maanantai 6. lokakuuta 2014

Kynsitarrat eli yhden illan turhamaisuus


Uskokaa ihmettä... Entinen kynsilakka-addikti on ollut heinäkuusta asti ilman kynsilakkaa! Alkoi ahistaa vimmatusti ajatus siitä, että imeytän jatkuvasti itseeni melko vaarallisia kemikaaleja kynsieni kautta. Minulla oli nuorena hauraat ja ohuet kynnet ja aloin vahvistaa niitä lakkaamalla ja säännöllisesti parinkymmenen vuoden ajan lakkailinkin sekä sormia että varpaita... En uskalla edes ajatella niitä kemikaalimääriä, joita lakoista ja poistoaineista onkaan vuosien mittaan kertynyt. Olen aina ollut sitä mieltä, että tarvitsen lakkaa, ainakin väritöntä, koska kynteni ovat heikot ja hauraat ja lohkeavat helposti... Kuinka väärässä olenkaan ollut! Nyt muutaman kuukauden lakattomuuden jälkeen kynteni ovat tasaiset ja vahvat, ei ole liuskan liuskaa, ei lohkeamia eikä epätasaista väriä. Täytyy olla siis niin, että kynsien jatkuva lakkaaminen ja lakkojen poistaminen piti kynsiäni huonokuntoisena, vaikka en todellakaan lakannut edes päivittäin ja käytin aina ns. parempia lakkoja. Ainoa miinuspuoli tässä lakattomuudessa on, että kynteni ovat rumat! Mielestäni lakatut kynnet ovat kauniit ja välillä todella orpoilen sen asian kanssa, että kynteni ovat ihan alastomat, valjut ja täysin epänaiselliset. 

Käytin kynsilakkaa aina arkenakin ja jos tuli jokin akuutti juhlameno, niin minun ei tarvinnut erikseen kynsiä lakkailla, sillä ne olivat aina huolitellut. Olinkin siis vähän pulassa, kun viime viikolla oli kekkerit tulossa ja kynnet paistoivat ihan nakuina... En mitenkään tarkoituksella etsinyt kynsiini mitään, mutta Anttilasta ihan ohimennen bongasin kynsitarrat. En ole aiemmin kynsitarroja kokeillut, mutta jotenkin nyt ajattelin, että tässä voisi olla vähäkemikaalisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto lakalle. Sitä en tiedä, mitä aineyhdisteitä tarroista irtoaa, mutta tuskinpa vaan mitään liuottimia ja sitäpaitsi tarrojen poistamiseen ei tarvitse käyttää mitään myrkkyä. 

En tietenkään älynnyt ottaa kuvaa ennen kuin laitoin tarrat, mutta kuvassa näkyy muutama kokonainen tarra ja useampi kynnen kärkeen laitettava tippitarra, joiden avulla voi tehdä ranskalaisen manikyyrin.

Tarrojen laittaminen kävi melko nopeasti ja minulle se oli helpompaa kuin lakkaaminen, koska en ikinä malta odottaa, että lakka kuivuu. Tarroja olisi pitänyt muotoilla omiin kynsiin sopiviksi ja viilata reunoista nätimmiksi, mutta oli niin kova kiire bilettämään, että en ehtinyt. Huomasin tarraillessani, että vaikka viilaan kynsiäni säännöllisesti, niin niiden muoto on vähän epämääräistynyt...

Kunhan ei kovin läheltä tiiraile, niin tarrat näyttävät oikein kivoilta. Ohjeissa sanottiin, että tarran reuna ei saa jäädä kynsinauhan päälle. No, aika rumasti se jäi ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt kunnon manikyyrin ja muotoillut reunat siistimmäksi. Mutta eipä tuo minusta näytä sen karmeammalta kuin tyvestä irti kasvaneet rakennekynnet...

Kahden ensimmäisen kynnen kohdalla maltoin olla huolellisempi ja vasemman käden pikkurillistä ja nimettömästä tulikin ihan hyvät. Nimettömässä näkyy vähän kohollaan olevaa tarraa, mutta kunhan tarraa painaa kynttä vasten, niin ilma lähtee pois ja tarra kestää paremmin. 

Mitään tällaisilla kynsillä ei voi tehdä, sillä tarrat alkavat repsottaa helposti ja vasemman peukalon tarra repsahtikin jo ennen kuin pääsin kotiovesta ulos, mutta kyllä tarrat juuri ja juuri yhden illan kestävät. Hintaa paketilla oli noin 8 euroa eli moninkertaisesti kalliimpaa kuin kynsilakka, mutta kerrankos sitä hömpötellään... Aion jatkossakin turvautua kynsitarroihin, sillä todella kaipaan kynsiini kauneutta. Olisi kuitenkin kiva tietää, onko käsitykseni tarrojen ekologisuudesta ja vähäkemikaalisuudesta paikkansapitävä eli jos joku osaa kertoa jotain, niin olisi kiitollinen. Otan myös vastaan vinkkejä hyvistä kynsitarroista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)