tiistai 15. syyskuuta 2015

Ylipitkä selostus uudesta LG-älypuhelimesta, joka on peeaaäskooaa!

Uskokaas ihmettä, minäkin siirryin älyaikaan ja ostin vähän aikaa sitten uuden puhelimen! Edellisen puhelimen ostin keväällä 2008. Muutaman vuoden päästä aloin pohtia, että pitäisi hankkia uusi kännykkä, koska tekniikka kehittyy nopeasti ja puhelin kävi nopeasti vanhanaikaiseksi. Toissakesänä olin ihan tosissani puhelinasian kanssa ja vaihdoin jo liittymänkin älypuhelinystävälliseksi. Vuosi sitten kesällä kävin kaupoissa katselemassa puhelimia, mutta en saanut ostettua. Kerroin muinoin kotitaloustunnilla oppilaillekin, että olen hankkimassa uutta puhelinta ja käytimme tilannetta käytännön esimerkkinä kuluttajakasvatuksessa seitsemännellä luokalla. Kun seiskaluokkalaiset olivat jo ysillä ja tulivat valinnaiskurssille, he taivastelivat, että onko minulla vielä sama puhelin käytössä! Että kenellä voi olla sama puhelin kaksi vuotta, sehän on ikuisuus! Kun heidän mummoillaankin on jo uudenaikaiset, niin olenko jokin ihme uskovainen, kun en huoli nykytekniikkaa, ihmettelivät teinit. Mummoilla tosiaan onkin hienoja puhelimia ja aloin jossain vaiheessa itsekin vähän miettiä sitä, miten hupaisaa on, että mummot skypettelevät ja ovat WhatsAppissa ja minä nakuttelen tekstareita vanhanaikaisella puhelimella ja jos haluan Skypettää, niin minun pitää istua tietokoneelle työpöydän ääreen. 

Miksi en sitten vaihtanut puhelinta aiemmin? Koska minulla on tapana käyttää kaikki loppuun ja ostaa uutta vasta sitten, kun tuotetta ei voi enää käyttää. Toiseksi en arvosta elektroniikkaa kovinkaan paljon enkä siksi halua törsätä rahojani eri apaaratteihin. Maksoin 7 vuotta sitten puhelimestani 89 euroa. Se oli kohtuullinen summa ja nytkin päätin ostaa suht' edullisen puhelimen. Ihan kaikkein halvinta en halunnut, koska epäilen halpojen tuotteiden kestävyyttä enkä pidä kertakäyttökulttuurista. Toivon siis, että uusi kännykkä kestää käytössä muutaman vuoden, koska en halua kuormittaa ympäristöä. Kaatopaikat kun täyttyvät kaiken muun lisäksi laitteista, joiden käyttöikä on lyhyt ja koska ihmiset ovat niin tyhmiä, että ostavat uutta vain uuden ostamisen takia eivätkä käytä vanhoja loppuun. En minä olisi vieläkään vanhasta puhelimesta luopunut, mutta kun se sekosi täysin ja ajattelin, että voihan sellainen hieno älylaite olla ihan käteväkin vanhanaikaiseen ja kulahtaneeseen verrattuna...

Kätevä todella, kunhan ensin ämpyilee muutaman päivän ja opettelee käyttämään uutta laitetta. Olen edelleenkin vähän ihmeissäni uuden puhelimen kanssa, mutta aika nopeasti ja nohevasti olen oppinut hallitsemaan älylaitetta. Jos en olisi saanut silloin tällöin lainata erään kaverini puhelinta automatkoilla, niin olisin ollut nyt ihan pihalla. Pelkkä kosketusnäytön käyttäminen kun vaatii hienomotoristen taitojen harjaannuttamista. Olen liikkeissäni aika ärhäkkä ja tällaiselle söhijälle kosketusnäyttö ei ole paras vaihtoehto. Yhtenä päivänä juuri vauvan nukahdettua puhelin pärähti soimaan enkä ensin tajunnut, että se on puhelin. Olen asettanut eräälle henkilölle soittoääneksi Metallican Whiskey in the Jar ja minä pölvästi luulin, että joku on laittanut täällä asunnossa radion päälle. Minullahan ei siis edes ole radiota, mutta noin kuitenkin ajattelin! Sitten säntäsin puhelimen luo, käänsin sen ylösalaisin, jotta se hiljentyisi, mutta ei. Olen nähnyt, miten näppärästi hiljentäminen käy vain laitetta kääntämällä. No ei käy näppärästi vaan puhelinta pitää ravistaa kuin melkein tyhjää ketsuppipulloa, mutta soittoääni vaan raikaa. Sitten yritin katkaista puhelun, mutta onnistuinkin lähettämään soittajalle automaattisen tekstiviestin: "En voi nyt puhua. Lähetä tekstiviesti." Onneksi soittaja tiesi, että kyseessä on automaattiviesti ja hän myös tietää, millainen sähelö olen. Ennen kuin sain puhelimen täppäiltyä aloitusnäkymään, että voin soittaa takaisin, olin onnistunut vahingossa tykkäämään yhdestä päivityksestä Facebookissa, käymään WhatsAppissa ja ottamaan yhden kuvan lattialistasta. Minä todella kaipaisin puhelimeen yksinkertaista "Hiljennä"-painiketta!

