keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hippimäistä hiusten värjäystä eli hiusekoilua vai pitäisikö sanoa hiussekoilua?

Kuten monet jo varmaan tietävät, olen luonnonkosmetiikan kannattaja ja kemikaalien välttelijä. Eräs asia, jossa en ole kemikaaleja kyennyt välttämään, on hiusten värjääminen. Värjäytän hiukseni noin 3 kuukauden välein kampaajalla. Ennen värjäysväli saattoi olla nelisen kuukautta, mutta nykyisin hiustenkasvuni on kiihtynyt ja joudun käymään vähän useammin. Minulle ei ole muuten selvinnyt, että mitä tarkoitetaan kohtuullisella värjäysvälillä. Jotkuthan värjäävät kerran kuussa ja siihen verrattuna minun neljä kertaa vuodessa on aika vähän ja kun värjäysten välillä en laittele mitään sävyjäkään, mutta joidenkin mielestä jokainen värjäyskerta on liikaa. Mitä mieltä olette ja osaako joku sanoa, mikä on kohtuullinen värjäysväli?

Vaikka kampaajalla käydessä saan aina 100 % onnistuneen lopputuloksen, niin luonnollisuus ja kemikaalittomuuden tavoittelu on saanut minut etsimään vaihtoehtoja hiusten kemialliselle värjäämiselle. Anja Nystenin kirjoitukset hiusväreistä ovat mielestäni mainioita tietolähteitä. Tässä niistä yksi, mutta lisääkin löytyy, kun vähän etsiskelee. Valitettavasti on niin, että mitä enemmän tietää, niin sitä enemmän vakuuttuu siitä, että parasta olisi olla värjäämättä kuontaloaan. Hiusvärien allergisoivuudesta löytyy paljon tutkimusnäyttöä ja minä ainakin otan vakavasti tällaisen asian etenkin kun olen kemikaaleille herkistynyt ja muutenkin helposti allergisesti reagoiva. 

Ekokampaamoita en ole vielä kokeillut, koska minulla on kampaamoihin liittyviä traumoja enkä uskalla mennä kuin luottokampaajalleni. Päätin aloittaa siis hiusekoilukokeilun kotivärjäyksellä. Olin lueskellut aiheesta paljon, mutta kuten yleensä, en ottanut mitään tolkkua ja tilasin yhden värin, jota oli kehuttu. Kyseessä oli Logonan jauhemainen väri. Pahoittelen, että pakkauksesta minulla ei ole kuvaa. Ekopaketit ovat kuitenkin hyvin samannäköisiä kuin muutkin hiusväripaketit. Luin ohjeet huolella läpi ja olin myös lukenut vinkkejä netistä. Käyttöohjeessa varoiteltiin, että jauhetta ei saa hengittää, joten varustauduin hengityssuojaimella. Se olikin ollut naamallani koko päivän, sillä minulla oli ollut siivouspäivä. Siivouspäivänä ekovärjäys kannattaa tehdäkin, koska aika sotkuista puuhaahan se on. 

Eräs vinkki, joka kuulemma toimii, on se, että jauhe liotetaan mustaan teehen, niin saa kuulemma syvemmän värin. Selvä. Ei muuta kuin pussit likoamaan. Laitoin randomisti kolme, koska en tiennyt, mikä olisi hyvä määrä.

Jauhe oli tällaista vihreää, sanoisinko hyvin hippimäistä ainetta. En erikseen haistellut, mutta hyvin maanläheinen tuoksu pussista tulvahti.

Jauhe sekoitetaan kuumaan veteen huolellisesti. Metalliastiassa sitä ei saa tehdä ja olin muuten aika järkyttynyt, kun tajusin, miten karmean vähän kulhoja minulla on! Muovikulhot ovat saaneet lähtöpassit sitä mukaa, kun ne ovat kuluneet ja tarjoilukulhojakin minulla on hyvin vähän. Sekoittelin siis värin juhlavassa ruusukulhossa ja mietin, että olisiko sitä saanut sekoittaa edes metallilusikalla. Haluan myös tietää, miksi metallia ei saa käyttää. Tietääkö joku?

Tällaista tököttiä seoksesta tuli ja ensimmäinen ajatus oli, että tämä muhjuko minun pitää päähäni laittaa? Urhoollisesti kävin taistoon ja huusin: ympäristön ja kemikaalittomuuden puolesta!

