tiistai 28. lokakuuta 2014

Positiivinen ja valoisa vai negatiivinen ja katkera persoona?

Sain viime viikolla kuulla eräältä aikamoisen tärkeältä taholta, että minulla on valoisa, positiivinen ja oikeanlainen asenne ja suhtaudun kypsästi ja avarakatseisesti asioihin. Olen saanut viime aikoina niin paljon kannustavaa ja ihanaa palautetta, että en olisi ikinä voinut uskoakaan. Nuo sanat vahvistavat itsetuntoani ja kun mieli uhkaa vetäytyä yhtä harmaaksi kuin lokakuinen taivas, niin saan noista sanoista voimaa ja hyvää mieltä. Yritän käyttää kannustavia sanoja kuin pyyhekumina sitä kaikkea negatiivista kohtaan, mitä olen itsestäni kuullut, mutta jostain syystä on paljon vaikeampaa ottaa vastaan kannustusta kuin ikäviä kommentteja. Ilkeät sanat jäävät vellomaan mieleen ja vaikka ne saisikin painettua taka-alalle, niin ne nousevat aina silloin tällöin paholaismaisesti pilaamaan positiivista käsitystä minuudestani. 

Usein sanotaan, että ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat ja niinhän se onkin, jos kyseessä on jonkin aivopierulausahdus. En kuitenkaan taida tietää ketään, kuka voisi olla täysin välittämättä siitä, mitä muut sanovat. Me ihmiset toimimme toisillemme peileinä ja heijastamme sitä, mitä muut meissä näkevät. Se minua mietityttää, että miksi jotkut ihmiset näkevät minut valoisana ja positiivisena ja toiset katkerana ja negatiivisena? Vastaukseksi riittää yksinkertainen psykologia: siksi, koska jokainen hahmottaa maailmaa oman käsityskykynsä ja omien kokemustensa perusteella. Olen silloin tällöin huomannut, että kun puhun jonkun kanssa jostain toisesta ihmisestä, niin meillä on aivan erilainen näkemys hänestä. Saatan tulla hyvin toimeen ihmisen kanssa, jota joku toinen ei voi sietää tai minua voi ärsyttää joku tyyppi, joka toisen mielestä on ihan jees. 

Joskus on myös niin, että syvään juurtunut käsitys jostain ihmisestä jää päälle. Jos ihminen on törttöillyt, niin hänet muistetaan ikuisesti törttöilijänä. Jos minä olen ollut joskus masentunut, niin ihmiset helposti ajattelevat, että olen aina vaan masentunut eivätkä halua nähdä muutostani vaan suhtautuvat minuun ja kaikkiin tekemisiini kuin olisin edelleen masiksessa. Joskus ihmiset tekevät myös virhearvioita minusta ja esimerkkinä tästä on se, että eräs tokaisi kerran minulle, että sinä olet tuollainen jännittäjätyyppi. Omasta mielestäni en ole, mutta tuo yksi ainoa tokaisu aiheutti sen, että aloin aina tuon ihmisen seurassa jännittää ja änkyttää. Jos meille jatkuvasti toistellaan jotain asiaa itsestämme, niin alamme jossain vaiheessa uskoa siihen. Narsistien uhrit tietävät tämän liiankin hyvin, sillä he saavat jatkuvasti kuulla, miten arvottomia ja huonoja ihmisiä ovat. Eikä narsistin tai kiusatun uhrille voi mennä sanomaan, että älä välitä, mitä se ääliö sanoo. Sanoilla on valtava merkitys ja jokin asia jatkuvasti toistettuna alkaa toteuttaa itseään.

Tärkeä merkitys on myös sillä, miten itse puhun itselleni. Jos joku toinen näkee minussa vain huonot piirteeni, niin minun ei tarvitse suhtautua itseeni samalla tavalla. Voin ajatella, että toinen ihminen ei tunne eikä edes halua tuntea minua kunnolla eikä nähdä minussa muita piirteitä. Voin ajatella, että se toinen on vähän epäkypsä ja voin ajatella, että hän ei vaan ymmärrä minua. Ja voin mennä itseeni ja miettiä, että olenko ehkä antanut hänelle aihetta moiseen käsitykseen? Minun on kuitenkin turhaa käyttää energiaani siihen, että mietin, miksi joku toinen ajattelee minusta tavalla, jonka itse koen vähän vinksahtaneeksi. Joskus ainoa asia, mitä voin tehdä, on se, että muokkaan omaa käsitystäni itsestäni rakastavaksi ja kannustavaksi ♥

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)