Kaipaisin myös erittäin selkeää suomen kieltä kännykkääni. Olen tottunut siihen, että "Äänetön" tarkoittaa sitä, että puhelimesta ei satavarmasti kuulu minkäänlaista piippausta. Tietysti etsin uudestakin puhelimesta "Äänetön"-toimintoa, mutta siellä luki vain "Älä häiritse". En voi tietää, tarkoittaako tuo sitä, että kuitenkin kuuluu jokin piippaus, kun on niitä kaiken maailman sovelluksia ja olin ääniasetuksista huomannut, että tekstiviestiäänet, FB-kilahdukset ja muut saa erikseen modattua päälle tai pois. Olin käymässä päikkäreille, kun laitoin puhelimen "Älä häiritse"- tilaan, mutta koska en voinut olla täysin varma siitä, onko puhelin äänettömällä, niin aloin jännittää, että piippaako puhelin enkä sitten saanut unta. Ja minä tyhmä menin eilen säätämään ääniä ja otin mielestäni taas kaikki Facebook-hälytykset pois, mutta niin puhelin vaan värisee, kun joku kommentoi Facebookissa jotain. Ratkaisuna on se, että kirjaudun FBsta ulos. Pahinta on, että vaikka puhelimessa on äänet päällä, niin se ei silti hälytä. Nyt on myös käynyt niin, että kun joku yrittää soittaa, niin puhelin katkaisee soiton heti itsekseen. Alan epäillä, että puhelimeni päättää omatoimisesti, milloin se haluaa hälyttää ja milloin ei. Eräänä päivänä tapahtui myös sellaista, että juttelin erään henkilön kanssa  ja tuon puhelun aikana puhelin päätti soittaa toiselle henkilölle. Tällä toisella henkilöllä näkyi tietysti näytössä "Minttu soittaa", mutta pian näkyi yhtäaikaa, että "Minttu pidossa". Ymmärrän, jos olisin ollut pidossa puhelun aikana, mutta kun puheluuni, jota en siis edes soittanut, ei oltu vielä vastattu ja olin silti pidossa. Etkö tajunnut? Ei se mitään, en minäkään :)

Uutta tekniikkaa kehutaan nopeaksi, mutta vanhaan puhelimeen verrattuna minulla menee paljon enemmän aikaa puhelimen kanssa. Eikä se johdu siitä, että pelailisin tai olisin Facebokissa vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että puhelimen käyttäminen on hidasta, kun pitää sitä näyttöä sivellä ja täppäillä ja jos vähänkin sohaisee väärään kohtaan, niin on jokin ihme sovellus auki. Puhelin on myös hyvin hidas ja kun esim. tekstiviestiä kirjoittaessa käännän puhelimen sivuttain, jotta näppäimistö muuttuu isommaksi, niin kääntämisen jälkeen pitää odottaa monta sekuntia, että näyttö kääntyy, jos kääntyy ollenkaan. Enkä yhtään pidä siitä, että puhelin pimenee niin äkkiä! Kun mietin vaikka viestiä kirjoittaessa jotain, niin johan on näyttö mustana ja taas pitää täppäillä viestinkirjoitustilaan. Puhelimen käytön helpottamiseksi ajattelin laittaa muutaman tärkeän numeron "pikavalintaan" eli tehdä omat kuvakkeet tietyille henkilöille. En oikein ymmärrä, miten onnistuin tekemään neljä pikakuvaketta samasta henkilöstä enkä saanut niitä poistettua ennen kuin löysin vahingossa roskakoripainikkeen. Sen jälkeen roskikseen on joutunut muutama tärkeäkin sovellus. 

