tiistai 28. heinäkuuta 2015

Savonlinnan reissun asut ja yllättävä blogikaverikohtaaminen

Helou pitkästä aikaa! Palataanpas muutaman viikon tauon jälkeen blogimaailmaan! Oi jospa voisinkin sanoa olleeni lomalla, mutta sen sijaan on ollut ihan päinvastaiset kuviot, mutta ei niistä sen enempää. Olen myös ollut ilman toimivaa nettiä enkä edelleenkään omista minkäänlaista älylaitetta, joten ei ihmekään, että bloggaaminen on jäänyt. Mielessä blogi kuitenkin on ollut ja pelkästään viime viikonlopun aikana kehitin kymmenkunta postausaihetta, joten voitte kuvitella, mikä polte on päästä kirjoittamaan. Sain taas myös hyvää palautetta, joka innostaa blogeiluun! Aloitan tauon jälkeen helpolla aiheella eli asukuvilla, joita en ole julkaissutkaan ikuisuksiin. Olen taas kerran vatvonut asukuva-asiaa ja pohtinut, että on ihan helkatin pinnallista ja höttöistä sekä narsistista julkaista asukuvia ja sitten taas olen tullut siihen tulokseen, että tykkään itse asupostauksista ja jos pitää vaatejutuista, niin asukuvat on silloin kivoja. Muistin myös, että asukuvieni tarkoitus ei ole narsistisesti esitellä vaatteitani vaan antaa inspiraatiota ja esimerkkiä persoonallisesta ja ihan omantyylisestä pukeutumisesta. Kun mietin nälänhätää, sotia ja kaikkia syntyjä syviä, niin niihin verrattuna on todella pinnallista jaaritella asuista, mutta toisaalta taas en voi koko ajan keskittyä ahistumaan kaikista maailman asioista. Ja sitäpaitsi minun asupostauksiinikin liittyy aina niin paljon kaikkea muutakin juttua, että niidenkin takia kannattaa lukea jorinoitani, vaikka asupapatus ei kiinnostakaan. Olin viikonloppuna Savonlinnassa ja koska viikonlopun aikana oli tulossa erilaisia aktiviteetteja, niin tarvitsin mukaan myös erilaisia vaatekertoja. Tänä kesänä pukeutuminen on ollut erittäin haastavaa, koska saman päivän aikana on keskimäärin kuusi erilaista säätilaa. Kun lähtee viikonlopuksi reissuun, niin on syytä varata mukaan jos jonkinlaista kampetta. Kumisaappaidenkin pakkaamista harkitsin, mutta jätin ne kuitenkin kotiin.

Pukeutuminen on minulle nykyisin aika helppoa, koska vaatteet täytyy valita lähinnä vain sen mukaan, mitä mahtuu päälle. Minä kun en valitettavasti kuulu niihin, joita imetys laihduttaa vaan olen koko ajan ihme pöhössä ja onhan raskauskilojakin vielä jäljellä ja homesairauskilojakin. Olen siinä mielessä kummallinen, että en jaksa ottaa stressiä palautumisesta ja laihtumisesta ja siinä vasta kummallinen olenkin, että en hehkuttele sitä, että olipa mahtavaa kun sai pukeutua paremmin ja laittautua nätiksi, teen sitä nimittäin lähes joka päivä. Pienten vauvojen äitien suusta kun saa aina kuulla, että ei ole aikaa edes hiuksia laittaa ja aina on vaan pukliset vaatteet päällä ja että on ihan täpinöissään, kun pääsee lähtemään johonkin ja sitten riehaantuu täysin. En riehaantunut, mutta täpinöissäni kyllä olin, sillä perjantaina meillä oli luokkakokous. Olen siis opiskellut Savonlinnan ammattiopistossa opetusravintola Paviljongilla ja on aika uskomatonta, että ollaan tunnettu luokkalaistemme kanssa jo 16 vuotta! Kokoonnuimme Savonlinnassa ja perjantai-iltana kävimme syömässä ja sitten lähdimme viihteelle ja tapasimme vielä lauantainakin.Monesti luokkakokoukseen mennessä ihmiset stressaavat siitä, että pitää näyttää tosi hyvältä ja tulee ahdistus omasta ikääntymisestä. Tämä meidän porukka on alusta asti ollut sellainen, että jokainen (huippu)tyyppi hyväksytään juuri omana itsenään eikä kenenkään tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Harvoinhan aikuiset kai esittävätkään, mutta sana aitous sopii tähän porukkaan kuin maustevoi pihville! Eikä me sitäpaitsi olla vanhettu yhtään, jutut ainakin on pysyneet samanlaisina!

