tiistai 8. syyskuuta 2015

Beverly Hills, 90210 -nostalgiaa

Tididi-tididi!!! Aah, mikä ylinostalginen fiilisryöpsähdys tulikaan, kun avasin telkkarin. Teinivuosien suosikkisarja Beverly Hills 90210 pyörii uusintana AVAlla ja pakkohan sitä oli katsoa. Onkohan sarja tullut aiemmin uusintana? En ainakaan muista, että olisi tullut. Pari vuosikymmentä sitten sarjaa tapitettiin silmät killillään eikä muuta maailmaa juuri sinä hetkenä ollut olemassakaan. Uppouduin täysin amerikkalaisnuorten elämään - tuohon maailmanaikaan oli tapana ihailla aika varauksettomasti kaikkea amerikkalaista. Nykyisin ollaan onneksi kriittisempiä. Sarjan tapahtumista vaahdottiin kavereiden kanssa ja seuraavaa jaksoa odotettiin koko viikko. Ei ollut tallentavia digibokseja, joten telkkarin ääressä oli nökötettävä juuri silloin, kun sarja telkkarista tuli. Muistaakseni sunnuntai-iltapäivänä. Sarjasta oli nähtävä joka ikinen sekunti ja alkutunnarista kuultava ensitahdit. Nyt kun tunnari lähti pyörimään, niin olin yhtä fiiliksissä kuin aikoinaan, mutta täpinä vaihtui hyvin pian järkytykseen, jonka syyksi riittää kaksi sanaa: olen vanha! Siis oikeesti, apua... Mitä ihmettä on tapahtunut?! Milloin minusta on tullut näin aikuinen? Miksi BH: n näyttelijät näyttävät ihan pennuilta? Tosin muutamat näyttelijät olivat lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä, mutta sujuvasti he teinejä kuitenkin esittivät. Walshin perheen vanhemmat ja Peach Pitin Nat olivat aikanaan mielestäni ikäloppuja, mutta nyt hekin näyttävät nuorilta!
BH oli joskus maailmankaikkeuden paras sarja, mutta nyt katsoessani hokasin, että näytteleminen on paikoin jopa amatöörimäistä (tyyliin Salkkarit) ja jotkut juonikuviot ovat aika tökeröitä (tyyliin Salkkarit). Sarjassa on edelleenkin ihanaa teiniviattomuutta, on ensisuudelmia ja muita ensijuttuja, jotka saivat teinitytön aivot ja kehon hämilleen, mutta vastapainona on myös hyvin raadollisia juonenkäänteitä (tyyliin Salkkarit) ja sarja kohahdutti teemoillaan, jotka olivat tabuja. Nykyisinhän mikään ei ole enää tabu vaan kaikki on jo nähty. Sarja oli parhaimmillaan muutamana ensimmäisenä tuotantokautena ja viimeisiä kausia en katsonutkaan. En tykännyt siitä, että kuvioihin tuli sellaisia vaikeita kysymyksiä kuin avioliitto ja lasten hankkiminen enkä siitä, että hahmoista tuli aikuisen näköisiä ja sarjaan ilmestyi ihan tyhjänpäiväisiä tyyppejä, kuten Jamie Walters. Hilary Swank'kin sarjassa piipahti ja muistan, että ajattelin hänestä, että onpa ruma anorektikko. Hilary Swank oli kuitenkin tietääkseni ainoa, joka näyttelijänä menestyi. Mistähän johtuu, että kukaan sarjan näyttelijöistä ei päässyt huikeaan maineeseen?

