Onks pakko osallistua äiti-vauvatoimintaan jos ei taho?

Nyt tulee oikein perinteinen äityspohdiskelupostaus, joita ei minulta olekaan kovin paljon tullut, koska minun ei yksinkertaisesti ole tarvinnut pähkäillä oikein mitään sellaisia juttuja, mitä äidit jauhavat. Viime aikoina eräs asia on kuitenkin noussut ajatuksiin ja tarvitsen nyt mielipiteitä siitä, mitä otsikossakin kysyin. Kun olen ensikertalaisäiti niin en ihan ymmärrä kaikkia äitijuttuja enkä tiedä, mitä mitä minun pitää ja kuuluu tehdä. Kaikki äidit käyvät vauvojensa kanssa jossain harrastuksessa ja nyt kun minunkin poikaseni on jo puolivuotias, niin olen todella miettinyt, että pitääkö meidänkin mennä johonkin? Mihin? Mitä puolivuotiaan kanssa voi harrastaa? Taidan olla vähän vanhanaikainen, mutta mielestäni sana harrastus on sellainen, joka ei hirveästi sovi samaan lauseeseen sanan vauva kanssa.

Toisaalta minua kiinnostaisi jokin toiminta ja toisaalta ei. Pitäisi löytyä se oma juttu, mutta tähän mennessä sitä ei ole löytynyt. Enkä edes tiedä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla, koska en osaa niitä etsiä. Vauvauinti on kai se kaikkien perusjuttu, mutta meidän kohdalla se on poissuljettu, koska en halua lähteä tässä elämäntilanteessa, jossa on pakko pysyä terveenä, ottamaan riskiä siitä, että saan oireet uimahallin kosteusvaurioista. Voi kuulostaa itsekkäältä, typerältä ja hätävarjon liihottelulta, mutta nyt en ota mitään riskejä missään asiassa. Lisäksi en tykkää yhtään uimahalleissa käymisestä eikä minua kai voi siitä syyttääkään. Muskariin olin kovasti menossa, mutta en keltanokkana tiennyt, että niihin pitää ilmoittautua jo hyvissä ajoin enkä tiennyt sitäkään, että muskareihin pitää sitoutua koko "lukukaudeksi". Sitoutumiskammoiselle reissaajalle ei hyvä! Tsekkasin myös MLL: n sivut ja vaihtoehdot olivat sielläkin hyvin vähissä. Tapahtumiin vaaditaan ennakkoilmoittautuminen ja tämänhetkisestä terveydentilastani johtuen en oikein uskalla ilmoittautua. Toki voi olla pessimististä ajatella lähtökohtaisesti sitä, että ei uskalla lähteä, kun joutuu kuitenkin perumaan, mutta minusta se on vain viisasta, koska peruminen on tässä tilassani todennäköisempää kuin osallistuminen. Tykkäisin sitäpaitsi toimia fiilispohjalta eli jos aamulla tuntuu, että olisi kiva lähteä, niin sitten voitaisiin mennä. 

