lauantai 10. lokakuuta 2015

Kotimuskarin opetussuunnitelma

Pohdin vähän aikaa sitten vauvan harrastuksia ja me käytiinkin jo MLL:n vauvakerhossa! Siitä juttua myöhemmin, sillä nyt kirjoittelen muskarisuunnitelmista. Minähän olin kovasti viemässä poikasta muskariin, mutta en ehtinyt ilmoittautua ja sitten ajattelinkin, että en halua sitoutua mihinkään pakolliseen ja säännölliseen. Jonkinlaista kotimuskaria meillä on pidetty jo raskausajoista asti ja nyt ajattelin, että muskaroinnista voisi tehdä vähän ammattimaisempaa...

En ole koskaan pitänyt itseäni kovin musikaalisena, mutta mikä on musikaalisen määritelmä? Olen käsittänyt sen niin, että musikaalinen tyyppi on sellainen, joka osaa soittaa ja laulaa, jolla on sävel- ja rytmikorvaa. Minä kyllä hallitsen nuotit jotenkuten, mutta kovin kummoinen lauluääni minulla ei ole. Siitä huolimatta laulan todella paljon, koska rakastan laulamista. Olenkin ajatellut, että olen vähän kuin Loiri - minä siis tulkitsen! Vauva ainakin nauttii laulustani ja kun pikkuinen kärsi elämänsä alkutaipaleella masuvaivoista ja parkui iltaisin, niin ainoa asia, joka häntä rauhoitti, oli minun laulamanani Kuubalainen serenadi, Rosvo-Roope ja Kotkanpoikii ilman siipii. Joka kerran vauva rauhoittui ja kun lopetin laulamisen, niin parku alkoi. Naapureiden iloksi (tai kauhuksi) hoilotin täällä täyttä kurkkua ja välillä mietin, että onkohan parempi, että täältä kuuluu vain parku kuin että kuuluu sekä parku että loilotus...

Samat kappaleet toimivat meillä edelleen silloin, kun mikään muu ei auta. Nyt unilauluksi ja rauhoittajaksi on tullut myös Odotusta Pariisissa, Hiljainen tienoo, Lähtevien laivojen satama ja Akselin ja Elinan häävalssi ja joitain randomikappaleita. Muistan uskomattoman paljon kaikenlaisten laulujen sanoja eikä taida olla sellaista sanaa, josta ei tulisi jokin biisi mieleen ja hämmästytän jatkuvasti miestäni tällä omituisella taidollani. Nyt vauvan myötä muisti on alkanut palailla pätkittäin ja mieleen on pompsahtanut lauluja lapsuudestani. Kerran ihan yhtäkkiä aloin laulaa "aa-ram-sam-sam-kudi-kudi-kudi ramsamsam" ja vauva nauroi ihan hillittömästi ja mies ihmetteli, että sekosinko lopullisesti. On vaikeaa vakuuttaa, että aa-ramsamsam on oikea laulu, etenkin kun minulla on tapana keksiä omia lauluja, jotka kuulostavat ihan oikeilta kappaleilta.

Kaikenlaiset lallattelut ja loruttelut ovat vauvalle tärkeitä ja kehittäviä ja meillä rallatellaan paljon. En muista oikein mitään lastenloruja, mutta kehitän niitä itse. Vauvan ratkiriemukas suosikki on dippijumppa. Istun jalat harallaan ja pidän vauvaa kainaloiden alta ja nostan häntä ylös ja alas ja rallatan samalla: "Dipataan porkkanaa, kurkkua ja paprikaa, kurkkua ja paprikaa. Dipataan omppua ja lanttua ja maiiissintähkiä!". Vauva odottaa aina innoissaan uusia sanoja ja maissintähkät naurattivat kovasti. Kuten loruttelussa yleensä, niin ideana on erilaiset äänenpainot ja sanojen ja liikkeen yhdistäminen, mistä vauva näyttää nauttivan. Keksin aina uusia vihanneksia ja muita dipattavia, mutta aloitamme aina tuolla porkkana-kurkku-paprikalla. Dippijumppa on nimensä veroinen, sillä yli 8 kilon pötkylän nostelu käy hyvästä treenistä!

