perjantai 11. joulukuuta 2015

Stressittömät joulukorttikuvaukset, jotka eivät onnistuisi perfektionistimutsilta

Taas on se aika vuodesta, kun perheenäidit ottavat suloisia joulukorttikuvia suloisista lapsistaan. Sukulaiset ja ystävät saavat kortin, jossa lapsi on aseteltu täydelliseen asentoon täydellisesti sommiteltujen koristeiden keskelle. Eihän siinä, minustakin on ihanaa saada sellaisia kortteja, mutta vasta tänä vuonna minulle on blogien kautta paljastunut kuvien takana piilevä karu totuus eli jumalaton stressi, jonka korttikuvaukset aiheuttavat. Mitenkähän monta postausta olenkaan lukenut siitä, että kuvaukset ei menny niin kuin piti eikä kukaan lapsista eikä koirakaan katsonut kameraan ja oli hämärää ja kaikki on ihan pielessä ja haluan olla suorittajasupermutsi jonka joulukortitkin on ylitäydellisiä ja jos ei oo niin oon elämässä epäonnistunut. No eihän siinä, voin vain taas kerran todeta, että kukin tyylillään

Ymmärrän toki, että kortit ovat tärkeitä ja niihin halutaan panostaa, mutta miksi se kamala stressi? Ymmärrän myös, että jotkut harrastavat valokuvausta ja heille kuvien laatu ja kaikki yksityiskohdat ovat tärkeitä enkä itsekään laittaisi korttiin esim. tässä postauksessa olevia epätarkkoja/väärin tarkentuneita kuvia, mutta kuinka moni kortin saaja syynää kuvaa sillä silmällä, että onko jokin varjo väärässä paikassa ja onko kuvassa kohinaa ja koristenauha juuri oikeassa kulmassa? Liian usein viimeisen päälle mietityt kuvat ovat jotenkin kliinisiä ja niistä puuttuu aito ilo ja lämmin tunnelma eikä se ole ihmekään, jos äiti heiluu kameran takana nuttura tiukalla ja yrittää saada touhukkaat taaperot toteuttamaan huikeaa visiotaan. Nyt täytyy sanoa itsekin, että kuulostan tosi ikävältä, mutta en ole mielipiteineni ainoa.

Minulle ja monelle muulle lapsikuvakorteissa tärkeintä on se lapsi. Sellaisiakin juttuja olen lukenut, joissa lapsikortteja parjataan ja kritisoidaan vaikka mistä näkökulmasta. Että ne ovat kliseisiä ja kyseenalaistetaan, että miksi pitää ottaa korttikuvat omasta ipanasta, että halutaanko siinä pitää omaa lasta näyttelykappaleena tai jopa korostaa omaa vanhemmuutta. Sellaisenkin näkökulman luin, että vauvakortti loukkaa lapsettomia ja siitä tulee lapsettomalle paha mieli. Entisenä lapsettomana voin ainakin omalta kohdalta todeta, että minulla ei tuollainen ole käynyt edes mielessä. Minusta lapsikortit on kivoja ja söpöjä eikä asiaa tarvitse sen kummemmin analysoida! Kuitenkin vastarannan kiiski sisälläni nostaa päätään välillä ja ajattelin, että pistänkin korttiin vaikka koirakuvia enkä lähde mukaan vauvakuvahössötykseen. Arvelen, että jotkut odottavat meiltä vauvakorttia ja olisikin aikamoinen yllätys, jos kuoresta paljastuisikin joulukoirakuvat vauvakuvien sijaan. Jos protestoisin vauvakuvakortteja vastaan, niin tekisin sen tälläisilla kuvilla: 

En ollut suunnitellut teettäväni vauvakuvakortteja, en ollut itse asiassa ehtinyt suunnitella joulukortteja ollenkaan vaan asia ratkesi silloin, kun laitoin vauvalle päälle lahjaksi saadun tonttupuvun. Vauvasta tuli niin suloinen tonttupoikanen, että pakkohan sellaisesta on teettää joulukortteja. Ihan vaan siksi, että tuollaisen minitontun näkeminen joulukortissa ilahduttaa varmasti kortin saajaa ja ihan vaan siksi, että minulla oli taas ajatus, jonka olen huomannut viime aikoina hallitsevan ajatusmaailmaani eli "Miksipä ei?"