Mutta on nuo nykyvekottimet mielenkiintoisia, kun kaikkea muuta puhelimesta löytyy, mutta se PUHELIN tuntuu olevan sivuseikka. Kännykkäinsinöörit ovat kyllä kehitelleet useita erilaisia helppokäyttötoimintoja selfieiden ottamiseksi! Minulle on riittänyt 18 vuotta, että saan lähettää viestejä ja soittaa ja minulle nuo toiminnot ovat edelleen tärkein juttu. Laskin tässä juuri, että tämä on 18 vuoden aikana vasta neljäs puhelimeni! Veikkaan, että ihan samalla tahdilla en tulevaisuudessa pärjää. Operaattoriakaan en ole kovin monta kertaa vaihtanut ja minulla on ollut aina saman puhelinnumero. Liittymiä olen sentään vaihdellut aina edullisempaan. Minulla oli Radiolinjan sim-kortti vuoteen 2008 asti ja kun se vaihdettiin, niin nuori myyjäpoika ei edes tiennyt, mikä on Radiolinja ja hän pyöritteli korttia ihmeissään.

Muistan kun sain ensimmäisen känykkäni syksyllä 1997. Se oli kuulkaas kova juttu! Pystyi soittamaan kaverille ihan henkilökohtaisesti eikä tarvinnut soittaa siihen yhteen ainoaan puhelimeen, joka talossa oli ja kysyä: "Onks se ja se kotona?" Nettinatiiveista tämä kuulostaa vähintään yhtä antiikkiselta kuin meistä kuulostaa lennätinlaitos. Parisenkymmentävuotta sitten operaattoreita oli muistaakseni tasan kaksi: Radiolinja ja Sonera eikä kumpikaan kuulunut kunnolla missään. Tekstiviestit olivat kuin scifielokuva olisi tullut todeksi ja voi sitä ihmetystä, kun puhelimella pystyi lähettämään kuvia! Mistään appseista ei tiedetty ja ainoa viihde oli matopeli, mutta se olikin niin ihmeellistä ja jännää, kun näpytteli kökköä pikselijonomatoa, joka haukkasi pikselin ja sitten se mato piteni ja pienellä näytöllä kiemurtelu muuttui haastavammaksi! "Hitekkiä" oli värikuoret ja minäkin sain poikaystävältäni sellaiset lahjaksi, ovat vieläkin tallessa muistona.

Monet ovat sanoneet, että olen kohta koko ajan puhelin kourassa, mutta ainakaan toistaiseksi en oikein tiedä, miksi olisin. Facebookin voin vilkaista, mutta puhelimella se on on hidasta. Joku sanoi, että kun on älypuhelin, niin tulee oltua enemmän Facebookissa ja leikittyä eri sovelluksilla  koko ajan, koska se on niin kivaa. En ole vielä älynnyt, mikä siinä on niin kivaa enkä ole löytänyt yhtään järkevää sovellusta. Joitain sovelluksia olisin käynyt lataamassa, mutta lataaminen tyssäsi siihen, että näytölle tulee ilmoitus: Sovellus x tarvitsee seuraavien kohteiden käyttöoikeudet: identiteetti, yhteystiedot, puhelin, kuvat/media/tiedostot, laitteen tunnus, puhelutiedot. Kuulostaa oikeasti pelottavalta! En ole myöskään oikein sisäistänyt ajatusta siitä, että ostan jonkin sovelluksen enkä edes tiedä, miten PlayKauppa toimii. Eikä kyllä kiinnostakaan. Ilmaiseksi olisi saanut Keiju-taustakuvat - sitten minullakin olisi ollut jokin appsi!

