torstai 9. lokakuuta 2014

Kuinka paljon sananvapauttamme rajoitetaan Facebookissa, blogeissa ja yleensä netissä?

Olipas tylsä otsikko, mutta aiheeseen onkin suhtauduttava asiaankuuluvalla vakavuudella. Lähtökohtani aiheeseen on hyvin itsekkäästi se, että en pidä siitä, että mitään vapauteni osa-aluetta rajoitetaan millään tavalla. Olen vapaa ja kahlitsematon sielu ja siksi minua kirpaisee ja ärsyttää aina, kun miltä hyvänsä taholta tulee jokin rajoitus. Nettimaailmassa minun on välillä hankalaa olla, sillä kaikki ei ole siellä omassa päätäntävallassani. Joku Facebook-kaverini voi lupiani kyselemättä poistaa kommenttini, mutta kommenttien poistamiseen osaan jo suhtautua huumorilla ja sillä ajatuksella, että vika ei ollut minussa vaan kommentin poistajassa, joka ehkäpä veti herneet nenään turhanpäiten. Olen myös todennut, että ihmiset tulkitsevat asioita hyvin eri tavoilla ja joku voi ottaa henkilökohtaisesti minun asialliseksi tarkoittamani ja asiantuntemuksella kirjoittamani kommentin. Minulla on ollut se linja, että en poista Facebookista enkä blogista mitään kommentteja ellei kyseessä ole jokin ihan törkyjuttu ja ihmettelen niitä ihmisiä, jotka harrastavat kommenttien poistamista. Jos jotain todella loukkaavaa on kirjoitettu, niin sitten ok, mutta muussa tapauksessa en sensurointia ymmärrä. Kun FB-keskusteluista poistaa kommentteja, niin koko viestiketju näyttää ihan oudolta ja siitä voi saada ihan väärän kuvan ja aika oudon kuvan saa myös kommenttien poistamista harrastavistakin, sillä kyllä sitä miettii, että eikö tyyppi siedä arvostelua vai missä mättää.

Netissä jokainen tarvitsee aimo annoksen kriittisyyttä ja maalaisjärkistä suhtautumista ja myös ymmärryksen siitä, että sensuuri kukoistaa, vaikka emme Kiinassa tai Venäjällä asukaan. Blogeja paljon lukevana olen välillä ihmetellyt sitä, miten kommenttikentissä on vain positiivisia kommentteja ja minulle on selvinnyt, että bloggaajat raakkaavat monesti vähänkin ikävältä kalskahtavat arvostelut pois. Monille muillekin blogeissa kommentoiville on varmasti tuttua, että bloggaajat eivät julkaise kommentteja, jotka eivät heitä miellytä. Toki on ymmärrettävää, että törkeät kommentit jätetään julkaisematta, mutta monesti asiallisiakaan kommentteja ei julkaista siksi, koska bloggaaja ei niistä vaan satu pitämään tai ymmärtämään pointtia. Keksin yhden ihan kuvitteellisen esimerkin, jonka varmasti jokainen vähänkin enemmän blogeja lukeva tunnistaa. Kuvitellaan, että suosittu muotibloggaaja esittelee uusia stilettokorkkareitaan ja kertoo, että niillä on hyvä kävellä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Minulle tulee mieleen, että tajuaakohan tuo vähän yli parikymppinen, tervejalkainen nainen, että korkkareilla kävely ei ole pitemmän päälle kovin terveellistä ja mietin omaa kokemustani... Ehkä voisin häntä asiasta valaista, koska minulla on kokemusta ja haluan olla ystävällinen. Voisin kirjoittaa hänelle vaikka näin: "Oooohhhh! Onpa upeat kengät sulla ja mahtavaa, että sait ne niin halvalla eBaysta. Huokailen täällä ihastuksesta! Mutta samalla ajattelen, että kun kerrot usein, että liikut päivät pitkät korkkareilla, niin oletko ajatellut, että mitä se tekee sun jaloille? Minäkin nuorempana ajattelin, että kyllä jalat kestää, mutta nyt on ollut pakko siirtyä matalampiin kenkiin enkä pysy kävelemään korkkareilla pitkään. Olen aina pitänyt korkkareiden lisäksi jalkaystävällisiä kenkiä, en esim. liian pieniä ja silti jalkani ovat kärsineet ja fysioterapeutin tuomio oli tyly, kun hän kertoi, että minulla on liikavarpaiden alkuja ja että pikkuvarpaani on suipistunut viereistä varvasta kohti. En tule koskaan rakastamaan matalakantaisia kenkiä niin paljon kuin korkokenkiä, mutta rakastan jalkojani niin paljon, että annan niille armoa. Enkä btw halua samanlaisia jalkoja kuin Sarah Jessica Parkerilla tai Victoria Beckhamilla! Kaikella ystävyydellä, jalkojesi hyvinvoinnista huolestunut uskollinen lukijasi ♥" Olen kirjoittanut omasta mielestäni kommentin ystävällisesti ja kivasti, mutta mitä tapahtuu? Todennäköistä on, että kommenttiani ei edes julkaista ja jos kyselen, että miksi sitä ei ole näkynyt, niin bloggaaja selittää, että hän ei ole koko kommenttia nähnytkään ja että se on ehkä mennyt roskapostiin tai jotain. Kummallista, että kommenttiboksissa on sitten 50 kommenttia joissa on pelkkiä kehuja... Jos bloggaaja julkaisee kommenttini, niin vastaus on todennäköisesti seuraavanlainen "Mä rakastan korkkareita ja nää on mun jalat eikä kellekään kuulu, mitä jalassani pidän. Jos sun jalat ei kestä enää korkkareita, niin se ei tarkoita, että mulle kävisi samoin. Osaan kyllä pitää huolen jaloistani :)". Hymiö perään ja kaikki on sillä kuitattu. Bloggaajalta menee näkökulmani pääpointti täydellisesti ohi ja minä ihmettelen, että puhunko jotain ihan eri kieltä. Jos tietylle päälle sattuisin, niin voisin mennä vielä vänkäämään, että tajuatko, että kyse on terveydestäsi, minkä jälkeen sekä bloggaaja että moni muu olisi sitä mieltä, että minulla ei ole mitään oikeutta mennä kenenkään blogiin paasaamaan omasta mielipiteestäni. Eikä kukaan tajua, että kyse ei ole minun mielipiteestäni vaan fysiologisesta faktasta ja jostain, mistä minulla on omakohtaista kokemusta ja että olen myös huolissani.