Perhekahvilat ovat vissiin hyvin suosittuja, mutta minulla on jokin ihme ennakkokäsitys niistä. Tiedän kyllä, että olen vähän tyhmä tämän ennakkoluuloni takia ja ihmettelen itsekin ennakkoluuloisuuttani, mutta yrittäkää ymmärtää ihmistä, jolla on parinkymmenen vuoden ajalta lapsettoman (vapaaehtoisesti) kokemus ja näkemys asioista ja tuo käsitys on ajoittain vieläkin hyvin voimakkaana. Olen aina kammoksunut paikkoja, missä on paljon äitejä ja lapsia. Joku keittiöpsykologi voi halutessaan pohtia, mistä tämä johtuu. Minä veikkaan, että se johtuu siitä, että koen olevani niin erilainen ja liian monesti on eri paikoissa käynyt niin, että olen kokenut olevani täysin ulkopuolinen ja kun en oikein millään tavalla edusta perinteistä äitityyppiä enkä perhekuviota, niin siinä on suurimmalle osalle ihmisistä liikaa sulateltavaa enkä jaksaisi aina selittää elämän yksinkertaisia perusasioita ihmisille, jotka ei kuitenkaan ymmärrä. Eikä netin äitifoorumeilla seikkailu ole ainakaan parantanut kuvaa tuoreista äideistä, mutta eipä siitä sen enempää (koska jos kirjoitan aiheesta, niin joku "mamma" vetää herneet nenään ja syyllistyy). Ajattelen asioista ja suhtaudun niihin ihan eri tavalla kuin suurin osa äideistä ja tunnen itseni todella omituiseksi ja ulkopuoliseksi. Monesti olen ihan täysin eri mieltä asioista ja joudun ihan kamppailemaan, että ymmärrän äitien näkökulmia asioihin ja tiedän vastaavasti, että monet joutuvat varmaan kamppailemaan, että ymmärtävät minun näkökulmaani. Ehkä tuo johtuu myös siitä, että en ole tavannut samanikäisiä äitejä, joilla olisi edes vähän samantyylinen maailmankatsomus. Yleensähän äiti-vauva -toimintaan mennään saamaan vertaistukea, mutta pahoin pelkään, että minulle kävisi niin, että tulisin perhekahvilasta entistä yksinäisempänä pois. Ajattelinkin, että perustan ihan oman kerhon; Yli 35-vuotiaat hippihenkiset äidit - teemana tule just sellaisena kuin olet :)

Tiedän kyllä, että nyt keskityn omaan itseeni ja lähtökohtana pitäisi olla vauva ja vauvan tarpeet, mutta mitä ne vauvan tarpeet ovat? Riittääkö vauvalle, että tarjoan kotona monipuolisesti virikkeitä? En tietenkään ole mikään vauvakuiskaaja tai ammattipedagogi (ei kun olenpas, mutta en vauvojen osalta), mutta mielestäni meillä todella "harrastetaan" monipuolisesti. Teemme äiti-vauvajumppaa, jossa erikoisuutena meillä on baby workout oman kehon painoilla eli minä matkin vauvan tekemiä liikkeitä. On muuten juuri sopivan haastavaa, esimerkkinä se liike, jossa ollaan vatsallaan ja nostetaan kaikki raajat ylös ja sätkitään niillä vimmatusti. Baby workoutin toinen suosikkiliike on varpaat suuhun ja kolmas on kieriskely selältä vatsalleen ja toisinpäin. Myös punnerruksia pukerrellaan ahkerasti. Lisäksi lähes joka päivä tanssitaan erilaisten kappaleiden tahdissa. Kotimuskari pyörii meillä päivittäin ja isin erikoisuus on rytmijumppa, joka on vauvasta maailman hauskinta (pusuhyökkäysten jälkeen). Sitten tietysti luetaan tai siis katsellaan kirjoja, lorutellaan, hassutellaan, käydään lenkillä vaunuilemassa ja kantoreppuilemassa ja kyläilemässä ja joskus meilläkin joku piipahtaa. Ja toki harrastetaan perusvauvatouhuja eli puuhamatolla telmimistä ja möllimistä ja paijailua.
Kasvaako vauvasta sosiaalinen, vaikka meillä ei ole yhtään vauvakaveria (eikä minulla yhtään äitikaveria täällä)? Muilla paikkakunnilla asuvia vertaistuki-/mentoriäitiystäviä onneksi on ja tekemistä minulla kyllä riittää liiankin kanssa, joten en ainakaan itse koe tarvitsevani mitään ylimääräistä menoa. Jos nykyäideiltä kysytään, niin mielipide taitaa olla se, että on lähes pakollista osallistua johonkin tai muuten vauva kasvaa kieroon ja äiti tulee mökkihöperöksi. Vanhempien äitien mielipide on se, että ei ennenkään ollut mitään vauvatoimintaa vaan keskityttiin perheen perusarkeen ja lapsista kasvoi ihan sosiaalisia. 

Mitä teillä harrastetaan vauvan kanssa? Onko ketään muuta, joka ei viihdy äiti-vauvaryhmissä?

