesokeria, kermavaahtoruusukkeita ja FilmTownin irttarilaarista löytyneitä hopea-lakritsikuulia, muistaakseni Pandan. Kuulat ovat kauniita ja niitä oli myös kullanvärisenä ja aloinkin jo pohtia, että mihin upeaan kakkuluomukseen niitä voisi käyttää. Hopea- ja kultakuulat näyttäisivät hyvältä myös esim. häiden karkkibuffetissa.

Suolaisen tarjottavan miettiminen aiheutti päänvaivaa ja ajatuskulkuni on taas aika mielenkiintoinen. Minulle käy aina niin, että keksin jonkin hyvän ja kätevän idean, mutta en voikaan sitä toteuttaa. Ensimmäinen ajatus oli, että lettukakku olisi kiva, koska nyt on bliniaika ja mielestäni letut sopivat tähän vuodenaikaan (tai no, mihin vuodenaikaan ne eivät sopisi?). Sitten äkkäsin, että olen juuri puunannut koko huushollin, pessyt seiniä, ovenpieliä ja keittiön kattoa ja jos alan käryyttää lettuja, niin siivous on ollut yhtä tyhjän kanssa, koska rasvankäry tarttuisi seiniin. Ei siis lettuja. No tortillakakku sitten! Joo, meksikolaistyppinen, maistuisi varmaan kaikille. Ai niin, pitäisi olla gluteenittomia. Niitähän voi paistaa itse... Ai niin, siitäkin tule käryä. Kaupan gluteenittomat tortillat maistuvat etikalle, mutta tsekkaanpa, olisiko joitain muitakin kuin ne etikkaiset... No oli, mutta 2 tortillaa maksoi neljä euroa. Hätäpäissäni otin viimeisen rullarieskapaketin ja päätin, että gluteeniton henkilö kyllä ymmärtää, ettei tällä kertaa saa itselleen sopivaa suolaista syötävää.

Rullarieskoista leikkasin saksilla lumiukon muotoisen kakun ja väliin tuli tsatsikintapaista eli kurkku-porkkana-valkosipulituorejuusto-turkkilainen jogurtti -täytettä ja salaatinlehtiä. Valkosipulituorejuustoa laitoin, koska tuorejuusto tekee täytteestä jämäkää, mutta en enää tykkää valkosipulituorejuuston mausta vaan kakkuun olisi mielestäni sopinut ihan oikea valkosipuli ja itse olisin kaivannut täytteeseen tujakampaa makua. Mutta kun kakun pitää sopia moneen makuun, niin on varmempaa valita vähemmän ärhäkkää täytettä ja täyte olikin oikein raikasta ja mehevää! Kuorrutteena on turkkilaista jogurttia ja maustamatonta kermavaahtoa. 

Toisena suolaisena oli juusto-spelttirinkilät, jotka tulivat vauvasämpylöiden sivutuotteena. Olen ryhtynyt nyt leipomaan itse ja vauva tykkää ihan hulluna omatekoisesta leivästä ja pieni suu on aina muikeana, kun hän sai tuoretta leipää ja minusta tuntuu, että hän osaa jo odottaa maistiaisia.

Päivänsankarillekin piti olla jotain ja hän sai mussuttaa pehmeitä banaani-kookos-kaura"keksejä" eli 1 ruskeapilkullinen banaani, sen verran kaurahiutaleita ja kookoshiutaleita, että seoksesta tulee koossapysyvä massa ja uuniin 175 asteeseen, kunnes pohja vähän ruskistuu. Näistä tykkään itsekin ja vievät kyllä makeannälän! Aikuisten versiot kuorrutin tummalla suklaalla ja nämähän ovat melkein terveysherkkuja! 

Pöydässä oli myös joulukonvehtien jämiä ja vaikka niitä ei oikein kukaan syönytkään, niin olivatpahan ainakin koristeena. 

