Syväluotaava kannanotto lastenvaatekeskusteluun

Blogimaailmassa kuohuu jälleen kerran. Nyt keskustellaan lastenvaatteista ja siitä, että puetaanko lapsi ökykalliisiin merkkivaatteisiin vai halpahallien rytkyihin. Erittäin mustavalkoisissa keskusteluissa on lähinnä vain nuo kaksi vaihtoehtoa ja äidit luokittelevat ja arvottavat toisiaan sen perusteella, mitä muksulla on päällä. Merkkivaatemutsit leimataan pinnallisiksi ja halpisvaatteiden kannattajat tyylitajuttomiksi ja kuten nettikeskusteluissa yleensä, kukaan ei edes halua ymmärtää vastakkaista mielipidettä ja näkemystä.

Ajattelin, että en ota kantaa asiaan, mutta otan sittenkin, koska taidan olla ensimmäinen, joka haluaa tuoda tässä vaatekeskustelussa esille vaatteiden ulkonäön sijaan eettisyyden ja ekologisuuden ja mennä vähän pintaa syvemmälle. En ole nimittäin yhtään postausta lukenut, jossa olisi mainittu noista hyvinkin tärkeistä asioista tai pohdittu, mitä merkkihimon taustalla mahtaa olla. Keskustelu velloo pinnallisena ja siitä kyllä jaksetaan väitellä, että onko Disney-kuviot tai Bamset karmeita vai eivät, mutta kukaan ei tunnu ajattelevan sitä, missä vaatteet on tehty ja millä kustannuksella. Vaatekeskustelussa on kyse erilaisista arvoista. Joku arvostaa merkkejä, joku arvostaa kierrätettyä, joku näppäräkätinen itse tehtyä ja joku lahjoituksena saatua. Se, mitä meidän kaikkien tulisi arvostaa, on maapallomme tulevaisuus. Jätämme tämän planeetan perinnöksi lapsillemme ja jokaisen äidin ja isänkin velvollisuuksiin tulisi kuulua kestävän kehityksen kannattaminen. Olen aika ihmeissäni siitä, miten suuri osa perheellisistä ei välitä tuon taivaallista ekologisuudesta eikä eettisyydestäkään. Kyseessä ei ole nyt minun mielipiteeni vaan fakta siitä, että maapallo ei kestä nykyisenlaista luonnonvarojen kulutusta ja että suurin osa vaatteista on epäeettisiä. Mutta kun siellä vaatekutsuilla oli ne siis-niin-ihanat-pakko-saada -muksun muotivaatteet! Siellä ei tule mieleen, että joku kuusivuotias lapsi on ne romahtamisvaarassa olevassa tehtaassa ommellut ja että pelkästään Suomessa kaatopaikoille kärrätään tilastoarvioiden mukaan 54 miljoonaa kiloa tekstiilejä vuosittain.

Olisi idealistista, jos me kaikki voisimme olla ns. ekohippejä, mutta vähempikin riittää, sillä jokainen voi omilla pienilläkin valinnoillaan vaikuttaa. Kultaista keskitietä on tässäkin asiassa helpompi noudattaa kuin ehdottomuutta. Kotimaisia lastenvaatevalmistajia on ilahduttava määrä, mutta karu totuus on, että suurin osa kotimaisten merkkienkin vaatteista valmistetaan Aasiassa ja vaatteiden alkuperää voi olla vaikeaa jäljittää. Itse lähden siitä, että ostan niin paljon kierrätettyä kuin mahdollista, olen saanut vaatteita lainaksikin ja jos ostan uutta, niin yritän valita edes semihyvän vaihtoehdon. Luomupuuvillaiset lastenvaatteet eivät ole juuri sen kalliimpia kuin muutkaan ja jos ihan kotimaista ei löydy, niin voi valita Suomessa suunnitellun vaatteen, jonka taustalla on suomalainen firma.

Ja sen minä vaan sanon, että kyllä meillä on ihan hemmetin hyvin asiat, kun voimme käyttää aikaa ja energiaa sen jauhamiseen, että mitä vauvoille ja lapsille puetaan päälle! Mutta meillä onkin Universumin lottoarvonnassa käynyt erinomainen tuuri, sillä olemme syntyneet kohtalaisen hyvinvoivaan valtioon, jossa ei välillä tunnu olevan oikeita ongelmia. Täällä mietitään, että valitsisiko sitä lapselleen graafisesti kuvioidun paidan vai sittenkin sen pöllökuvioisen toisesta mallistosta ja jossain päin maailmaa äiti itkee sitä, kun hänellä ei ole vaatetta lapsensa suojaksi (kyllä, tarkoitukseni on juurikin aiheuttaa pisto jokaikisen sydämeen!!!). Eikä kaikilla suomalaisillakaan ole asiat kovin hyvin ja vaateongelmien sijaan joudutaan kamppailemaan jokapäiväisestä toimeentulosta. Bloggaajilla ei toimeentulo-ongelmia tunnu olevan, koska heillä on mahdollisuus ostaa lapselle hyvinkin kalliita vaatteita. Jokainen tehköön rahoillaan mitä tykkää  eikä se ole minulta pois, jos joku ostaa viisivuotiaalle kahdensadan euron arvoisen takin. Harkitsevana kuluttajana en kykenisi maksamaan suurta summaa vaatteesta, jonka käyttöikä on lyhyt.

