sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kirottu keinonahka!

Oooh, miten ihanat saapikkaat! On siis niin tyylikkäät, juuri tuollaisia olen etsinyt. Hintaa sataviisikymppiä... Onhan se aika paljon, mutta kyllä nuo on niin ihanat... Hyvännäköistä materiaalia... Onkohan se nahkaa... Äääh...keinonahkaa, plääh!!! Ei taas!!! No mutta tuossahan on ihan mieletön Ralph Lauren -laukku ja vielä 50 % alennuksella... Hintaa jää enää parisataa... Ei se merkkilaukusta ole paljon, eihän... Ja nahasta voi aina maksaa... Häh, onko tää keinonahkaa? Muovilaukusta siis kaksisataa, no thanks!

Tuo on ajatuskulku, johon joudun törmäämään ostosreissuilla liian usein. Ihastus vaihtuu vihastukseksi, kun taas kerran huomaa, että meitä kuluttajia sumutetaan urakalla.

Laitoin tässä äskettäin kesäkengät säilöön ja otin talvikengät esille ja huomasin, että kenkävarastoni on huvennut aika rajusti. Syykin on selvä: olen joutunut viskaamaan aika monet kengät roskiin siksi, koska ne ovat kulahtaneet. Kengät eivät ole kuluneet siksi, että ne olisivat olleet kovassa käytössä vaan siksi, että ne ovat ollet niin surkeaa materiaalia eivätkä ole käytössä kestäneet. Käytän kaiken aina ihan loppuun ja heitän vasta sitten pois (jos sittenkään), mutta valitettavasti kenkien kohdalla on se tilanne, että ne eivät kestä kovin kauan ja kiertokulku on nopeaa. Taidan hakea vanhempieni talon vintiltä nahkasaapikkaat, jotka äitini osti kaksikymmentä vuotta sitten Mikkelin Carlsonilta! Ovat vielä nimittäin ihan priimakunnossa ja kohta sen verran vintagea, että niitä kehtaisi käyttääkin.

Olen tehnyt päätöksen, että en enää koskaan osta keinonahkaisia kenkiä. Suurin osa ihanista kengistä on keinonahkaa ja siksi kenkävarastoni hupeneekin, kun en löydä jalkaani ja silmääni miellyttäviä nahkakenkiä. Käytän sitten vaikka kumisaappaita, mutta keinonahkaan en sorru. Materiaalina se toki voi olla kaunista, mutta jalassa keinonahka on yleensä inhottavaa. Se hiostaa, on sisällä kuuma ja ulkona kalsean kylmä. Valitettavan monet keinoainekengät eivät sovi suomalaisiin olosuhteisiin, sillä ne eivät kestä pakkasta, hiekoitushiekkaa, maantiesuolaa tai vettä tai lunta. Jos tepastelee vain keskikaupungilla plussakelissä, niin sitten keinonahka ehkä juuri ja juuri kestää. Huollan kenkiäni huolellisesti ja käytän kyllästyssuihkeita, puhdistusaineita, lankkeja, mehiläisvahaa ja muita aineita, joiden avulla saan kenkäni kestämään pitempään. Keinoainekenkien kanssa täytyy olla tarkkana, sillä pahimmassa tapauksessa kyllästys- tai puhdistusaine saattaa sulattaa tai murentaa materiaalin ja usein kenkäkauppojen myyjät onneksi asiasta muistuttavatkin.

Toki on olemassa laadukkaita keinonahkakenkiä ja jos sattuu löytämään priimat keinonahkaiset, niin ne saattavat päihittää huonolaatuiset nahkakengät. Että ihan ongelmaton tämäkään asia ei ole ja oma kokemuskin osoittaa, että nahkakengätkin voivat olla todella laaduttomat ja keinonahkakengät tai -laukku voivat kestää vuosikausia kulumatta. Vaikka nahka ei ole ekologista eikä eettistä, niin se päihittää kestävyydessä keinonahan ja siitä tulee ekologisuuspisteet aidon nahan hyväksi. Ja sitäpaitsi, tiesittekö, että keinonahka on muovia? En usko, että kovinkaan moni shoppailija innostuisi, jos kenkien tai laukkujen materiaaliksi merkittäisin keinonahkan sijaan muovi. Kerskakuluttajalle on kai ihan sama, mitä materiaalia kengät ja laukut ovat, jos jatkuvasti ostaa uutta tavaraa uuden perään eikä ole edes entisiä ehtinyt käyttää, mutta minulla ei anna luonto periksi ostaa peeaaäskooaa eikä varsinkaan maksaa muovilaukusta tai muovikengistä suurta summaa.