Onkohan kotimuskari ihan pöllö ajatus? Toki muskarin yksi idea on se, että vauva saa kaverikontakteja, mutta pidän tärkeänä myös kotona tehtävää musiikkikasvatusta. Enhän minä tietenkään mikään musiikkipedagogi ole, mutta pedagogi kylläkin ja arvelen, että kykenen tarjoamaan vauvalle edes jonkinlaisia musiikkivirikkeitä. Arvostan asiantuntijoita ja ammattilaisia, mutta minulla on myös se näkemys, että koska olen kotitalousopettajan koulutuksella pitänyt niin kuvataiteen, englannin, ranskan, ruotsin, saksan, matematiikan, äidinkielen, historian ja yrittäjäkasvatuksen tunteja sekä alakoulun tunteja ja vetänyt laululeikkejä ja kehitellyt monenmoista muuta virikettä, niin eiköhän yksi vauvamuskarikin hoidu :) Tietenkään en pysty tarjoamaan samaa kuin koulutetut muskarin vetäjät, mutta eiköhän kotikutoinenkin versio musiikkikasvatuksesta riitä vauvalle. Ajattelin jopa olla niin hurja, että voisin pyytää meille muitakin äitejä, jotka eivät käy muskarissa ja jotka haluaisivat laulella ja leikitellä (ja kahvitella), mutta tämä hieno ajatukseni kaatui siihen, että minulla ei ole yhtään äitikaveria.

Opettajana ja säntillisenä ihmisenä ajattelin laatia ihan opetussuunnitelman kotimuskariimme. Huomaan kyllä, että vaikka työni puolesta joudun jatkuvasti suunnittelemaan oppitunteja ja se ahdistaa välillä, niin sen verran sisäsyntyistä tuo homma on, että näin äitiyslomalla kaipaan sitä. Vaikuttaa siltä, että todella tarvitsen vähän älyllistäkin haastetta kaiken itskuböölyilyn* ohelle. Minulla ei ole mitään hajua siitä, mitä oikeassa muskarissa tapahtuu, mutta jos kotimuskaria pidän, niin niin laadin muskarikerroille tietysti tavoitteet ja sisällöt, ei opettaja-pantteri pääse pilkuistaan... Jonain kertana voimme tanssia, jollain kerralla harjoitellaan yksinkertaisia tavuja rytmikkäästi, vauva kun jo nyt matkii mielellään äänteitä. Sitten otetaan jotain rapisevaa käteen, tutkitaan värejä ja muotoja, joskus pehmoleluja, kaikkia eri materiaaleja mukaan. Soittimia meillä ei ole muuta kuin nokkahuilu ja vaikka tee se itse -soittimia saa kattiloista ja puukauhoista, niin sen verran välineurheilija olen, että suunnittelin jo hankintalistaa: tamburiini, triangeli, äänirauta, marakassit, minirummut, ksylofoni ja rytmimuna! Pyysinkin tässä mieheltä rytmimunaa ja hän käsitti asian vähän väärin, mutta ei siitä sen enempää ;)

*vauva sanoi kerran itskuböö ja siitä lähtien tuo vauvaa riemastuttava sana on kuulunut sanavarastoomme 

Vaikka minulla on päässä paljon kappaleita, niin on ihan kiva käyttää apuna joitain opuksiakin. Ystäväni suositteli minulle Rytmikylvyn Pikku-Kuplat -kirjaa, joka onkin aika kattava tietopaketti ja myös hyvä vinkkipankki erilaisiin musaleikkeihin. Tosin vähän säikähdin sisällysluetteloa, joka näytti liian pedagogiselta. Löysin myös oman vanhan musiikinkirjani ja Laulureppu-kirjan ja myös vihkon, johon olen kirjoitellut eri kappaleiden sanoja. Noista tuli hirmuinen flashback-eksploosio! Joskus ihan yritinkin opetella soittamaan, kun sain 80-luvulla joululahjaksi syntetisaattorin ja silloin opettelin myös nuotit. Soitin on ollut minulla tallessa enkä ole myynyt sitä, koska se oli mielestäni rikki, mutta nyt kun kokeilin, niin se toimii taas ja otamme sen käyttöön. Aika mieletöntä ajatella, että oma lapseni soittelisi samalla soittimella, millä olen itse soitellut, kun olin pieni!