Jos olen järkyttynyt siitä "muutoksesta", että näyttelijät ovat niin nuoria, niin olen vastaavasti iloinen siitä, että jotkut asiat eivät ole mielessäni muuttuneet miksikään. Brenda oli tytöistä suosikkini ja kivoimman näköinen ja halusin teininä itselleni yhtä paksun tukan ja otsiksen, virheettömän ihon ja itsevarman olemuksen. Edelleenkin minua ärsyttää Kellyn avonaisena töröttävä suppusuu ja se rikkaan ja kauniin tytön olemus sekä Andrean älykkömäisyys. David ja Steve ovat myös ärsyttävien listalla, mutta nyt he ovat mielestäni jollakin tavalla söpömpiä kuin muinoin. Katsantokantani nuoriin miehiin on nyt puhtaasti äidillinen. Monesti totean, että ei pantteri pääse pilkuistaan ja tämä sanonta sopii oikein hyvin siihen, että Dylan on edelleen koko sarjan ja teiniaikani coolein ja komein näyttelijä. (Paitsi Melrose Plasen Jake vei kyllä sitten voiton, mutta hän paini taas ihan eri sarjassa..). Dylan oli mies minun makuuni, sopivan kapinallinen ja lonely rider, vaikka ei sarjassa kovin lonely ollutkaan, kun tyttöjä ympärillä pörräsi. Ja tunnustan kyllä, että nyt kun sarjaa katsoin, niin odotin Dylanin ilmaantumista ruudulle ja sanoin ihan ääneen "ooh", kun hänet näin. Sitten aloin pohtia, että onko tämä nyt aivan sairasta, että oohottelen teinipojasta, mutta annoin itselleni synninpäästön, koska a) kyseessä on tv-sarja b) Luke Perry oli sarjan tekemisen aikaan lähemmäs kolmekymppinen (mutta olisin silti puuma, jos ikäerotasolla ajateltaisiin c) Luke Perry on nyt viisikymppinen (oooh, charmikas kaveri ja mikä sänkykamarikatse, ja täytyy tunnustaa, että nyky-Luke vetoaa minuun enemmän kuin teini-Luke, ihan terveellistä huomata tuollainen).

En ole katsonut sarjasta nyt kuin muutaman jakson, mutta flashbackeja on tullut jonkin verran. Minulla on hyvä muisti ja olisin olettanut, että muistan sarjasta enemmänkin, mutta niin huippusarjankin kiilto haalistuu parissakymmenessä vuodessa. Parhaiten mieleeni jäänyt kohtaus on Brendan ja Dylanin ero, jonka muistan elävästi enkä ole ikinä voinut kuunnella REMin Losing my Religionia ajattelematta tuota kohtausta.

Sarjaa tehtiin koko 1990-luvun ajan ja sarja onkin mahtava katsaus sen ajan elämään ja varsinkin muotiin. Vaatteet olivat ylisuuria enkä enää yhtään ihmettele, miksi mahdun edelleen yläasteaikaisiin vaatteisiini... Syy ei ole siinä, että olisin samankokoinen vaan vaatteet todella olivat ysärillä reilunkokoisia! Oli liivejä, legginssejä, maihareita, farkkupaitoja, ruutupaitoja, paitapuseroita, vyöllä vyötärölle kurottuja Leviksiä (501 oli ainoa oikea malli), mokkahapsutakkeja, nappimekkoja ja liivimekkoja, maanläheisiä inkakuvioita... Tuuheita permanentteja, korkeita otsaheittokampauksia, ruskeansäyisiä huulipunia, miehenaluilla ja naisillakin muhkeita pikkutakkeja/bleisereitä olkatoppauksilla ja pusakkamallisia nahkatakkeja, t-paitoja käärityillä hihoilla, kukallisia mekkoja ja hameita... Jos joku on järjestämässä ysäribileitä ja haluaa etsiä pukeutumis- ja kampausvinkkejä, niin suosittelen katsomaan Beverly Hillsiä.

Kun katson sarjaa, niin haluan vajota maailmaan, jossa aika pysähtyy. Oma vanheneminen kun lävähti nyt silmille aika rajusti ja kun googlettelin näyttelijöiden kuvia, niin oli inhaa nähdä  siloiset ja lapsenpyöreät, nätit kasvot rupsahtaneina. Tässä voi nyt psykologisoida, että ahistus johtuu siitä, että sama ilmiö näkyy omassa peilissä.

Tiedän, että tämä kirjoitus ei hirveästi kosketa minua nuorempia, mutta ikätoverini voivat ehkä jakaa fiilikseni. Muisteleeko joku muu sarjaa kaiholla? Ja nouseeko yhtä nostalgisia fiiliksiä kuin minulla? Kuka oli sinun suosikkihahmosi?

2 kommenttia :

  1. Itse katoin tuota sarjaa ihan sattumalta yksi päivä ja jäin heti ihan koukkuun :'D!

    VastaaPoista
  2. Sinulle on haaste blogissani. :)

    http://pirppunen.blogspot.fi/2015/09/liebster-award.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)