Oikeastaan olen nyt vähemmän netissä, koska vilkaisen FB: n puhelimella enkä sitten jaksa perehtyä päivityksiin enää tietokoneella. Googletuksia kyllä teen puhelimella ja tsekkaan vain sen jutun, mitä piti. Tietokoneella ollessa tulee aina haahuiltua muillakin sivuilla. Nyt minun ei edes tarvitse avata tietokonetta, koska puhelimessani on netti. Tämä on kyllä selkeä pluspuoli uudessa puhelimessa! Ihmettelin pitkään, että onko joku hoonosoomityyppi kirjoittanut Googlen hakukenttään "tee haku tai sano Ok Google". Siis mitä? Sitten ystäväni kertoi, että voin tehdä hakuja sanomalla vaikka Ok Google vauvan hikka. Arvatkaa olinko ihmeissäni, kun puhelin ymmärsi minua! Nyt olen käyttänyt tuota okgoogletusta joka kerran enkä enää kirjoittele hakusanoja. 

Nyt kun minulla on tuo älyluuri, niin monet varmaan ajattelevat, että olen koko ajan saavutettavissa, kun on Messenger, WhatsApp ja tekstarit ja jopa soittomahdollisuuskin. Minusta tuntuu, että olen entistä huonommin saavutettavissa, pääasiassa noiden aikaisemmin mainitsemieni soittoääniongelmien takia ja myös siksi, että kirjoittaminen puhelimella on todella hidasta. Olin vähän aikaa onnellinen uudesta, hienosta puhelimestani, mutta nyt välttelen sen käyttöä ja Messenger-viestitkin kirjoitan mieluiten tietokoneella. En ole tullut sinuiksi kosketusnäytön näppäimistön kanssa ja saan kirjoittaa jokaikisen sanan vähintään kolme kertaa ennen kuin menee oikein. Tekstarin kirjoittaminen menee yleensä näin  (kursiivilla se, mitä ajattelen ja tummenetulla se, mitä kännykän näytölle ilmestyy): Mou Moi (ei hitto, kirjoitin tuon moin vastaanottajaksi, pyyhitään...).. Höh, näyttö pimeni, kun vilkaisin vauvaa. No mistä tohon nyt tuli huutomerkki tohon ruutuun, pyyhitään. Voisitko käydä ksuaffa... kaupadda... kaupassa. Maito pn... on ihan öoappu... loppu ja jos toidit...toisiy... toisit ... toisida... toisot.. samalla kutkn. äääääää... (ei perhaana, taas painoin ä:tä kun piti painaa pyyhi-näppäintä... kurkum ja fetajuustoa (mitä, miksi tuolla lukee sittenkin kurkum?). Muöle... Mulle pn... on... tullut postiin pseykytyo (vittu!!!)... pakettu... paketti joten piiphdam... piipahdan diellä... siellä sitku tuit... tuut. Hyvää tuäpäivää.. työpäivää! myö lähetään judy... just vaumi... vaunulenkille, kun on moin... noin mahysba..(ei vittu nyt oikeesti tää puhelin lähtee kohta!!!) mahtava keli

Valitettavasti tämä esimerkki on aivan todellinen ja minua ihan hävettää, miten onneton viestien kirjoittaja olen. En todellakaan vastaa mielelläni mihinkään viesteihin vaan se on aina todella tuskallista ja hermojaraastavaa. Helpottaisi ehkä vähän, jos näppäimistön saisi isommaksi eikä tarvitsisi sihtailla sormen yhdellä kulmalla vaan voisi näpytellä reilusti.

Sen kyllä sanon, että WhatsApp on hirveen kätevä ja kiva ja olen lähetellyt ja vastaanottanut kuvia enemmän kuin ennen. Minua häiritsee kuitenkin se, että Whatsappista ja Messengeristä en löytänyt mitään "Kirjaudu ulos" -kuvaketta. Minä haluan aina kirjautua ulos! Nytkään en tiedä, onko puhelimeni kirjautunut Facebookiin vai ei ja hirvittää, että kohta joku tekee lastensuojeluilmoituksen siitä hyvästä, että olen koko ajan vihreä pallo -tilassa. Jos näyttää siltä, että olen koko ajan linjoilla, niin voin kertoa, etten ole, en ole vaan älynnyt sulkea sovellusta. Monesti olen mielestäni sulkenut Facebookin, mutta en olekaan ja yöllä saattaa kilahtaa viesti, kun joku on päivittänyt tai kommentoinut jotainm vaikka olen myös ottanut ilmoitusäänet pois käytöstä.