Olen ajatellut, että niin kauan kuin lapsi ei vielä itse älyä kinuta mitään teemaa, niin en ryhdy suureellisia teemajuhlia järjestämään. Siis ettei tarvitse tehdä mitään monsterikakkuja ja ostella koristekrääsää. Tykkään kyllä teemabileistä, mutta koristekrääsän on niin epäekologisuus ahistaa. Nimppareille ei mitään koristeita mielestäni tarvitsekaan vaan kauniisti katettu pöytä riittää. Kattaukseen laitoin baby showereista jääneet servetit, jotka on niin vauvamaiset, että sopivat 10 kk ikäisen nimpparikahvipöytään.  

Nimipäivät sujuivat mukavasti ja vauvalla oli täydellinen ajoitus nukkumisen suhteen. Hän oli valveilla, kun eka vierasporukka kävi, nukkui päikkärit heidän lähdettyään ja heräsi, kun viimeiset vieraat olivat olleet meillä hetken. Päivänsankari oli touhukas, kikatteleva ja kiinnostunut juhlavieraista. Vaikka kyseessä oli vain nimipäivät, niin minulla oli kivan juhlava olo ja on aina mukavaa kestitä vieraita ja saada vaihtelua arkeen pienten juhlien muodossa.

Miten teillä juhlitaan nimipäiviä? 

4 kommenttia :

  1. Meillä ei ole oikein koskaan juhlittu nimipäiviä ja veli se ihmetteli, kun hänen tyttöystävän perhe juhlii niitäkin. Lapsuudessa muistan vain kaksi kertaa, kun on juhlittu/yritetty juhlia nimipäiviä: tarhassa vein karkkia tarhaan nimipäivänä ja sieltä tuli nuhteita, ettei nimipäivänä tarvitse. Jäi paha mieli.
    Toisen kerran oltiin mökillä ja äitin kummitäti näki hyvän tilaisuuden nimipäivissäni paistella herkkuja. Tekivät mansikkakermakakun, jota söin niin paljon, että tuli sokerihumala ja yökkäsin yöllä pusikkoon :'D Muuten ei olla nimppareita vietetty, eikä kukaan toivota oikein nimipäivääkään, vaikka niitä kalenterista vahdataan sillä ajatuksella, että toivotetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kivat nimipäivämuistot sulla :D

      Joo, hitsi, tuo kalenterin vahtaaminen on just sitä, mitä minäkin teen! Kyttään ja kyttään ja sit en kuitenkaan nimipäivänä huomaa mitään eikä enää seuraavana päivänä ilkeä toivottaa myöhästyneitä nimpparionnitteluja.

      Meillä on josksu leivottu jotain sillä verukkeella, että on nimpparit ja mun vanhemmat on muistanu mua korteilla, mut muuten ei nimppareita ole juhlittu. Vauva on nyt poikkeustapaus :) Sitä en tiedä, että tullaanko lapsen nimipäiviä juhlimaan jatkossa... Ehkäpä, koska se on hyvä syy pyytää ihmisiä kahville :)

      Poista
  2. Ihanat tarjottavat!

    Meille on vauvan nimeksi tulossa sellainen, jota ei taida löytyä kalenterista. Miten silloin juhlitaan? Liekö sellaista yleistä päivää, jolloin nimipäivättömät saavat juhlia : ) Ihanaa viikonloppua!

    T: Nelkytplusmami/Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun etunimeänihän ei ollut kalenterissa ja se tuli almanakkaan vasta vuonna 1995. Meillä ei siis nimipäiviäni juhlittu ollenkaan silloin, kun olin pieni ja olin kamalan ylpeä siitä, että minulla on niin erikoinen nimi, että sille ei ole edes nimipäivää :)

      Voisiko nimipäivättömän ihmisen nimipäiviä juhlia sinä päivänä, kun ristiäiset/nimiäiset on vietetty? Tosin kalenterissa voisi olla nimettömien ihmisten nimipäivä, mutta nythän meillä on jo kaksi päivää, jolloin ei ole kenekään nimpparit eli joulupäivä ja uudenvuodenpäivä...

      Kiitos, kivaa viikonloppua sinnekin :)

      Poista

Kiitos kommentista :)