Meillä joulukorttikuvaukset meni ihan hauskasti ja ainakin minulla oli kikatus päällä, koska se tarttui vauvasta. Paikalla oli monien eri surkeiden sattumusten sarjasta johtuen vain minä ja vauvan kummisetä, joka valokuvausta harrastavana ja kunnon laitteet omistavana sai luvan toimia kuvaajana. Alunperin mukana piti olla myös toinen kummi ja tietysti mies, mutta nyt kuvaukset suoritettiin kahden ihmisen voimin. Tosin sitä en tiedä, mitä kuvista olisi tullut, jos vauvan ympärillä olisi häärännyt neljä tyyppiä. Vauva kun riemastui ja riehaantui setänsä näkemisestä täysin. Kun yritin laittaa vauvaa lampaantaljalle nätisti makaamaan, niin hän vispasi käsiään ja ajattelin, että enemmällä vispaamisella hän lähtee varmaan lentoon. Riehuvasta tonttuvauvasta olisi saanut hauskan videotervehdyksen!

Minun visioni oli se, että vauva olisi ollut nätisti kyynärpäiden varassa taljan päällä tai pötkötellyt taljalla ja koristeena olisi muutama tonttu ja lahjaksi saadut huovutetut töppöset... No, kun kuvaaja kävi lattialle makaamaan, niin vauva alkoi huutaa iloissaan hii-hii ja ryömi vauhdilla kameraa kohti. Silmät suurina vauva tohotti menemään ja kiljui mennessään!
Sitten setä keksi, että laitetaan vauva sohvalle ja minä nappasin vaalean viltin taustaksi ja yhden joulupehmon virikkeeksi ja niistä kuvista tulikin aika suloisia. 

Toki minun mielestäni kaikki kuvat olivat ihania ja oli älyttömän vaikeaa valita korttikuvia. Hauska moikkauskuva vai kuva, jossa vauva nauraa ikenet loistaen? Kuva, jossa vauva hämmästelee jotain silmät suurina vai kuva, jossa hän nyhtää tontun partaa? Yhden kuvan valitseminen oli täysin mahdotonta ja päädyin kolmeen. 

Tilasin kuvat Ifolorilta, mistä olen tilannut ennenkin ja vaikka muilla firmoilla voisi olla monipuolisempia korttivaihtoehtoja, niin Ifolor oli mielestäni ainoa, joka selkeästi ilmoitti, että itsenäisyyspäivänä tilatut kortit ehtisivät vielä joulupostiin. Itsenäisyyspäivän aamu menikin kikkaillessa Ifolorin kuvaohjelman kanssa ja totesin, että joskus asiat voisi tehdä muulloinkin kuin viime tipassa. Korttien tilaamisessa ja muissa vastaavissa jutuissa saa menemään ikuisuuden tai ainakin minä saan, koska en oikein ikinä tiedä, mitä haluan ja olen vähän tumpelo kaikessa tuollaisessa. Jotkut käsittelevät kuvat ensin jollain kuvankäsittelyohjelmalla ja minä ajattelin, että en siihen ryhdy, mutta kokeilin kuitenkin ja siinä menikin sitten aikaa. Kuvankäsittelyohjelman käyttäminen on kivaa, mutta aikaavievää, koska mahdollisuuksia on niin paljon. Testailin eri vaihtoehtoja ja sitten päädyin kliseiseen ja klassiseen eli reunojen häivyttämiseen valkoisella. Sekään ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin luulin, sillä Ifolorin oma kuvaohjelma sovittaa ja pienentää kuvat korttiin sopivaksi. Jos halusin mallata kuvan niin, että vauvan naama oli kuvan keskellä, niin sitten häivytykset jäivät epäsymmetriseksi eli toisessa reunassa oli paljon häivytystä ja toisessa ei yhtään. Minun piti käsitellä joitain kuvia monta kertaa, että sain häivytykset kohdalleen eikä ne ihan prikulleen menneet, mutta ainakaan minun silmääni ei pieni epäsymmetrisyys haittaa.