Illan menovaatteeksi valikoitui nahkahameeni ja ihmettelin, että miten se mahtui, koska lantiolla on vielä montakymmentä senttiä ylimääräistä. Jos minun pitäisi valita yksi ainoa alaosa bilevaatteeksi, niin se olisi juuri tämä hame. Se onkin ollut päälläni monesti ja tulee olemaankin. Aito nahkahame on mukava ja myös lämmin. Toki iltamenoihin olsiin voinut laittaa housut, mutta koska a) ei mahdu ja b) on kesä ja hameaika, niin halusin ihan väkisinkin pukeutua hameeseen. Mahani pömpöttää edelleen niin kuin olisin vielä raskaana eikä pömppis näytä (eikä myöskään tunnu) kovin kivalta. Oli siis valittava jokin väljä toppi, vaikka tiedän kyllä, että vartalonmyötäinen yläosa natsaisi napakan hameen kanssa paremmin. Toppi oli randomialelöytö Halensilta, mistä en ole tilannut ikuisuuksiin mitään ja nytkin vain tuon topin ja pitkän hupparin, jota olen etsinyt pitkään. Toppiin kuuluu siis tuollainen koru, joka tekee topista juhlavan ja erikoisen ja helpottaa, kun ei tarvitse miettiä, minkä korun laittaisi kaulaan. Topin materiaali on läpinäkyvää ja siksi tempaisin alle mustan topin, jonka pitsi pilkottaa kaula-aukosta kivasti.

Raskauden jälkeinen mahtumisongelmani ei koska vain vaatteita vaan myös kenkiä ja pari kuukautta sitten pelkäsin, että mitä jos kaikki kenkäihanuuteni eivät mahdukaan enää jalkaani ja joudun myymään kenkävalikoimani=noin puolet omaisuudestani. Onneksi jalat palautuvat pikkuhiljaa ja pystyin perjantai-iltana laittamaan kunnon korkokengät. Koroilla tässä ollan muutenkin kompsuteltu, lähinnä siitä syystä, että ei ole olemassa matalia ja nättejä, jaloilleni sopivia kenkiä!
Toppi Halens
Alustoppi Mango
Hame Marimekko/Ritva Falla, huuto.netistä
Kello DKNY
Rannekorut ilmaislahja Klingeliltä
Kengät YourFACE
Kun pukeuduin iltaa varten, niin sanoin, että minulla on aina visio hyvin tyylikkäästä ja elegantista pukeutumisesta ja sitten aina kuitenkin onnistun stailaamaan itseni "gootiksi". Tyyliin sopiva kuvausympäristö löytyi illan mittaan, ette arvaa mistä? Häppäristä! Eli Savonlinnan Happytime Pubin vessasta.

Lauantaina oltiinkin ihan toisenlaisissa tunnelmissa, romanttisissa ja kukkaisissa. Ja olipa muuten hyvä, että sattui niin lämmin ja kesäinen päivä kukkamekon ulkoilutukseen! Mekko oli minulla päällä ristiäisissä, mutta sen jälkeen en olekaan sitä pitänyt, koska olen halunnut välttää hypotermian. Miinuspisteitä asulle tulee tökeröistä legginseistäni, mutta katsokaas kun minulle kävi niin, että oli sukkahousut mukana ja varasukkiksetkin, siis olevinaan. Sukkikset meni rikki ja kaivoin varasukkikset laukusta, mutta olinkin epähuomiossa pakannut legginsit mukaan. Eipä auttanut kuin tempaista ne jalkaan ja ajatella, että näillä mennään! Mustat legginssit ei käy vaalean kukkamekon kanssa, mutta olihan minulla sentään mustat kengät. Ja mustat takki, neuletakki ja huivi, mutta niitä en onneksi tarvinnut kuin ajoittain. Ja nyt tuli muuten mieleen, että kunnon bloggaaja ottaisi kuvat noiden muidenkin vaatteiden kanssa, mutta en minä ikinä älyä! Mekon mallin sopivuudesta nykyiselle vartalotyypille voi olla monta mieltä, mutta sanonpahan vaan, että vaikka olen normaaliolotilaani verrattuna pyöreämpi, niin en halua pukeutua säkkiin ja sitäpaitsi kukkamekko on ihan tajuttoman mukava päällä.

