keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kuka onkaan lapseni isä? Eksä, nyksä vai Alejandro?

Raskausuutisen olettaisi olevan niin ihana, että odottaja saisi kuulla pelkästään onnitteluita, kannustusta ja positiivisia kommentteja. Niitä on tullutkin valtava määrä ja olen ihan häkeltynyt niistä, mutta valitettavasti olen joutunut kuulemaan myös aivan älyttömiä tölväisyjä ja kysymyksiä. Tässä niistä TOP7 ja myös vastaukseni ja hieman pohdiskeluakin.

1. Mitäs sinä nyt meinasit tehdä?
- No kuule, aattelin ihan kantaa vauvaa sisälläni ja sitten synnyttää sen ja hoitaa ja rakastaa sitä! Että mitä muutakaan tässä pitäisi tehdä? Abortti? Muuttaa Timbuktuun? #tyrmistynyt #idiootit

2. Onhan se vähän noloa, kun juuri olet vaihtanut työpaikkaa ja olet heti raskaana.
- Ei ole. Työantajani on ollut kuusi vuotta yksi ja sama ja vaihdoin vain toimipistettä. Tuliko mieleen, että olen ollut viimeiset viisi vuotta sairas? Että ehkä raskauteni ei olekaan itsestäänselvyys ja että jotkut saattavat kärsiä vaikeudesta saada lapsia? Että mitä jos tilanteeni onkin se, että olen yrittänyt saada lasta vuosia ja nyt vain tärppäsi? (Asia ei noin ollut, mutta teoreettisesti/hypoteettisesti olisi voinut olla ja on hyvä ainakin yrittää saada suppeakatseisia ihmisiä ymmärtämään asioita laajemmin). #suppeakatseiset

3. Turha valittaa kivuista tai mistään, kun olet itse päättänyt hankkiutua raskaaksi.
- Ai että jos lapsi olisi vahinko, niin sitten saisin valittaa? Minua niin sieppaa tuo ajattelutapa, että mistään ei saisi valittaa. Tietysti saa, olipa jokin itseaiheutettua tai ei. Jatkuva purnaaminen ei hyödytä mitään, mutta jos minulla on kipuja enkä voi tehdä jotain asiaa sen vuoksi, niin pakkohan se on sanoa ääneen. Ja raskaana oleva tarvitsee myös empatiaa, jopa minunlaiseni vahva ja omillaan toimeen tuleva ihminen. Joskus helpottaa, kun saa sanoa, että on ötlö olo tai että väsyttää, olipa raskaana tai ei. Tiedän kyllä, että raskaus on oma valintani, mutta koen silti, että jos vihloo, särkee tai ahistaa, niin saan sen julki tuoda. Ihan samalla tavalla kuin maanantaiaamuna purnataan siitä, miten väsytti tulla töihin (hei se  on muuten sun oma vika, kun olet työpaikkasi itse valinnut!). #asennevammaisethittoon

4. Milläs sinä meinasit elää?
- Pyhällä hengellä! Ei kun menen varmaan myymään itseäni tuohon lähiöostarille! Haloo, millä kaikki muut elää? Minulla on vakituinen työpaikka ja vähän säästöjä ja olen nuuka, että en usko, että tämä on kovinkaan suuri ongelma. #moneytalks

5. Oletko ajatellut, miten elämäsi tulee muuttumaan, kun saat vauvan? 
- No en siis varmaankaan joo... Kuljen ruusunpunaiset lasit silmillä ja ajattelen, että mikään ei muutu. Haloo, totta kai olen ajatellut! Mitään muuta en ole ajatellutkaan ja vauva-ajatus on kyllä ehditty punnita perin pohjin ja olen valmis suureen elämänmullistukseen ja myös siihen, että hyppään tuntematonta kohti. #siisdaa