Toinen pikkujuttu tai jonkun mielestä iso, on se, että unohdin kortin etusivulta joulutervehdyksen. Minun kun piti laittaa kortin kanteen teksti "Jouluiloa". Sen olisi voinut tehdä kuvankäsittelyohjelmallakin ja tietysti Ifolorin omalla ohjelmalla ja jossain vaiheessa kokeilin, että saako kanteen tekstin ja sen kyllä sai, mutta teksti siirsi kuvien paikkaa. Tarpeeksi kauan jos olisin kikkaillut ja klikkaillut, niin olisin saanut tekstin ja kuvat kohdalleen, mutta minulle tuli siinä välissä jokin muu ajatus päähän ja unohdin sen tekstin... Ehkä liimaan kortin kanteen Jouluiloa-tarran tai nuukana kirjoitan tussilla tervehdyksen ja ongelma on ratkaistu!

Joulukortit tulivat postissa eilen eli tosi nopeasti ja olin aika jännittynyt pakettia avatessani. Minä kun tilasin kaksiosaiset kortit, joihin laitoin tekstiä kahdelle sivulle ja kun tekstejä asettelin, niin tarkistin miljoonaan kertaan, että onko tekstit oikeilla sivuilla. Ettei olisi käynyt niin, että minulle olisi tullut kortteja, joissa on kuva takasivulla ja tekstit miten sattuu... Runoista tykkäävänä ihmisenä piti etsiä korttiin ja teemaan sopiva runokin.

Tuliko korteista sellaisia kuin oletin? En tiedä, koska en olettanut mitään ja minulle pääasia on, että kortissa on vauva. Kortit on painettu helmiäispaperille, mikä vähän syö kuvien tarkkuutta, mutta toisaalta joku voi luulla, että paperi on juuri tuollaiseksi tarkoitettu ja harkittu. Minusta se näyttää kyllä ihan hääkutsupaperilta, mutta toisaalta helmiäisen värinen vähän kimaltava paperi sopii jouluun ja joku, joka ei tätä blogia lue, voi ajatella, että kaikki on harkittua. Tiedoksi vaan, että minä en nykyisin harkitse yhtään mitään vaan töhellän vain menemään ja sitten ihmettelen lopputulosta ja olen aina tyytyväinen. Asenne ratkaisee. T. entinen 100 % superperfektionisti, nykyinen huithapeli ja aivosumusta kärsivä.

Joulukorttiin päätyi siis kolme kuvaa. Yhdessä vauva katsoo silmät suurina kameraan ja nykii tonttua parrasta, yhdessä hän pötköttää pehmolelun vieressä ja yhdessä on hassu nauruilme ja kädet levällään. Jos olisin perfektionistiäiti, niin en kai olisi korttiin tyytyväinen ja löytäisin siitä aika montakin korjattavaa asiaa, kuten sen, että mielestäni runon piti olla keskellä kakkossivua eikä sivun yläreunassa. Mutta oikeesti, kuka kortinsaaja kiinnittää tuollaiseen asiaan huomiota? Olen päättänyt, että en stressaa pikkuasioista ja se on ollut hyvä päätös. Korttien tekeminen, siis ihan koko projekti, oli mielestäni helppoa ja vaivatonta ja erittäin kätevää sekä nopeaa. Aiempina vuosina olen askarrellut joulukortit itse ja se on ollut ihanaa puuhaa, mutta paljon aikaavievämpää ja sotkuisempaakin kuin kuvakorttien tilaaminen. Täältä löytyy juttua ja kuvia viime vuoden joulukorteista ja olenkin maininnut, että korttien askartelusta tulee kiva joulufiilis. Minulle joulufiilis tuli nyt ihan yhtä lailla, vaikka en askarrellutkaan kortteja, ehkä se tuli jo siitä pyöreäposkisen tonttuvauvan touhotuksesta! Jos ensi vuonna olen oikein noheva, niin yhdistän sekä kuvaukset että askartelun eli tilaan jouluisen kuvan lapsesta ja liitän kuvan johonkin askartelemaani korttiin. Tämä olisi hyvä kompromissi minulle.