Olen pohtinut sitä, mikä selittää tiettyjen lastenvaatemerkkien suosiota ja arvellut, että varmaan samat syyt kuin aikuistenkin brändi-innokkuudessa. Minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä siitä, mitkä lastenvaatteet ovat merkkivaatteita ja mitkä eivät. Kaikissa vaatteissahan jokin merkki on, jopa halpahallivaatteissa. Blogeissa olen törmännyt tiettyihin tuotemerkkeihin ja todennut, että en tykkää niistä, kyseessä siis myös taloudellisen puolen lisäksi makuasia. Monet valitsevat kalliita merkkivaatteita siksi, että ne ovat kuulemma kestävämpiä ja laadukkaampia kuin edullisemmat. Minulla ei ole lastenvaatteista vielä kovinkaan paljon omakohtaista kokemusta, joten en voi sanoa tähän juuta enkä jaata kokemukseni perusteella. Aikuisten vaatteissa olen huomannut, että kallis hinta ja merkki ei valitettavasti ole laadun ja kestävyyden tae. Olisi vähän outoa, että lastenvaatteissa merkki vaikuttaisi laatuun niin paljon, kun se ei aikuisten vaatteissa vaikuta. Yleisestihän on tiedossa, että merkki maksaa ja minua kiinnostaakin, että millä tavalla neljäkymmentä euroa maksavat potkuhousut eroavat kympin housuista? Ihan samalla tavalla minua kiinnostaa, että mikä ero on neljänkympin laukussa verrattuna neljänsadan laukkuun? Laatu ei voi selittää noin älytöntä hintaeroa kai minkään tuotteen kohdalla vaan se on se merkki, josta maksetaan. Uskon, että marketista ostettu perusbody kestää vauvalla yhtä hyvin kuin kaksi kertaa kalliimpi "design"-vaate ja eiköhän suurin osa marketeissa ja perusliikkeissä, kuten KappaAhl, Lindex jne. myytävistä lastenvaatteista ole ihan riittävän hyvää laatua? Vai onko?

Monet merkkivaatteiden kannattajat vetoavat siihen, että kalliimmat vaatteet ovat tyylikkäämpiä. Sekin voi olla totta, mutta pitääkö vauvan tai lapsen olla tyylikäs? Ymmärrän  sen, että muoti on monelle harrastus ja monet selittävätkin lapsensa muotimuksuilua sillä, että koska he tykkäävät itsekin pukeutua, niin he ulottavat harrastuksensa myös lapsiin. Ymmärrän kyllä tuon oikein hyvin, koska itsekin haluan pukea lapseni kivoihin vaatteisiin, mutta sanan muoti olen päättänyt lapseni kohdalla unohtaa. Muotia kyllä seuraan ja voin tunnustaa, että minulla on merkkivaatteita ja -asusteita, mutta vauvan kohdalla en merkeistä perusta. Tunnustan myös, että en ostanut Chanelin laukkua sen takia, että se olisi sijoitus/kestävä/käytännöllinen vaan puhtaasti siitä syystä, että se on Chanel. Ja käykääs kysymässä joltakulta yläkoululaiselta, onko hänellä Hollisterin huppari sen takia, että se on käytännöllinen. Koska ette pääse teinigallupia tekemään, niin vastaan puolestanne, että huppari on ostettu vain siksi, että se on Hollister. Ja siksi, että kaikilla muillakin on sellainen. Minä jos joku muuten tiedän nämä asiat, sillä kotitalouden tunneilla vaatehuoltoasioita käsitellessä keskustelemme aina vaatteiden valinnasta.

Uskallan siis väittää, että merkkivaatemutsit ostavat ainakin osittain lastenvaatteita merkin takia. Olisi mielenkiintoista tehdä sokkotesti ja laittaa esille merkkivaatteita, kirppisvaatteita ja markettivaatteita ja piilottaa niistä merkit ja jättää kertomatta alkuperä. Mitenkähän kävisi? Päätyisikö kirppisvaate merkkihamsterin valinnaksi? Minusta olisi myös aika virkistävää, että joku rohkenisi sanoa, että on ostanut tietyn lastenvaatteen vain merkin vuoksi, mutta ei taida olla kellään pokkaa sellaiseen vaan aina annetaan höpöhöpöselitys ja peitellään sitä, että on haluttu ostaa tiettyä merkkiä.

