keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Vaatehuoneesta shoppailtu kesäinen syysasu

Luin vähän aikaa sitten jutun arkiuniformusta eli vaatteista, jotka ovat lähes aina päällä ja naurahdin, että tyylini on niin vaihtelevaa, että minulla ei ole koskaan arkiuniformua ollut. Sitten otin nauruni takaisin, koska tajusin, että olen viimeiset puoli vuotta kulkenut lähes samoissa vaatteissa. Koska: raskauskilot ja nuukuus ja materialismia kohtaan muuttunut ajattelutapa. Toki oletuksena oli, että mahtuisin jo parin kuukauden päästä synnytyksestä entisiin vaatteisiin, mutta kun en vieläkään mahdu niin en mahdu. On älyttömän epistä, että paino ei ole tippunut grammaakaan sen jälkeen, kun aloitin täysin sokerittoman dieetin ja lisäsin liikuntaa. Syynä dieettiin on ihan muut asiat kuin laihtumisen tavoittelu, mutta ajattelin, että hoikistuminen tulisi mukavana sivubonuksena. Ei tullut, vaan paino jopa nousi kolme kiloa ja olen turvoksissa kuin Tuksu! Kärsivällisesti odotan, että jäänkö tämänkokoiseksi vaan palaudunko normaaleihin mittoihin enkä tässä vaiheessa siis hanki uusia vaatteita vaan turvaudun vaatehuoneen valikoimaan ja mielikuvitukseen. Törmäsin jossain termiin "vaatehuoneessa shoppailu" ja se kuulosti hauskalta - sitähän minä aina teen! Ja lysti on vieläpä kaiken lisäksi ilmaista ja ekologisempaa kuin uusien kuteiden ostaminen.

Arkiunivormuna minulla on ollut siis mustat farkut, jokin peruspaita ja kietaisuneuletakki, koska oli niin kylmä kesä. Nyt syksyn tullen tuli vähän hölmö olo, kun ei tarvinnutkaan kaivella syysvaatteita kaapista, niitä kun oli käytetty jo koko kesän. Kesällä käyttämäni asukokonaisuus on ihan siisti ja ehkä jopa perustyylikäs, mutta olen kyllästynyt siihen ja kaipaan pukeutumiseen vaihtelua. Kun aurinko paistoi viikko sitten lauantaina lämpimästi, niin en voinut vastustaa kiusausta pukeutua kesäisesti. Käytin kesällä muutaman kerran valkoista pitkää hametta, mutta en ole varmaan koskaan pitänyt niin vähän hameita ja mekkoja kuin viime kesänä. Minulla on joitain ihme omalaatimia pukeutumissääntöjä ja yksi niistä on, että valkoista väriä ei oikein voi käyttää kuin kesällä. Tyhmä sääntö ja päätin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle pukeutumalla valkoiseen syyskuussa. Todellakin, en ole varmaan ikinä syyskuussa pitänyt valkoista hametta ja  avovarpaisia kenkiä ilman sukkia!

Valkoisen hameen syksyiseksi vastapariksi laitoin H & M:n paidan, onko tuo väri nyt luumu vai mikälie. Ysärihenkinen, hienosti sanottuna oversize-farkkutakki on löytö koulun löytötavaroista ja alunperin se oli tylsän sininen, mutta valkaisin sen kloritilla. Olen välillä haaveillut tyköistuvasta farkkujakusta, mutta sitten muistan, että minullahan oli sellainen ja möin sen pois, koska se ei ollutkaan minun juttuni. Perusmallinen farkkurotsi on aina yhtä muodikas tai muoditon ja sopii aika monenlaisen vaatteen kanssa. Kun siivosin kaappeja, niin löysin rintakorulaatikkoni ja otin sen esille, jotta tulisi joskus laitettua vaikka jokin hörhelökukkanen rintapieleen. Tuo paidan väriin täydellisesti mätsäävä huopakukkanen on lahja  käsityönopettajaystävältäni. 
Takki kierrätyskamaa
Paita H & M
Hame Ellokselta
Kengät Barcelonasta
Rintakoru lahjaksi saatu
Pöllöriipus Barcelonasta
Sormus Muotitalo Pukista
Laukku Nica
Aurinkolasit Ralph Lauren

Siinäpä on kotiäidin kynnet! Lakkasin pitkästä aikaa Benecosin värilakalla, jonka olin saanut lahjaksi Baby Showereissa. Glitterit laitatin työpaikalla eli koululla, missä kävin piipahtamassa lauantaityöpäivänä. Koululla kun oli mukava teemapäivä, jonka yhtenä osana oli kauneushoitola. Sain muutamalla eurolla glitterit, niska-hartiahieronnan ja kauratyynyhoidon eli aika kokonaisvaltaisen hemmottelun - harvinaista herkkua meikäläiselle!

Jotain uutta minulla sentään oli, siis minulle uutta. Äitini luopui tästä laukusta ja tietysti otin sen omaan käyttööni. Olen pitkään etsinyt mustaa peruslaukkua, mutta en ole löytänyt kaikki kriteerini täyttävää. Tämäkään ei ole sellainen, mutta passaa minulle hyvin! Ja on riittävän tilava, että mahtuu vauvan tarvikkeetkin mukaan. Se taitaakin olla tällä hetkellä tärkein laukkukriteeri...
 

Ja näin heiluu kassi, ja kassi heiluu näin...

Kuvat otettiin siis viikko sitten lauantai-iltana, jolloin oli kaunis kullansävyinen auringonvalo. Ai Luoja, miten sydämeni pakahtuukaan aina tuosta oranssista auringosta, joka muistuttaa minua etelän auringon kajosta. Ja sitäpaitsi juuri tuonsävyinen valo saa ihmisen näyttämään ihan superhyvältä ja ajttelinkin, että siksi me suomalaiset näytetään niin valjulta toistemmekin silmissä, kun täällä on pohjoisen kylmä ja kelmeä valo eikä etelän lämpöisen oranssina hehkuvaa aurinkoa valaisemassa kasvojamme ja olemustamme. Kameraan pitäisi saada sellainen erikoislinssi, jonka avulla kaikki kuvat näyttäisivät noin kauniin sävyisiltä! Totesin myös, että näytän aina hyvältä kun on aurinkolasit päässä, joten taidan jatkossa käyttää arskoja aina blogikuvia otettaessa.

Tuntuu uskomattomalta, että kuvien ottamisesta ja kesäfiiliksestä on vain reilu viikko! Nyt on harmaata ja syksyistä ja vaikka kuinka yritän, niin en voi enää leikkiä heinäkuuta. Tehokkaasti sitä leikinkin koko viime kuun ja varastoin valoa ja lämpöä mieleni sopukoihin kaamosmasennusta ehkäisemään. Nyt on jo kovin syksyistä ja harmaata ja päällä on se perusuniformu, joka on kyllä ihan kätevä, kun ei tarvitse miettiä, mitä laittaisi päälle. Millaisia jumitusasuja teillä on? 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)