Roskiin heitettävien kenkien listallani on nyt taas kahdet kengät. Nämä valkoiset nilkkurit, jotka ovat aika räjähtäneet. Sääli sinänsä, sillä kenkien lesti on loistava, mutta eipä näitä oikein voi enää pitää. Tupsukat leikkaan irti ja kehitän niille uusiokäyttöä, mutta muuten arrivederci! Olitte nätit kengät ja onhan tästä vuosia, kun olet teidät hankkinut, mutta kovin vähäisellä käytöllä menitte huonoon kuntoon.


Toinen kenkäpari, joka saa lähtöpassit, on nämä tiilenpunaiset saapikkaani. Näitä on jonkin verran käytetty, mutta varresta ja kärjestä ne ovat aika moitteettomassa kunnossa. Kanta on kulunut, mutta jos pelkkä kanta olisi sökönä, niin veisin kengät suutarille. 

Ongelmana on tämä saumassa oleva pikkuräjähdys ja pinnan kuoriutuminen. Kuten jo aiemmin kerroin, niin käytän kaiken ihan lopullisesti loppuun, pitempään varmaan kuin moni muu käyttäisi, ja sittenkin mietin, että raaskinko heittää tavaran roskiin. En ole mikään hamstraaja enkä säästä tavaroita kuten vanhempi sukupolvi siinä uskossa, että jos sota syttyy, niin näitä voi tarvita, mutta ekotyyppinä tavaroiden loppuunkäyttäminen, kierrättäminen ja uusiokäyttö kuuluu maailmankuvaani. Olen vielä tänä syksynä näitä kenkiä pitänyt housujen lahkeen alla, mutta kun pitää kuluneita ja reikäisiä kenkiä, niin tulee vähän nyhrääntynyt ja epätyylikäs olo.

Onko teillä hyviä/huonoja kokemuksia aidosta nahasta/keinonahasta? Katsotteko yleensä ostoksilla kenkien materiaalia? Ja mitä mieltä olette, joko nämä kenkäni joutavat kaatopaikalle?

2 kommenttia :

  1. Minulla on enimmäkseen keinonahkaisia kenkiä ja ihan hyvin ovat käytössä kestäneet, mutta tosiaan talvisin tulee kulumaa kengänkärkiin ja kantoihin kivistä, korjaantuu useimmiten mehiläisvahalla tai lankilla (hoidan kengät yleensä keväisin ennen talviteloille laittamista kuntoon). Toisista saappaista meni jotenkin mysteerisesti sisäpohja totaalisesti kurttuun, siis siellä pohjallisen alla jokin meni ruttuun. Pohjalliset korjasivat homman ja kengät on taas käytössä, mutta en minäkään enää haluaisi ostaa keinonahkaisia kenkiä talveksi (keväällä/syksyllä ennen lunta menevät), mutta nahkakengissä on se ongelma, että niitä on tasan tarkkaan peruskaupoissa myynnissä vain "mamma"/mummomallia, joka ei nuorekkaassa jalassa/tiettyyn tyyliin pukeutuvalla ihmisellä näytä hyvälle.
    Minulla on kahdet nahkakengät, toiset on korkkarit, jotka on vähän väljät mutta ihanan pehmeät jalassa, toiset on city marketista halvalla ostetut pehmeää nahkaa olevat maiharit, jotka on kyllä ihan hyvät ja lämpimät, mutta jotenkin se nahka on sitten vaan melko huonolaatuista muuten. Tähän saakka parit tekonahkaiset popot on ajaneet parhaiten asiansa, pitävät vähän vettä mehiläisvahalla hoidettuina ja ovat kestäneet kunnossakin ihan hyvin. Riippuu varmaan paljon mistä ostaa ja minkä merkkistä, mutta en kyllä keinonahkasta tosiaan maksaisi yli satasta, enkä mielellään edes 70€, oli kyse mistä hyvänsä. Takeissa olen ehdottomasti sitä mieltä, että niiden on oltava aitoa ja seuraavaksi ostoslistalla on aitonahkalaukku. Muuten laukuissa on tekonahka ollut ihan hyvä omassa käytössä, on ollut laadukasta ja kestävää. Silti nahka on vaan paljon parempi ja jos pitää vielä eritellä mikä niin lammas ja tarkemmin Uuden Seelannin oikein pehmeä lammaselukka niin ah nannaa, kuka kaipaa enää tekonahkaa sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläsivaha on kyllä ihmeaine! Minä myös olen sen verran nuuka ja huolellinen, että hoidan kenkiäni hyvin, mutta kuluvat pirulaiset silti :)

      Tulipa juuri mieleen, että mulla on kirppikseltä 5 vuotta sitten ostettu keinonahkarotsi, joka on saanut kehuja jopa siitä, että se tuoksuu oikealle nahalle :) Takki ei ole yhtään kulunut, vaikka olen pitänyt sitä paljon. Eräät nahkasaapikkaat sen sijaan kulahtivat ja pinta kuoriutui, vaikka olivat ns. parempaa merkkiä. Aika arpapeliä taitaa siis ostaminenkin tässä tapauksessa olla!

      Poista

Kiitos kommentista :)