6. Hahaa, kyllä se luonto sittenkin tikanpojan puuhun ajoi.
-Hahaa, minä ajan puuhun seuraavan, joka käyttää tuota kielikuvaa! Olen joutunut kuuntelemaan sitä vuosia, kun olen kertonut vapaaehtoisesta lapsettomuudestani. Kannattaa kuitenkin muistaa, että a) kaikki naiset eivät koskaan halua lapsia ja tämä kommentti on erittäin loukkaava heitä kohtaan b) ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään c) elämä ja tilanteet voivat muuttua radikaalistikin ja mahdollistaa asioita, joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta. Jos joku nyt oikein kovasti nauttii siitä fiiliksestä, että on ollut oikeassa tikanpoikuuteni suhteen, niin siitä vaan! Nauti oikein sydämesi kyllyydestä. I just don't give a fuck. #enjaksaenääjankatatätä

7. Kuka on lapsesi isä?
- Ai että onkin kutkuttavan kiinnostava kysymys! Mutta keneltä oikeasti mennään kysymään tuollaista?! Ehkä joltain sellaiselta, josta tiedetään, että hän on huolimaton housuistaan. Itse koen tuon kysymyksen hyvin loukkaavana, mutta ymmärrän (ehkä), että ne ihmiset, jotka eivät elämäntilannettani tiedä, saattavat asiaa kysyä. Monilla kun on vielä se käsitys, että olen eksäni kanssa, vaikka erosta on jo aikaa. Minua hirvittääkin se tilanne, että joku menee onnittelemaan eksääni perheenlisäyksestä! Ne, jotka tietävät erosta, eivät ehkä tiedä nykyisestä suhdekuviostani mitään - minä kun en tällaisista asioista meteliä pidä. Jos kerron, että koska olen raskaana, niin se tarkoittaa sitä, että joku mieshän tässä kuvioissa on, niin sitten kysytään, että mikä mies, mitä hän tekee elääkseen, missä tavattiin, ollaanko oltu pitkään yhdessä ja udellaan muita täysin epärelevantteja kysymyksiä. Isäkysymykseen saatan sanoa suppeita asenteita ihan huvikseni ravistellakseni, että lapsi on yksin minun, että minusta tulee tarkoituksella yksinhuoltaja, sekin kun on nykyisin naiselle mahdollista, mutta niin monia  ihmisiä pöyristyttävää. Saatan myös sekoittaa soppaa vielä kertomalla sen faktan, että neuvolan yksinkertaisen ja yksilöllisiä poikkeuksia huomioimattoman matematiikan mukaan lasketaan raskaaksi tulemiseni tapahtuneen juuri niinä päivinä, kun hummailin kesällä Barcelonassa. Että olisiko se isukki sittenkin Alejandro tai joku ranta-Juan? #yliuteliaisuus #minunasianieivätmuillekuulu

Onko kellekään muulle odottajalle tokaistu yhtä hölmöjä juttuja? Vai onko vain minulla
taipumus kerätä ympärilleni ihmisiä, jotka päästelevät suustaan sammakoita ja muita niljakkeisia juttuja?

10 kommenttia :

  1. Kyllä noita pissipäitä löytyy ja on aina löytyny - valitettavasti! Et ole vielä sitä vaihteoehtoa käyttäny, ett taisi kuule olla JUST sinä yönä helevetin kirkas tähti taivaalla tms., ett jos sillee vaikka olis nykyinen olotila saanut alkunsa =)
    Vaikka tiät, että en todellakaan mitään vauvablogeja yms. lue, enkä lässytä pikkuipanoille, niin tässä- voipi nyt tulla poikkeus ;)
    Sirkkahan se

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on hyvä argumentti! Voisin käyttää myös sitä, että avaruusolito abduktoivat minut ja nyt sisälläni kasvaa Alien :)

      Tämä onkin poikkeuksellinen blogi, joten ihan huoletta voit lukea näitä raskausjuttujakin :)