Kotimuskarin tarkoituksena on tietysti tutustuttaa ja innostaa musiikkiin ja luoda vauvalle musiikin avulla iloisia ja myönteisiä kokemuksia. Rytmi on mielestäni jotain niin tärkeää ja alkukantaista, että ihan perusnaputteluilla ja lorutuksilla voi vahvistaa vauvan musiikki-intoa. Musiikin avulla voi myös käsitellä tunteita ja voismme kuunnella iloisia ralleja ja sitten jotain rauhallisempaa ja vaikka surullistakin ja nauttia vain musiikin tuomasta tunnelmasta. Musiikki voi toimia sekä rauhoittajana että riehuttajana. Miltähän vauvasta tuntuu kuunnella erilaisia kappaleita?

Mielestäni musiikki on vähän samanlaista kuin liikunta; se ei ole jotain, mitä meillä harrastetaan erikseen vaan se on osa jokapäiväistä elämää. Nämä kaksi juttua on helppo yhdistää ja vaikka en osaa tanssia, niin hytkyn ja keinun kyllä musiikin tahdissa ja se varmaan riittää vauvalle. Vauva kun tässä kehityksen vaiheessaa vasta hahmottaa omaa kehoaan ja musiikki+liikunta ovat hyvänä apuna oman kehon tuntemaan opettelussa. Ja onhan kaikenlainen musisointi ja liikkuminen ja hetkuminen hauskaakin!

Miltä kotimuskarimme kuulostaa? Muskaroidaanko teillä kotona vai käyttekö ihan oikeassa muskarissa? Onko joitain kivoja vinkkejä kotimuskarointiin?

4 kommenttia :

  1. Loistava idea! Matalankynnyksen muskarointia! Koskettavassa tekstissäsi elokuussa (?) kerroit toisesta äidistä kaavussa. Voisitko kutsua hänenlaisiaan musisoimaan? Musiikki voisi toimia tulkkina ja kokemuksena voisi olla hyvinkin hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan matalankynnyksen musisointia! Tekstistä voi saada kyllä sen käsityksen, että haluan hifistellä enkä opettajana oikein osaa olla suunnittelematta, mutta tarkoitus on, että tehdään ihan omaan tapaan kaikkia musiikkijuttuja. Äsken jo musisoitiin, kuunneltiin "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" ja hipistelin vauvaa värikkäällä, ohuella huivilla. Vauva rauhoittui ja nautti ihanasti ja nyt nukkuukin :)

      Tuohan se vasta loistoidea onkin, että pitäisin muskaria maahnamuuttajille! Tuossa lähellä on vastaanottokeskus ja sinnekin voisi mennä. Paikallisen kylätoimiston kautta voisin saada yhteyden alueella asuviin äiteihin ja muskaria voisi pitää myös varmaan toimistolla. Tällä hetkellä tosin mun aika ja energia ei riitä tuollaiseen, mutta laitan idean kytemään, oli nimittäin niin huippuidea! Musiikki on yhteinen "kieli" ja uskon, että mamuäideillä ja -lapsilla voisi olla aika mukavaa kotikutoisessa muskarissa :)