Kommentit

  1. Kaksi lasta eikä olla ikinä käyty missään mamma tapaamisissa tms. En vaan koe omaksi jutukseni. Isomman eka harrastus seurakunnan kerho (askartelua ja leikkejä 2h vk 4v alkaen). Vois harrastaa jalkapalloa tai uintia jos se olisi mahdollista. Mut kaikki äiti vauva/lapsi kokoontumiset puistattaa omalla kohdalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, etten ole ainoa :) Kerhotoimintaa ulee varmasti myöhemmin ja mitä sitten muksu itse haluaakaan harrastaa, mutta ihan vielä ei ole niiden aika, ei kai noin pieni vielä oikein tajuaisikaan, mistä on kyse.

      Poista
  2. Mun neuvo on, että teet just niin kuin itestä parhaalta tuntuu! Oman terveyden uhalla en lähtis mitään harrastamaan, ja toisalta jos asenne perhekahviloita kohtaan on toi, niin voi hyvinkin olla ettei siellä viihdy eikä siellä "bondaa" kenekään kanssa :) Vauva kun on kuitenkin noin pieni, on se enemmänkin äiti joka tuossa vaiheessa tarvii seuraa (ketkä tarvii, ketkä ei). Lapselle seuran merkitys tulee varmaan vasta vuoden paikkeilla. Silloin sanoisin että olisi jo hyvä olla muita lapsia ketä tavata jos lapsella ei ole sisaruksia. Lapsen kasvaessa on hyvä oppia leikkimään toisten lasten kanssa, sosiaalisissa suhteissa se ihminen kuitenkin yleensä kasvaa ja oppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen tehnytkin, mut tää asia on kovasti pohdituttanut, kun tulee ympäristöstä painetta ja ihmettelen, että miten siihen edes reagoin näin. Myönnän kyllä, että ennakkoasenteeni on hölmö ja se pitäisi karistaa, mutta mun on vaikeaa kestää enää huonoja ihmiskokemuksia, joita toisten äitien taholta ja yleensäkin muilta ihmisiltä on tullut ja olen jo taipuvainen ajattelemaan, että vika on minussa, mitäs olen niin erilainen. Toisaalta taas mietin, että voihan olla, että tapaisinkin jonkun tosi kivan tyypin ja ehkä jossain vaiheessa uskaltaudunkin perhekahvilaan. Seuraa ja tekemistähän mulla itellä on välillä liiankin kanssa enkä koe, että seuran takia pitäisi mennä mihinkään toimintaan mukaan.

      Just siksi kun tiedostan tuon sosiaalisuuden merkityksen, niin siksi tätä mietinkin... Toki me silloin tällöin tavataan kaveriperheitä ja vauva näkee muitakin lapsia ja uskon, että ajan myötä tulee mukaan myös myös taaperokamuja :)

      Poista
  3. Meillä alettiin "harrastamaan" siinä alle vuoden iässä perhekerhoja ja muskareita. Vaikka noin pieni ei mielestäni todellakaan mitään harrastuksia kaipaa, pääsin itsekin tapaamaan muista perheitä ja lapsi viettämään aikaa toisten lasten kanssa. :) Mutta kukin tekee miltä itse tuntuu. Mekin käydään paikoissa, jotka eivät vaadi ennakkoilmottautumista, joten päätöksen lähtemisestä voi tehdä samana aamuna. Olin myös ennakkoluuloinen noita kahviloita ja kokoontumisia kohtaan, mutta alun jälkeen olen sieltä saanut uusia ystäviä ja tutustunut muihin lähiseudun äiteihin. Ja tavannut ihan kaikenlaisia, eri ikäisiä ja mukavia äitejä, erilaisine katsomuksineen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä veikkaan, että kevätpuolella ollaan jossain toiminnassa mukana, siis jos löydän jotain. Ensikertalaisäitinä kun en tosiaan osaa etsiä edes toimintaa. Olen kyllä melko sosiaalinen ja yleensä on kiva tavata muita ihmisiä, mutta mulla on vaan vissiin liikaa traumoja äiti-ihmisiä kohtaan :) Ehkä pääsen tästä yli, jos tapaan jonkun kivan tyypin!