Tämän tyyppisiä keskustelujahan näkee vähän liian usein sekä Facebookissa että blogeissa ja alan aina pohtia kommunikaation tasoa ja ihmisten välistä viestintää... Olen usein miettinyt, että mitä jos käyttäytyisimme tosielämässä samoin kuin nettikeskusteluissa. Paukauttaisimme asiat ihan suoraan, olisimme lapsellisia, hermostuisimme pienestäkin arvostelusta, saivartelisimme ja takertuisimme epäolennaisuuksiin, sanoisimme lopuksi vaan, että tämä keskustelu loppuu tähän, kun emme keksisi enää kunnollisia vasta-argumentteja. Ehdottomasti meillä pitäisi olla jokin käsimerkki hymiölle. Silloin voisimme ihan suoraan vittuillakin keskustelukumppanille, lätkäistä hymiön perään ja kuitata asian ikään kuin se olisi huumoria ja pehmentää ärhäkkää mielipidettä. Ei, ei aikuisten, kypsien ihmisten kommunikaatio ei todellakaan toimisi niin ja onkin aika outoa, että nettikeskusteluissa on ihan eri säännöt kuin live-elämässä. (Tuolta rivien rivien välistä voi lukea, että monet nettikommentoijat eivät ole mielestäni kovin aikuismaisia eivätkä kovin kypsiä.)

Eräs tapaus, jossa törmäsin sananvapauteni rajoittamiseen oli se, että arvostelin erään korun Sokoksen verkkokaupan sivuilla. Korusta irtosi koriste"kivi" ensimmäisessä käytössä. Palautin korun ja sain uuden tilalle ja siitäkin irtosi kivi, mutta liimasin sen paikalleen. Kun sähköpostiini tuli pyyntö kirjoittaa arvostelu ostamastani tuotteesta, kävin sen kirjoittamassa, ehkäpä liian rehellisesti. Kehuin korua kauniiksi, mutta mainitsin myös, että kivi irtosi ja koru piti vaihtaa. Pian sähköpostiini tuli ilmoitus "Arvostelusi on hyväksytty" ja kummastuksekseni heti sen jälkeen tuli toinen viesti otsikolla "Arvosteluasi ei ole hyväksytty". Mitä ihmettä? Rajoitettiinko minun ilmaisuvapauttani?

Ensin tuli siis tällainen viesti, joka sisältää kirjoittamani rehellisen arvostelun:

Arvostelusi on hyväksytty!

Kiitos, etta kirjoitit arvostelun tuotteestamme. Antamasi arvio auttaa muita asiakkaita ostopäätöksen tekemisessä ja meitä parantamaan valikoimaamme ja palveluamme. Kirjoittamasi arvostelu on nyt julkaistu verkkokaupassa ja voit katsoa sen klikkaamalla alla olevaa Katso arvostelusi - nappia.