Tässä mennä viipotetaan Savonlinnan satamassa (taustalla näkyvä paatti kuvausrekvisiittaa). Viime aikoina on puhuttu aiheesta aitous ja monissa blogeissa on vain viimeistelyjä ja käsiteltyjä kuvia. Minulle aitous tarkoittaa sitä, että olen kuvissa täysin oma itseni ja minusta nämä allaolevan kaltaiset kuvat ovat paljon kivempia kuin ne, joissa poseeraan teennäisissä asennoissa. Tämä kuva on minulle oikein lajityypillinen; olen liikkeesä, olalla on suuri laukku, jossa kulkee kaikkea tarpeellista (eikä muuten ikinä mitään tarpeetonta!) ja huulet ovat siinä asennossa, että olen sanomassa jotain, aina kun pitää jotain hölistä. Eräs lajityypillinen piirre on hapsottava tukka ja tuulisessa Savonlinnassa se pääsi kunnolla valloilleen.

Onks tukka hyvin, näkyyks kello? (Allaolevien kuvien ottaja pyysi kirjoittamaan, että ei ollut mikään tyhmä kuvaaja!)
Mekko Closet (Zalandolta)
Laukku Furla
Kello DKNY
Kaulakoru Anna Gav
Arskat Ralph Lauren
Kengät Barcelonasta
Legginsit vaatehuoneen perukoilta
Lauantaipäivä oli siinä mielessä mahtava, että aurinkoisen sään ansiosta pystyi pyörimään kaupungilla koko päivän. Meillä oli vakaa aikomus mennä terassille syömään ja muu porukka sinne ehtikin, mutta meidän perheellä homma meni vähän säätämiseksi ja säätö huipentui siihen, että vauva oli rykäissyt vaippaansa eniten tavaraa ikinä! Siinä sitten etsimään pesupaikkaa ja päädyimme Olavinlinnaan menevän kävelytien varrella olevaan yleiseen vessaan. Onneksi minulla kulkee kassissa kaikki tarvittava ja vaippa saatiin vaihdettua hygieenisesti. Olin vähän rähjääntynyt, kun pääsimme ravintola Valon terassille. Istahdin hetkeksi ja näin erään huomiotaherättävän naisen, jonka tunnistin heti... Aloin kohkata pöydässä, että hei tuo on tuo, tuo mun blogikaveri ja san vähän selittää, että mikä on blogikaveri. No sehän on sellainen, jonka tuntee vain blogin kautta. Violetti tukka kiinnitti huomioni ja vintagehenkinen asu vahvisti sen, että kyseessä on Maawo, joka pitää persoonallista ja mielenkiintoista blogia nimeltä Vaaleanpunainen pörröhaalari ruokatahroilla. Hänen blogissaan myös juttua kohtaamisestamme, ollaan molemmat varmaan yhtä pöllämystyneitä tapaamisestamme. Menin reippaasti ja innoissani esittäytymään ja minusta koko kohtaaminen oli aivan ihana ja ihmeellinen. Siis ajatelkaa nyt oikeasti: on olemassa henkilö, jonka tunnen vain blogista, kommentoidaan toistemme juttuja ja sitten sattuu niin, että kohtaamme samalla terassilla! Selostin hänellekin sitä, miten mielestäni jokainen kohtaaminen on merkittävä ja kun ajatellaan vielä, että muutaman minuutin päästä emme olisi enää olleet terassilla.  Jännää, eikö? Kuvien laatu ei ole kummoinen, koska aurinko paistoi takaa, mutta olipa aika mukavaa tavata blogikamu ja ottaa yhteiskuva. Nyt onkin entistä kivempaa lukea Maawon blogia, koska olen tavannut hänet livenä. 