      Poista
  4. Moi! Ite olin tossa tilanteessa n. 17 vuotta sitten :) ja esim. siskoni yritti saada miuta mukaan kaikenlaiseen toimintaan perustellen, että miusta tulee mökkihöperö jos en osallistu. No, ei tullut, eikä tullut vauvastakaan, vaan komea nuorimies, jolla on paljon kavereita. Olen huomannut että ellei tee tahallaan pahaa kenellekään, saa tehdä mitä huvittaa eikä taipua paineen alla. Miuta tosin helpotti se, että siskollani on vajaan vuoden vanhempi poika, jota tapasimme usein ja pojat olivatkin kuin veljeksiä ikään :) Pojallani ei ole sisaruksia, mutta hänestä on kasvanut sosiaalinen, empaattinen, hieno poika. Joten tee ihmeessä niinkuin siusta tuntuu- harrastuksiin ehtii kyllä sitten jos/kun haluaa. Pojallani on ollut paljon harrastuksia myöhemmin, joihin hän on ollut tyytyväinen. Kotona harrastamanne jutut kuulostavat tosi kivoilta ja hauskoilta :D Jatka samaan malliin rakas ystäväiseni! T: Kukkis-ystäväsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Ihanaa kun kommentoit tänne ja vielä noin rohkaisevasti ♥ Mulla on sellainen kutina, että jossain vaiheessa löydetään joku taaperokaveri enkä ole huolissani vauvan sosiaalisesta kehityksestä, etenkin kun on noin tasapainonen huipputapaus eikä masentunut vauva (ihan kamala termi, jonka luin jostain ja jota en voi sisäistää). Paljonhan on kiinni ihan yleisestä kasvatuksestakin, siis siitä, että miten vanhemmat ohjaa lasta käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa ja voit kyllä onnitella itseäsi, että olet noin hienon nuoren miehen kasvattanut (jolla on vielä hyvä musiikkimakukin).

      Mökkihöperöä minusta tuskin tulee, sen verran ahkerasti käyn eri paikoissa ja tapaan ihmisiä ja ihan oikeasti viihdyn kotona paremmin kuin hyvin, vaikka monen onkin tätä vaikea uskoa. Täytyy vaan löytää tasapaino kotoilun ja muualla liisuamisen välillä :) Tänään kävin ystäväni kanssa ilman vauvaa ihanilla syysmarkkinoilla, mutta kun olin viisi tuntia erossa vauvasta, niin tuli karmea ikävä pientä :) Mutta hyvä oli päästä ihan aikuisten kesken liikkeelle ja vauvalla oli ollut silläaikaa huippuhauskaa isin kanssa mummolassa.

      Poista
  5. Minulla on 1,5-vuotias lapsi ja olemme tosi paljon osallistuneet äiti-lapsitoimintaan, mutta vain tasan kerran olen tavannut internetin kauhuäidin. Luulen, että nettiin tullaan purkamaan kaikki patoumat. Olen kerhoissa ja puistoissa tutustunut ihan kaikenlaisiin äiteihin, nuorista vanhoihin ja yksinhuoltajista sateenkaariperheellisiin. Tietysti ehkä täällä pk-seudulla erilaisuuteen osataan suhtautua luontevammin kuin muualla.

    Vauva elää varmaan ihan onnellisena ilman kavereita. Minusta on kuitenkin ollut kiva tutustua varsinkin lähistöllä asuviin perheisiin, koska siinä on jo etukäteen tullut tutuksi mahdollisten päiväkoti- ja koulukavereiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän olen ihan pönttö :), koska en ole tajunnut oikeasti ajatella, että ehkä "live"äidit ovatkin erilaisia kuin nettiäidit! Enhän minä muutenkaan tapaa paljonkaan ihmisiä, jotka käyttäytyvät yhtä hölmösti ja juurikin niitä patoutumia purkaen kuten netissä.

      Mulla ei ole ongelmaa suhtautua erilaisiin perheisiin, olen avarakatseinen ja työn puolestakin on tullut nähtyä kaikenlaisia perheitä ja täällä asuinalueellakin näkee kaikenlaista ja tykkään kyllä tavata erilaisia ihmisiä. Nyt kun olen asiaa mielessäni pyöritellyt, niin olen jo päättänyt, että tässä syksyllä mennään rohkeasti perhekerhoon. Pyydän vaikka jonkun joutilaan kaverini mukaan, ettei tarvite yksin mennä äimäilemään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)