Ystävällisin terveisin

Sokos verkkokaupan asiakaspalvelu
Kaunis, mutta huonolaatuinen
Kaunis koru, mutta "kivi" erittäin heikosti kiinni. Palautin/vaihdoin korun, koska siitä katosi "kivi" ja uudesta korusta se putosi onneksi vain laukkuuni. Fiksasin pikaliimalla. Mutta paljon kehuja saanut kaunis koru!

Sitten kohta sähköpostiini tuli toinen viesti:

Kiitos, että kirjoitit arvostelun tuotteestamme. Valitettavasti kirjoittamasi arvio ei kuitenkaan ollut suositustemme mukainen eikä arvosteluasi voitu siksi julkaista.
Ohjeita hyvän arvion kirjoittamiseen:
  • Käytä tuotetta ennen sen arvostelemista.
  • Keskity tuotteen ominaisuuksin, kerro niista yksityiskohtaisesti ja havainnollisesti.
  • Noudata tekstissä hyviä tapoja ja vältä sopimatonta kieltä.
  • Vältä arviossa henkilokohtaisia tietoja - haluamme turvata yksityisyytesi!
  • Mahdolliset lisäämäsi kuvat ja videot eivät loukkaa tekijänoikeuksia ja ovat hyvien tapojen mukaisia
Toivottavasti voit käyttää hetken arviosi uudelleen kirjoittamiseen, sillä mielipiteesi on meille erittäin tärkeä. Pääset kirjoittamaan uutta arvosteluasi tästä

Ystävällisin terveisin
Sokos verkkokaupan asiakaspalvelu
Eli siis suositusten mukainen arvostelu tarkoittaa sitä, että saa kirjoittaa vain kehuja? Kehotan kaikkia verkkokaupoissa asioivia olemaan todella kriittisiä kuluttajien kirjoittamia arvioita kohtaan. Hyvät arviot varmasti pitävät paikkansa, mutta ei ole kuluttajan kannalta oikeudenmukaista, että tuotteen huonoja puolia sisältäneitä arvosteluja ei julkaista. Toki jotkut nettikaupat julkaisevat myös realistisia arvosteluja ja mielestäni olisikin tärkeää saada vaikka jonkin vaatteen istuvuudesta ja materiaalista aitoja käyttäjäkokemuksia, puhumattakaan elektroniikasta tai vaikka koirien ruoista. Pitäisiköhän perustaa sivusto, johon voi kirjoittaa kootusti rehellisiä arvosteluja eri nettikaupoista ja niiden tuotteista? Onko teillä vastaavia kokemuksia arvostelujen ja kommenttien kirjoittamisesta ja sensuroinnista? Ja onko teidän mielestänne edes kyse sananvapauden rajoittamisesta? 

6 kommenttia :

  1. Nyt kyllä paukasit niin hyvällä ja mielenkiintoisella aiheella, että pakko kiittää. Monilla meistä - siis minulla - on pieni sensori sisälläni, joka estää negatiivisten juttujen julkaisun. Ainakin fb:ssä vähän varon. Vaikka tykkään postauksista, joissa kerrotaan myös ne paskat fiilikset :) Itse en poista mitään fb-sivuilta enkä tiedä kommenttejani kenenkään poistaneen. Aiheestasi riittäisi kyllä pähkäilemistä, mutta peti kutsuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä aiheesta soisi kirjoitettavan enemmänkin ihan yleensä.

      Minullakin on sensori ja esim. Facebookissa ja blogikommenteissa mietin aina, että jos minulla on vain negatiivista tai poikkiteloista sanottavaa kommenttikenttään, niin kannattaako sitä edes kirjoittaa enkä yleensä edes kirjoita. Toki paskoista fiiliksistä voi kirjoitella, minustakin on hyvä tuoda myös elämän varjopuolia esiin, mutta niiden vuodattaminen toisten FB-sivuille tai blogikommentteihin ei ole mielestäni fiksua.

      Poista
  2. Tuo on sananvapauden rajoittamista ja sensuuria, enkä ymmärrä miksi Sokos ei voinut julkaista arvostelua - tuohan on aika olennainen pointti, ettei kivi kestä paikallaan. Tietysti pelkäsivät, ettei kukaan osta tuotetta jos se hajoaa ensimmäisessä käytössä ja kai se jonkin verran käyttäjiä karsiikin, mutta on kuluttajan huijaamista julkaista vain hyvät arvostelut. Tietysti joissain nettikaupoissa ja muissakin paikoissa on törmännyt näihin periaatteesta yhden tähden/miinuksen antajiin, joiden arvostelut voisi puolestani vaikka poistaakin, jos niissä lukee tyyliin vain "paska" ilman minkäänlaista selitystä. Mutta jos jon jotakin oikeasti kuluttajaa hyödyllistä juttua, pitäisi kaikki vakavalla mielellä kirjoitetut arvostelut julkaista, vaikka sieltä tulisi tyyliin 1/5 tähteä. Silloin kaupalla on mahdollisuus pahoitella, että harmi, ettei sopinut sinulle ja saada sillä sitä positiivista mainetta itselleen, vaikka arvostelu olisikin negatiivinen.