      Poista
  2. Aika ihmeellinen on ihmisten mieli ja varsinkin tapa puhua toiselle/toisille. Onhan niitä lapsia tehty maailman sivu, kuka milläkin perusteella. Se on kyllä totta, että yleensä siihen se mieskin tarvitaan. Tosin, ei välttämättä! Sekin on totta, että elämä varmasti muuttuu. Onhan siinä uusi ihminen huolehdittavana.
    Niin tai näin, mutta hyvää odottelua ja voi hyvin! Tai joa et milloin voi hyvin, niin valittaa saa! Heh.... ;)
    Terveisin Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän jotenkin sen, että lapset ja teinit päästelevät suustaan ajattelemattomuuksia, mutta että aikuiset ihmiset! Ja monet noistakin kysymyksistä on aika henkilökohtaisia, että itse en moisia viitsisi edes kysellä. Ennemmin puhuisin vaikka säästä :D

      Kiitos :) En ole hirveästi valitellut ja ajattelin tehdä itse itselleni diplomin otsikolla "Vuoden positiivisin odottaja".

      Poista
  3. On se niin pyllystä, että tulee tuollaisia kysymyksiä kenelle tahansa ja vähän mistä aiheesta tahansa. Ja nyt kyllä myönnän, että en edes tiennyt, että sinulla on uusi miesystävä sen entisen jäljiltä, mutta toisaalta eipähän se ole minun asiani :D Olin vain utelias.
    Älä välitä noista urputtajista, aina noita löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yritänyt pitää miesasiat ihan omana tietonani ja onnistunut sinä näköjään liiankin hyvin :) Ja utelias saa olla, toki ymmärrän sen, että esim. kotipaikkakunnallani vanhat tutut kyselevät, että kukas tämä uusi "sulhanen" on.

      Ja urpoja ja urputtajia löytyy aina, mutta he tekevätkin elämästä mielenkiintoista :)

      Poista
  4. Mie tiesin, että tulet näillä ajoilla raskaaksi. Toivon, että "isä" kantaa edes osan vastuuta, vaikka ei siltä näytä. Jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännää, että tämä asia on paljastanut monta ennustajaa :D Minä kun en itsekään sitä osannut ennustaa :)

      Tämä sinun kommenttisi pitäisi ehkä lisätä listaan kohdaksi 8, kun näyttää mun pointti hukkuneen kokonaan. Tai sitten meillä on vain täysin erilainen ajatusmaailma. Mun näkemys kun on se, että nainen voi kantaa, kasvattaa ja hoitaa lapsensa yksin ilman isän vastuuta ja koko vastuukysymys on täysin vanhanaikainen. Täällä blogissa en halua perhetilannettani avata sen kummemmin, koska tämä on minun blogini, ei mikään minun ja mieheni perheblogi ja kirjoitan täällä vain lähinnä itsestäni ja ihan omasta näkökulmastani. Ajatuksia sen sijaan haluan herättää ja sille onkin näköjään tarvetta.

      Kehottaisin lukemaan pari aiempaa raskausaiheista postaustani, joissa kerron raskaudestani, niin huomaisit ehkä, että jaksamistoivotuksille ei ole mitään tarvetta ja täytyy sanoa, että tuota toivotusta todella kummastelen. Mutta kiitos kuitenkin :)

      Poista
  5. Uskomatonta mitä ihmiset voivatkaan sanoa.. :/ Todella törkeitä kommentteja, suorastaan huvittavia elleivät nuo asiat olisi tosielämästä.. Itselläni on sellainen tapa, että jos tuttavapiiristäni joku on raskaana niin lähinnä onnitteluilla ja korkeintaan lasketunajan kysymisellä mennään. Sitten jos henkilö haluaa itse puhua asioistaan niin toki olen kiinnostunut juttelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavimmat ja uskomattomimmat jutut taitaa aina olla tosielämästä :)

      Aika neutraalilla linjalla pitäisikin olla, kun raskaana olevan kanssa juttelee. Onnittelut ja lasketun ajan kysymykset ja voinnin kysymiset on aika varmoja juttuja ja itsekin pitäydyn tuolla linjalla ainakin aluksi ja sitten jatketaan juttua syvemmästi, jos toinen niin haluaa. Tuollaisia aika henk. koht. kyssäreitä, mitä mulle on esitetty, ei pitäisi missään nimessä laukoa.

      Poista

Kiitos kommentista :)