Puhelimen käyttö ärsyttää, mutta vaikka se olisi helpompaakin, niin suhtautuisin silti älylaitteisiin varauksellisesti säteilyn vuoksi. Olen herkistynyt niin pahasti, että saan iPadin käytöstä oireita ja huomaan väsähtäväni myös, kun käytän älypuhelinta. En tiedä, johtuuko se herkistymisestä vai silmien ja aivojen rasittumisesta vai mistä. Vaikka en olisi herkistynytkään, niin ottaisin silti vakavasti varoitukset kännyköiden ja nimenomaan älypuhelinten säteilystä ja syöpärisikin lisääntymisestä. Etenkin vauvan kanssa olen varovainen; en halua altistaa pienokaista säteilylle jo hänen elämänsä alkutaipaleella. Yksi syy älypuhelinärsytykseeni on sen vaikutus sosiaaliseen toimintaan. Myönnän, että minustakin on kiva tägäillä, mutta minusta ei ole kivaa, että porukassa kaikki hipelöivät puhelimiaan eivätkä ihan täsyin keskity live-kanssakäymiseen. Uutinen otsikolla: Tutkimus: Vanhempien äly­puhelimen räplääminen voi haitata lapsen kehitystä sai minut havahtumaan siihen, miten älyttömäksi maailma on mennyt. Milloin maailmasta tuli paikka, jossa jokin laite menee henkilökohtaisen kanssakäymisen edelle? 

Mikä tämä uusi puhelimeni sitten on? Naiselliseen tapaan merkillä ei ole väliä, kuten ei autoissasakaan, mutta puhelimeni on kullanvärinen. Ja sopivankokoinen kätöseeni. Monet puhelimet kun ovat aivan liian suuria ja minulla kramppaa niitä käyttäessa sormet. Puhelin on merkiltään LG ja päädyin siihen, koska myyjä niin suositteli. Puhelinten vertailu on ihan mahdotonta ja olin jo päättänyt ostaa jonkin perus-Samsungin, mutta Gigantin myyjä tarjosi minulle LG:tä, jossa on kuulemma parempi hinta-laatusuhde. Hetken mietin, että onko liikkeellä tarve päästä tuosta mallista eroon, mutta ajattelin, että ei puhelimissa voi kovin isoja eroja olla. Myyjä vastaili avuliaasti tyhmiin kysymyksiini ja olin ihan hämmästynyt, kun sain ostoksesta vielä S-bonustakin. Hämmästynyt olin myös hyvästä palvelusta, sillä ihan liian usein Giganteissa olen saanut ala-arvoista palvelua, jos palvelua ollenkaan. Myyjät vain rupattelevat keskenään ja asiakas saa pyöriä ihan omissa oloissaan. Onneksi nyt sattui kohdalle asiantunteva ja erittäin mukava myyjä!

Puhelimessa mainostetaan olevan erinomaisia ominaisuuksia, mutta minulle ei ole vielä puolentoista kuukauden käytön jälkeen selvinnyt, mitä nuo ominaisuudet mahtavat olla. Puhelimessa pitäisi olla tehokas prosessori, jonka ansiosta puhelinta on nopea käyttää. No ei ole. Vanhan puhelimen käyttö oli huippunopeaa tänhän uuteen verrattuna. Kameran kuvanlaadun pitäisi olla erinomainen. Ei ole! Ihan paskoja kuvia tulee, rakeisia ja sumuisia ja jos on vähänkin hämärää, niin kuvat ovat vaan epämääräistä mustaa mössöä.

Sekin ärsyttää, että hienolle puhelimelle pitää ostaa erikseen kotelo, mikä toisaalta ei ole ekologista, kun pitää hankkia jotain ylimäääräistä, mutta toisaalta taas kotelo suojaa puhelinta ja pidentää käyttöikää. Eikä sellaista koteloa, minkä minä olisin halunnut, tietenkään löytynyt. En halunnut perusläppäkoteloa, siis sitä, mihin toiselle puolelle tulee puhelin ja toisella puolella on kansiosa, johon saa luottokortit ja bonuskortit. Minulla onkin käytössä nyt tällainen kotelo, erinomainen Estee Lauderin meikkipussi:

Minua saa ihan huoletta haukkua vanhanaikaiseksi, mutta en halua olla koko ajan saavutettavissa enkä halua elää elämääni puhelin kourassa. Tuskin vanhainkodissa muistelen, että olipas huikeeta ladata kuvia Facebookiin ja ottaa selfieitä. En ole mikään patavanhoillinen ja olen sitä mieltä, että monet sovellukset voivat olla käteviä ja jopa helpottavat elämää ja pitäähän elämässä olla viihdettäkin. Sen verran hurjaksi minäkin heittäydyin, että kirjauduin instagramiin ja nyt pääsen hästäkäilemään, lataamaan duckface-selfieitä ja kuvia, joissa näytän filttereiden ansiosta ihan erilaiselta kuin oikeasti olen ja olenkin aika aktiivinen instailija! Tärkein anti, joka installa minulle on, on se, että seuraan sieltä kaikkia positiivisuusjuttuja ja rohkaisevia mietelauseita. Sekä beagleja. Minut löytää instasta nimellä @nainentummissa ja jos et ole instassa, niin netin kauttakin näet, mitä kuvia olen lataillut:
Pahoittelen, että tästä postauksesta tuli ihan ylipitkä. Pakko on kuitenkin julkaista tämä nyt, koska jos siirrän julkaisua, niin juttu pitenee, sillä joka päivä ilmiintyy jokin uusi ongelma puhelimen kanssa! Ja nyt on tunne, että ihan kaikkia ongelmia ei tullut edes kerrottua. Kun valitin puhelinärsytystä ystävälleni, niin hän vain tokaisi, että mitäs ostit LG:n. Mie olen sitä mieltä, että paskan möivät.

Sanokaas nyt, mitä minä teen lähtökohtaisesti väärin ja olenko ihan onneton puhelimen käyttäjä (olen!) ja mitä minun pitäisi vielä tietää?

P.S. Olen myös onneton bloggaaja ja toivon, että kukaan ei huomaa, että fontti muuttuu kesken kaiken. Noh, maailmassa on suurempiakin murheita kuin yks fontti. Tai siis kaks :)

2 kommenttia :

  1. Lähtökohtaisesti teit väärin, kun ostit älypuhelimen, sano minun sanoneen :D
    Itse olen vältellyt älypuhelimen ostoa kuin ruttoa, vaikka nykyinen reistaa aina silloin tällöin ja jos se on pitkään yhtä kyytiä päällä, ei näy puhelimen/sim-kortin muistiin tallennettuja soittajia muuta kuin numerolta (ja sitten pitää arpoa onko puhelin taas reistaillut vai onko soittaja tosiaankin tuntematon) ja joskus kyselee päällä ollessaankin pin-koodia. Mutta toimii muuten ja homma korjaantuu sammuttamalla puhelimen ja irroittamalla akun.

    Jotenkin en ole tarvinnut älypuhelinta, kun en ole FB:ssä, niin en tee sillä toiminnolla mitään, ja tietokoneelta näkee kaiken. Lähtökohtaisesti jos en ole koneella, niin sillon minun ei tarvitse myöskään keskustella kenenkään kanssa netissä, koska se ei siinä vaiheessa ole tarkoitus. Soittamalla saa kiinni, tekstiviestilläkin yleensä, jollei puhelin loju jossain hevonpepussa. Toki kaverit marmattaa siitä että tekstiviestien lähettäminen maksaa, että hanki se älypuhelin niin voidaan viestitellä WhatsAppissa, mutta ehkä kuitenkin ennemmin maksan 13 euroa puhelinlaskua neljässä kuukaudessa kuin sen netin takia 10-20€/kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosi kiva, kun kaikki sanoo, että lähtökohtaisesti tein väärin, kun a) ostin älypuhelimen b) ostin LG:n. No, vahinko on jo tapahtunut, joten ei tässä auta kuin kärsiä.

      Nyt olen huomannut puhelimessa hyviäkin puolia, tänäänkin käytin kätevästi karttaa, kun olin menossa uuteen paikkaan. WhatsAppi on kyllä kiva, mutta aika harvoin sitäkin käytän. Ja tulee kyllä kauhea infoähky ja kakofonia, kun joskus pukkaa viestiä WhatsAppiin, joku soittaa, tulee tekstaria, sitten kännykän FB-kuvake näyttää 15 uutta kommenttia ja sähköpostiin kilahtelee koko ajan viestejä. Mnulla kun on vielä neljä eri sähköpostia! Niin ja se Instakin houkuttaa ja koukuttaa! Ei ihme, että kiirettä pukkaa :)

      Poista

Kiitos kommentista :)