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, Minttu-Maaria! Luin itse eilen nostalgisia juttuja vauvakirjoista, joita olin kirjoitellut kun 181-senttinen poikasemme oli vauva :) ja sieltä löytyi ihania juttuja joita en enää olis muistanukkaa ilman kirjaa, kuten mitä olemme laulaneet vauvalle ja mitä hän itse on laulanut pienenä. Kotimuskari, ja etenkin ideoimanne mamu-muskari kuulostavat tosi hienoilta! Kuten olen kertonutkin, niin en juurikaan kuunnellut klassista musaa kun olin raskaana, vaikka ehkä olis pitäny, ja soitin pianoakin vain kerran silloin, mutta pojasta on tullu tosi musikaalinen! Mielilaulujani-sivulta luen että Äiti lauloi minulle "Sinisiä, punasia ruusunkukkia" & "Ihme ja kumma" muutaman kuukauden ikäisenä, "Hämähäkki" jne. 1v. lähtien, 2v. "Kas metsämökin ikkuna" ja "Kettu juoksi yli järven", kaikkea muutakin joita lapsi jaksoi & halusi kuulla!
    Riemukasta oli lukea, että isäkin on laulanut jotain, vaikka ei juurikaan ainakaan julkisesti laula: "Aa aa ankka", Rölli-laulu, "Mörrimöykky tanssii ja ruokopilli soi". Sitten kirjassa lukee, että Minä itse lauloin: "lauleskelin" vaunuissa ennen nukahtamista, "hämähämähäkkiä" aloittelin n. 1v10kk iässä, 2v. Pikku Marjan eläinlauluja, "Kas metsämökin ikkuna", "Kettu juoksi yli järven", "Rölli". Erään upean muiston muistan, kun isoisä eli ukko täytti vuosia ja oli rakentanut uuden talon, niin lauloimme viisivuotiaan kanssa kokonaan onnittelulauluksi "Nytpä tahdon olla ma pienen mökin laittaja". Oma isäni loruili ja lauloi miulle paljon ollessani lapsi, ja uskon että kielellinen kehitykseni on peräisin juuri siitä, että perheeni oli paljon kanssani ja luki ja lauloi jne. paljon. Osaan vieläkin ulkoa tosi paljon loruja ja runoja, ja lauluja, ja juuri eilen ajattelin, että kuinkahan paljon laulun sanoja miulla on mielessä, kun radiota kuunnellessa lauleskelin melkein mitä sieltä tulikin, ja repertuaari on todellakin virsistä heviin ja kaikkea siltä väliltä :D
    Eli jatka ihmeessä samaan malliin, laululeikit, loruilut, jumpat jne. erittäin suositeltavia. Ja yleisesti ottaen juuri se, että OLET lapsen kanssa ja oot hänestä kiinnostunut! Poika saa ihanat eväät elämään noin hyvän äidin kanssa. Koskaan ei ole liikaa rakastavia ihmisiä ympärillä!
    Kukkis-ystäväsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakirjat on kullanarvoisia! Täytyypäs itsekin kirjoittaa ylös noita juttuja :)

      En minäkään kuunnellut klassista raskaan ollessa ja luulenpa, että lapsen älykkyys tai älyttömyys rakentuu monista muistakin asioista kuin siitä, mitä on masussa kuullut :) Mutta jokin taika klassisessa musiikissa on, sillä kun lehmille soittaa jotain tiettyä klassista kappaletta, niin ne tuottaa maitoa enemmän :) Minäkin kokeilin, että toimisiko sama mulla, että ei toiminut :D

      Oih, se Mörrimöykky-laulu on huippu! ...Ruokopillin tahtiin tanssiakin voi! Sinisiä punasia ruusunkukkia oli myös suosikki ja Pii pii pikkuinen lintu. Minulle ei kotona laulettu ollenkaan ja siitä huolimatta minusta tuli näinkin musiikillinen (en käytä sanaa musikaalinen). Tosin veljieni kanssa kuunneltiin paljon musiikkia, joten ehkä innostukseni juontaa sieltä ja onhan opettajillakin älyttömän iso merkitys.

      Kiitos rohkaisusta, sitä kun päivät pitkät poikasen kanssa täällä möllötteleepöllöttelee, niin mietin välillä, että millainenkohan kaveri hänestä oikein kasvaa :)

      Poista

Kiitos kommentista :)