Vaatteiden valintaan vaikuttaa myös ympäristö, blogit, viiteryhmät jne. ja kysynkin, että kuinka moni päätyy tiettyyn lastenvaatemerkkiin sen takia, että muillakin on samaa? Merkkivaatteiden käytössä kun on kyse usein siitä, että halutaan kuulua johonkin ryhmään ja ostetaan samaa kuin muillakin on. Monien suosikkituotteiden kuten Louis Vuitton -laukkujen ja ns. blogivaatteiden suosio selittyy juuri tällä ilmiöllä, vaikka ei sitä kukaan tietysti tunnustakaan. Olen itse huomannut sen, että kun jokin vaate tai asuste näkyy monessa paikassa, niin silmä alkaa tottua siihen.

Sellainenkin kyssäri on tullut mieleen, että onko tämä merkkivaatekeskustelu vain suomalainen ilmiö? Uskallan väittää, että esim. Etelä-Euroopassa äidit pukevat lapsillensa vaatteet sen perusteella, mikä on kaunista eikä merkin perusteella. Muualla Euroopassa kun ei ole sellaista Emmaljunga-villitystäkään kuin Suomessa. Korjatkaa jos olen väärässä. Lopuksi vielä lause, jota joudun käyttämään aika usein: annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Rusettibody H & M Conscious, ostettu uutena
Neuletakki lainassa ystävältä
Farkut lainassa ystävältä
Sukat en muista mistä
Vauva luomutuotantoa


Kommentit

  1. Kun tästä asiasta on tosissaan monessa blogissa jauhettu, niin olen löytänyt muutamankin maininnan siitä ekologisuudesta. Ja kyllä ne monet suomalaiset tai pohjoismaalaiset (ja kalliimmat) vaatteet vaan ekologisempia on. Materiaalina on luomupuuvilla, ja valmistusmaina lapsityövoiman kehdon Bangladeshin sijaan Portugali (Papu), Viro (käsittääkseni, Gugguu) ja 30% Suomi ja loppu% muut EU-maat (Metsola). Mm. näiden yritysten nettisivuilla on hyvinkin läpinäkyvää tietoa käytetyistä materiaaleista ja valmistustavoista. Toki myös halpisketjuilla, kuten Henkkamaukalla on omat Organic-mallistonsa.

    Mä olen sekakäyttäjä. Meidän pojalla saattaa olla samaan aikaan päällä vaikka Vendin body ja Gugguun housut. Kyllä mulle on tärkeää, että käytettävät vaatteet sopivat yhteen ja ovat esteettisiä, mutta se merkki ei ole mikään itseisarvo. Silti ostaisin paljon enemmän kotimaisia merkkivaatteita, jos olisin lottomiljonääri. Ihan niiden eettisten arvojen ja suomalaisen työn tukemisen takia (I know - 100% työtä ei ole mainitsemistani mikään). Pääsääntöisesti ostan kaiken kuitenkin second handina juuri käyttöiän takia, ja uusien lastenvaatteiden ostokerrat voi varmasti laskea yhden käden sormilla. Laatu vaihtelee merkkivaatteissa niinkuin halppisvaatteissakin, jopa saman merkin sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos fiksusta kommentista! Kiva tietää, että joku muukin on blogissaan ottanut kantaa ekoasioihin :) Niin, multa taisi jäädä sanomatta se, että eihän merkkivaate automaattisesti tarkoita epäekologista vaan kotimaiset merkkivaatteet ovat hyvä vaihtoehto. Mutta kuten kirjoitit, niin jotta pystyisi ostamaan täysin kotimaista, niin pitäisi olla lottomiljönääri :)

      Sekakäyttäminen voi ollakin hyvä vaihtoehto ja noudatan sitä omassa pukeutumisessani :)

      Poista
  2. Minäkin olen muutamia postauksia ehtinyt lukea jossa tämä ekologisuus on nostettu esille, itse kirjoitin aiheesta lyhykäisesti eilen ja ainakin tulee mieleen Hui Hai blogin kirjoitus aikaisemmin aiheesta :) Oma mielipide on se, että aion jatkossakin ostaa ketjuliikkeistä, mutta aion myös enenevässä määrin löytää kotimaassa valmistettuja vaatteita, ekologisuus iso plussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirjoitus sulla, kävinkin kommentoimassa. Ja kiitos linkistä Huihai-blogiin! Ilahduttavaa, että ihmiset heräävät ajattelemaan vaatteiden valmistamisen eettisiä ja ekologisia kustannuksia.



      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)