Tähän loppuun vielä pienet tontunvalpaat... AWWW ♥♥♥ Valpaista pitää mainita, että nyt vauvalle on tullut jo ihan oikeat, suorat varpaat... Tähän asti ne on olleet pelkät pyöreät pienet pallurat, jotka on tuntuneet minikokoisilta kumipalloilta. (Tämä siis tärkeänä tietona vauvan kasvusta ja kehityksestä.)

Olen lukenut jo aika monta postausta epäonnistuneista joulukorttikuvauksista ja kuvausrumbasta, joten en aio edes kysyä, että miten muilla on korttikuvaukset sujuneet. Voisin kyllä ottaa vastaan kuvausvinkkejä ja mielipiteitä siitä, millaiset korttikuvat on sinun mielestäsi kivoja. Ja onko vauvakuvat ylipäätään ok joulukorteissa vai ärsyttääkö ne?

6 kommenttia :

  1. Näin lapsettomana voin kyllä myöntää, että vauvajoulukortit lähinnä ärsyttävät. Meille tulee joka joulu 2-3 korttia, joissa on vauvoja/lapsia. Varsinkin, kun yhdellä frendillä on oikein riiviöitä ne lapset, niin en niitä jouluna tahtoisi muistella. Kuulostan varmaan aivan kaameelle ja tunteettomalle katkeralle ämmälle, mutta voishan lapsiperheet kuitenkin ajatella meitä lapsettomia ja laittaa sitten vaikka jonkun muunlaisen kortin meille. Toisaalta taas on näin vuosien päästä tavallaan mielenkiintoista nähdä sukulaisten/kavereiden lasten kasvua ja kehitystä noista korttikuvista. Mutta sitten taas toisaalta. Noh. Niin. Tää on vähän sama kuin että laitat koirastasi joulukortin sellaselle joka pelkää/inhoo koiria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin etkä ainakaan mun mielestä kuulosta katkeralle/tunteettomalle. Minusta on kivaa, että tuollaisen mielipiteen uskaltaa kertoa.

      Meillä kaikki korttien saajat on tietääkseni sellaisia, että heitä ei ärsytä vauvakortit (tai luulisin niin). Ja jotenkin aattelin, että kun tää vauva on meille nyt ihan todellinen ihme, kun vannottiin, että ei koskaan "tehdä" lapsia, niin muutkin ehkä tajuaa, että ollaan niin innoissaan vauvasta, että tällätään kuvat joulukortteihin :).

      Se lasten kasvun seuraaminen korteista on kivaa, mut sitten kun kuvassa on 14-vuotias mököttävä teini ja perheen iltatähti, niin sympatiseeraan kyllä sitä teiniä :D Jossain vaiheessa kuvien ottaminen on syytä lopettaa.

      Poista
    2. Pakko tulla vielä kommentoimaan, että jos olisin lapsen kummi, niin sit ois ok saadakin niitä vauva/lapsijoulukortteja. Voisin ainakin kuvitella ite laittavani vain läheisille sukulaisille omasta lapsesta kortit, kaverit on sitten erikseen ja heille "tavalliset" joulukortit vain.

      Mies lähti juuri postilootaan kiikuttamaan parisenkymmentä korttia. Meillä on ollut tapana aina laittaa kaikille sukulaisille ja tutuille kortit. Teen aina itse, joskus maalaan, useimmiten askartelen. Tänä vuonna lähti ihan uudenlaiset kortit, ehkä saan blogiin postattua niistä. Ainakin sisustusintoilijoille luulisi olevan mieluisat ;)

      Tää menee nyt vähän ohi joulukorttiasian, mut mulla on yks kaveri, jonka harrastuksena on mun kameralla, siis MUN kameralla/kännykällä ottaa hänen kullannupusta kuvia. Sit yllärinä saan jälkeenpäin katella hänen penskan kuvia. Tämä samainen "ystävä" on myös sitä mieltä, että lapsettomuus on luonnotonta ja että ihminen on täällä vain jatkaakseen sukua...