    Ja nettisivuja on, joissa nettikauppoja arvostellaan, niitä löytää melko helposti googlaamalla. Yksittäisiä tuotteita ne eivät yleensä käsittele, mutta nettikaupan muita osapuolia, toimitusta, asiakaspalvelua, juurikin tuota Kiina-sensuuria. Sokos tulisi omalla meiningillään varmaankin erittäin hyvin toimeen Pohjois-Korean markkinoilla käytännöllään.

    Mitä tulee bloggaajiin, ymmärrän jos kommenteissa on huorittelua/henkilökohtaisia tietoja, joita ei halua nettiin, mutta kritiikkiä pitäisi muuten kyetä ottamaan vastaan. Esimerkkisi vastauksen ymmärrän, monet (ja itsekin) saattaisin suhtautua noin, että kiitos varoituksesta, mutta jatkan yhä korkokengillä kävelemistä - joskaan en kokopäiväisesti jne. Btw, rakastan korkokenkiä, mutta en tosiaankaan kävelisi niillä tuntikausia (koska hidasta) ja tosiaan SJP:n jalat eivät näytä herkullisilta. Mutta minulla on korkea jalan kaari, joten korolliset kengät ovat jalalleni täysin litteitä paremmat.
    Meni vähän off-topic, mutta yleensä ihmisillä on tapana puolustautua, jos kommentti koetaan hyökkääväksi. Siinä on aina se, että ihmiset tulkitsee asiat eri tavalla, mutta jos joku vaikuttaa töykeältä, kannattaa odottaa vähän aikaa ennen kuin menee aloittamaan eeppistä riitaa internetissä ja sitten jälkikäteen poistelemaan kommentteja paniikissa, että apua. Olen joskus sensuroinut itseäni, jos tuntuu siltä, että menin liian pitkälle jossain asiassa, mutta muiden ihmisten kommentteja en, koska töykeät kommentit kertovat enemmän sen jättäjästä kuin siitä kelle ne on jätetty :)

    Asiapostaus oli, tämän voisi lätkäistä jonnekin näkyvään paikkaan hyväksi varoitukseksi/huomioksi muille kiina-sensuuria harjoittaville yrityksille ja/tai ihmisille, mutta reaktio olisi varmaankin "mulla on oikeus tehä mitä mä haluun".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös mun mielestä tuo kirjoittamani arvostelu oli aiheellinen. Tapaus pisti myös miettimään sitä, miten huonolaatuista tavaraa meille myydään! Minä kyllä ajattelin, että jos jatkossa mulle käy noin, niin julkistan täällä blogissa arvostelut :) Koska mie voin kirjoittaa omassa blogissa ihan mitä haluun :D :D

      Minä joudun myös työni puolesta käyttämään sensuuria aika paljon... Joskus jopa nukkumaan yön yli, kun mietin, miten vastaan diplomaattisesti ja ammattimaisesti oppilaan vanhemmalle, jolta on tullut hyökkäävä sähköpostiviesti. Minä yritän myös FB:ssä ymmärtää toisen näkökulmaa ja asettua toisen asemaan, koska sitä kautta voi ehkä päästä toisen pään sisään ja vähän lieventää omaakin suhtautumista. Mutta on sitä joskus itsekin tullut kirjoitettua jollekulle vähän turhan ärhäkkäästi.

      Tuo on erittäin hyvä pointti, että töykeät kommentit kertovat enemmän sen jättäjästä kuin siitä, kelle ne on jätetty. Monesti bloggaaja tai FB-jutun aloittaja voi olla juuri se töykeä. Ja viimeinen kappaleesikin pitää kyllä niin paikkansa :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa. Sananvapauden rajoittaminen ärsyttää minua yli kaiken. Se alkaa pienestä, mutta kuka tietää, mihin se voi johtaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Kansalaisia kuohuttanut viskikeskustelu on hyvä esimerkki siitä, mihin mittasuhteisiin sananvapauden rajoittaminen voi paisua pienen asian ja yhden sanan vuoksi.

      Yritin etsiä sun kirjoitusta, jossa muistaakseni kirjoitit aika monipuolisesti sananvapaudesta, mutta en löytänyt...

      Poista

Kiitos kommentista :)