Viikonlopun kolmas asu on minulle erittäin tyypillinen ja siitä voisi käyttä sanaa perusasu. Eräs luokkabileissä ollut kaverini sanoi, että "Minttu on meijän puuma diiva" ja niinhän mie taijan vähän olla ainakin vaatteiden ja tyylien vaihtuvuuden (ja ilmeisesti joskus käytöksen) perusteella. Toki olisin voinut lauantaina illallakin pitää kukkamekkoa, mutta koska yöt ovat kylmiä, niin vaihdoin farkkuihin. Ja nyt muuten harmittaa, että tästä asusta ei ole kunnollisia kuvia, koska tuo turkoosi toppi on älyttömän ihana! Ostin sen kerran YourFACEN liikkeestä vähän hätäpäissäni... En ole käynyt YourFACEN liikkeessä kuin pari kertaa ja toppiostoksille ajauduin ikään kuin vahingossa. Olin kaupungilla, menossa bussilla kotiin. Katsoin aikataulun ja minulla oli vielä puoli tuntia aikaa ennen kuin bussi lähtisi ja päätin mennä Forumiin lämmittelemään ja pujahdin pieneen vaatekauppaan. Kun menin takaisin linkkipysäkille, niin huomasin, että olinkin katsonut aikataulun ihan väärin ja loppujen lopuksi jouduin odottamaan bussia vielä aika pitkään. Aluksi tunsin huonoa omatuntoa ostoksestani, mutta enää en, koska tämä liehuketoppi on jotain sellaista, mitä minulla ei ole aiemmin ollut, on ihanan värinen, mukava päällä ja on ihan hyvä, että tässä muototumisvaiheessakin minulla on jotain tyylikästä. Neuletakkina on ikisuosikki DKNY:n Cozy ja housuina Mamaliciouksen äitiysfarkut. Nyt tuntuu siltä, että ostan jatkossakin vain äitiyshousuja tämän vatsani takia. En siis tarkoita vatsan pömpötystä vaan sitä, että en aio enää ikinä antaa kroonisesti kipuilevan vatsani ahistua kireistä housuista. Tavalliset farkutkin kun painavat mahaani ikävästi - tämä on jotain, minkä vain mahavammaiset ymmärtävät. Tällainen kuva tuli räpäsistyä hotellilla ja täytyy sanoa, että tässä kuvassa minulle vaatteita tärkeämpää on ihmeellistä tyyneyttä huokuva olemukseni ja tietysti tuo sylissä möllivä pikkupapu.
Toppi Your Face
Neuletakki DKNY
Kaulakoru Anttilasta
Housut Mamalicious
Viikonloppu oli mahtava ja tuntui, että tuli positiivisuuden, ilon ja hauskuuden yliannostus. Noilla eväillä jaksaakin taas arkea aika pitkään ja alkavaa syksyä... Tänä aamuna nimittäin ulkona tuoksui jo syksyisen kirpeälle ja huomasin ajattelevani, että kesä, ihan se kesäkesä on jo auttamattomasti ohi. Mutta se oli oikein kiva kesä, rakkauden kesä taas kerran! Miten muilla on kesä mennyt? Ja mitä tykkäätte asuista? Erityisesti kiinnostaa kuulla, että onko legginssit ihan karmea tyylimoka? :)
P.S. Nautitaan vielä, koska vielä ei ole pimeää (siis päivisin) eikä sada räntää ja kyllähän tuo aurinkokin pilkahtelee ja lämmittää välillä :)

6 kommenttia :

  1. Katsoinkin, että tuo tuoli näyttää tutulta, mutta olisin veikannut Hospitzia. Siellä on vähän samantyyppinen tuoli eteisaulassa, mutta ei tainnut olla kuviollinen.

    Oli tosiaan mahtavaa törmätä sattumalta, pikkuveljelle ja poikaystävällekin (joka tuli vähän sen jälkeen, kun olitte ehtineet lähteä) vauhkosin, että törmäsin blogikaveriin. Vielä tätä postausta lukiessakin tökin ukon turjaketta, että kaho kaho kaho :D

    Tuo siun mekko on aivan ihana ja istuu hyvin. Etsin itse asiassa netistä sen tässä ennen kuin tämä postaus ehti tulla esille, koska oli niin sievä ja piti saada tietää mitä merkkiä se on. :D
    Itse en tykkää legginseistä, mutta niin kauan kuin pylly on piilossa, ne sopii kyllä käytettäväksi mekkojenkin kanssa. Tänään kuljeskelin itsekin (koirankarvaisissa) legginseissä kaupungilla.
    Housuista sen verran, että en itsekään tykkää farkuista, koska ne joko puristaa lanteiden kohdalta niin, että tulee "vatsareppu" etupuolelle ja kamalat painaumat mahan alle, tai sitten vyötäröllä on (selän puolella) tilaa kymmeniä senttejä. Yleisin vika on kuitenkin se, ettei polvet mahdu niihin pohkeista puhumattakaan, vaikka en pidä itseäni poikkeuksellisen paksupohkeisena. Tosin tuota kuvaa katsoessa voisin olla toista mieltä, hahaha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ihan sama vouhotus päällä :)