      Poista
    3. Olen samaa mieltä! Kummeille ja isovanhemmille ja läheisille vauvakortit on ok: mmat kuin muille :)

      Minä lähetän kanssa parikymmentä korttia ja lähetän joka joulu enemmän kortteja kuin saan. Mut se johtuu siitä, että innostun aina askartelemaan eikä minua haittaa, että en itse saa kortteja. Minä vaan olen innokas korttien lähettäjä :) Olisi kiva nähdä, millaisia kortteja olet tehnyt!

      No onpa "kiva" kaveri sinulla! Miten hän kehtaa? Varmaan aattelee, että jos sun kamera /kännykkä on täynnä muksujen kuvia, niin älyät, että pitää lisääntyä :D Sori, huonoa huumoria, mut olen itse kokenut niin paljon tuota "lapsettomuus on luonnontonta" -asennetta ja huomannut, että ihmiset ihan oikeasti luulee voivansa tartuttaa vauvakuumeen.

      Poista
  2. Nyt on kyllä pakko sanoa, että joulukortit pitäisi melkein tehdä saaja huomioon ottaen, ettei kaikille vauva- tai hauvakortteja. Minä pidän kyllä lapsista, mutta en niin välitä katsella vauvojen kuvia varsinkaan joulukorteissa. Pidän niissä oikeasti jouluisista asioista, lumesta sun muusta ja siitä että on itse tehty, ja sitten koirista tietenkin. Jos ei tiedä tykkääkö saaja lapsista tai muusta, voi olla turvallisempaa lähettää "tavallinen" joulukortti, mutta toisaalta ei kukaan varmaan herneitä nenään vedä, jos siinä nyt onkin vauva tai hauva, paitsi että tahattomasti lapsettomille vauvakorttien näkeminen voi aiheuttaa enemmän surun kuin ilon tunteita jouluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä, että tulee tällaisiakin mielipiteitä ja näitä juuri halusinkin kuulla :). Minä yritin kovasti muistella, että miltä minusta aikanaan tuntui saada vauvakortteja, siis silloin kun olin lapseton ja olin julkisesti ilmoittanut, että en edes pidä lapsista. Muistelen, että olen aina suhtautunut niihin niin, että olen ajatellut, että se lapsen kuvan laittaminen korttiin on ollut kortin lähettäjälle tärkeää. Mutta joskus on kyllä ollut vähän ärsytystäkin, ehkä juuri siitä syystä, että lapsikortit on niin kliseisiä.

      Tuo tahaton lapsettomuus on kysymys, jota olen itse miettinyt tässäkin asiassa. Minä kun en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, varsinkaan jouluna. Mutta toisaalta taas olen kuullut sitäkin, että FB:iinkaan ei saisi laittaa vauvajuttuja, koska ne ärsyttää ja joku lapseton niistä kärsii... Aina joku pahoittaa mielensä ja kärsii :)

      Mun eräs ystävä teki ainakin ennen niin, että hän osti nipun erilaisia kortteja, laittoi ne osoitepuoli päällepäin pöydälle ja alkoi rustaamaan osoitteita. sillä tavalla hän ei laittanut ketään eriarvoiseen asemaan, vaan ikään kuin arpoi jokaiselle kortin. Tasa-arvoista olisi ollut ostaa kaikille samanlaiset kortit :). Minusta on aina ollut kiva askarrella kortteja ja jokaikistä korttia askarrellessa olen miettinyt kortin saajaa ja siksi mulla meneekin askarteluun aikaa. Minäkin tykkään kaikkein eniten itse tehdyistä korteista.





      Poista

Kiitos kommentista :)