      Kiitos, mekko on kyllä ihana ja Zalandolla on noita Closetin mekkoja vaikka minkälaisia, ovat ihan kaikki mun tyylisiä! Ja jos tarvitsen mekkoa, niin kun nuo kerta sopii malliltaan niin hyvin, niin tilaan tuota merkkiä. Minähän tilasin alunperin ristiäisiin tummansinisen Closetin mekon, mutta se ei mahdu vieläkään päälle. Olen nyt siis yhden koon suurempi kuin normaalisti, mutta kunhan tästä kutistun, niin on varmaan ihan pakko tilata jokin kiva mekko :)

      Sullahan on ihan sorjat pohkeet, mutta tuo istuma-asento ei ole kovin edustava pohkeille. Mulla on paksut pohkeet ja siksi yhteenaikaan pidin bootcut-lahkeisia farkkuja, kun ne näytti mun jalassa normaalilahkeisilta :D

      Poista
  2. Olet kyllä tyylikäs ja ihan hurjan kaunis! Tuo kukkamekko on kertakaikkiaan ihana. :) Itse olen myös pohtinut asupostauksen tekemistä, vaikka blogissani en juurikaan pukeutumista käsittele. Kuitenkin pidän kauniista vaatteista ja pukeutumisesta, mutta minulle ei ole luontevaa oleskella kameran edessä. Ehkä voisin tehdä postauksen jollain teemalla, kuten second hand. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Minullekaan ei ole mitenkään luontaista olla kameran edessä vaan se on aina yhtä teennäistä ja jotenkin ahdistavaa. Siksi kai tuo alin kuva onkin niin hyvä, kun sitä ei kuvattu blogia varten. Kuvassa olen ihan luonnollinen, mutta jos oltaisiin kuvattu blogikuvia, niin olisin heti jäykistynyt johonkin väkinäiseen asentoon/ilmeeseen.

      Teemapostaus voisi olla kiva idea, second hand on hyvä teema ja myös ihan arkipukeutuminenkin, minua ainakin kiinnostaa ihmisten arkityylit. Multakin asupostauksia tulee aika harvoin, mutta en ole niitä halunnut blogista sulkea poiskaan.

      Poista
  3. Ihana varsinkin tuo kaulakoru tuossa ensimmäisessä kuvassa. Upealta näytät! Minusta on ainakin tosi kiva katsella muiden blogeissa erilaisia asuyhdistelmiä ja -kuvia :) Niistä saa aina välillä vinkkejä itsellekin. Itse en osaa poseerata luonnollisesti kuvissa sitten ollenkaan, enkä muutenkaan tykkää kuvattavana olemisesta. Mutta se johtuu "lapsuuden traumoista", jolloin äiti on koko ajan ollut kamera kädessä, oli tilanne mikä tahansa. Onneksi blogini onkin kosmetiikkapainotteinen, niin ei tarvitse kärsiä sen osalta ;) Joskus kyllä toivoisin, että antaisin helpommin ottaa itsestäni kuvia vaikka joistain juhlista tai muista mukavista tilanteista, niin jäisi enemmän muistoja tulevaisuuden varalle. Mutta harjoittelen sitä edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuo koru topissa on ihan huippukeksintö ja on aika kiva, että mun rannekoru mätsää sen kanssa noin hyvin, ihan kuin samaa sarjaa!

      Vaikka mullakin on täysin oma tyyli, niin silti luen blogeja myös siksi, että niistä saattaa saada jonkin kivan pukeutumisidean ja saattaa jopa löytää jonkin kivan vaatteen/tuotteen. Siitä en tykkää, että kopioidaan toisten tyyli ja sännätään heti ostamaan mitä toisilla on, mutta olen esim. löytänyt yhden ihanan kukallisen huivin blogijutun kautta. Olin siis etsinyt juuri tietyntyyppistä huivia.

      Minulle kuvattavana olo on siedätyshoitoa :) Toivon, että vielä tulee päivä, jolloin osaan olla kameran edessä rennosti. Olen myös jotenkin arka pyytämään blogikuvien ottamista, en oikein porukassakaan ilkeä niitä pyytää. Mutta aina kun pyydän, niin joku innostuu ihan kympillä eli turhaan arkailen. Kyllä niitä kuvia kannattaa ottaa/otattaa, eräs mummo sanoi aikanaan, että "olpas hyvä, kun on otettu miusta kuvia silloin kun olin nuor ja nätti". Tuon kuultuani olen antanut ottaa itsestäni enemmän kuvia :D

      Kiva, kun liityit lukijaksi :)

      Poista

Kiitos kommentista :)