Möhnä haisi märälle, poltetulle ruoholle. Siis tarkennus: nurmikolle. Hyvin hippimäinen, alkukantainen haju siis. Mutta kuitenkin kaikessa aromaattisuudessaan parempi kuin markettihiusvärien lemu, joka kirveltää poskionteloiden seinämiä ja keuhkorakkuloita. Mössö levittyi huonosti. Massa oli hyvin tahmeää tököttiä ja kastelin väillä käsiäni, että sain massan levittymään paremmin. Vinkkinä olin lukenut, että värin pitää olla koko ajan lämmintä ja sitä kannattaa pitää vesihauteessa. Noudatin kaikkia lukemiani neuvoja, mutta silti värin laittaminen oli sellaista söhräämistä, että ihmettelen, että siitä ei ole kukaan kirjoittanut. Vai olenko minä maailmankaikkeuden ainoa tahmatassu, jolle ekovärjäys on noin vaikeaa? Välillä tuntui, että värimuhjua levittyy kaikkialle muualle kuin hiuksiin enkä ymmärrä, miten sitä pystyi olemaan metrin päässä kylppärin seinässä ja myös eteisen puolella... Yksi iso köntti lämmintä, ruskeaa moskaa putosi hartiani kautta ja plötsähti lattialle. Vaistomaisesti päästin "yääkgöää"-äänen, koska mielleyhtymä erääseen toiseen ruskeaan ainekseen oli hyvin voimakas! Kun väri oli levitetty, niin otin muutaman kuvan. Olin mielestäni levittänyt värin hyvin, mutta kuvista huomasin, että väri ei ollut edes tarttunut hiuksiini! Pelkäsin, että värjäystuloksesta tulee plaikukas.

Annoin värin vaikuttaa pari tuntia. Jos ajattelet, että kellään ei ole aikaa moiseen, niin kyllä on. Päähän laitetaan suihkumyssy ja sitten tuon parin tunnin ajan voi tehdä kaikkia kotipuuhia. Olin aika iloinen, kun pääsin huuhtelemaan hiukset. Osa väristä oli kokkaroitunut päänahkaani ja huuhteluun piti käyttää ihan järjetön määrä vettä. Ei kovin ekologista. Huuhteluvaiheessa hiukset haisivat pahalle ja kaipasin jonkin kemiallisen hiusväripaketissa olevan hoitoaineen tuoksua. Kaikkein eniten kaipasin kuitenkin sitä, että pääsisin kampaajan tuoliin istumaan eikä minun tarvitse söhräillä itse muhjujen kanssa.

Mikä oli sitten lopputulos? Lyhyesti sanottuna ei mikään! Väri ei tarttunut edes vaaleampaan juurikasvuuni, vaikka olin väriä hangannut siinä toivossa, että juurikasvu peittyy. Yhtenä syynä värin tarttumattomuuteen voi olla se, että hiuksissani on pohjalla pari kuukautta sitten tehty kemiallinen värjäys ja kerrostumat aiemmista värjäyksistä. Mutta sitten ihmettelen, miksi väri ei tarttunut juurikasvuun? Pesin hiukset syväpuhdistavalla shampoolla ennen ekovärjäystä, mutta siitäkään ei ollut apua. Hiukset eivät tuntuneet vastavärjätyiltä vaan entistä kuivemmilta ja hauraammilta ja sain laittaa niihin paljon hoitoainetta. Hoitoaine peitti onneksi hiuksiin jääneen ruohomaisen hajun. Haju ilmiintyy nyt aina, kun pesen hiuksiani tai kun hiukset kastuvat, esim. vesisateessa. Ei kiva. Kaikkein ikävin haittapuoli oli päänahan kutina, joka jatkuu edelleen. En tiedä, olenko jollekin ainesosalle allerginen vai mistä kutina johtuu.

Olen hyvin pettynyt Logonan hiusväriin, mutta sisukkaana tai vaan pöhkönä ajattelin kokeilla vielä jotain muuta ekoväriä. Tämä oli vaan yksi kokemus ja kun aihetta googlettelee, niin löytää paljon onnistuneita kokemuksia ja kauniisti värjäytyneitä hiuksia. Tämän Noora Shinglerin jutun luettuani minäkin tietysti ajattelin, että ekoväri on yhtä toimiva kuin ekoton. Ekovärejä harrastava ystäväni tiesi kertoa, että monet kotivärjääjät keittelevät itse erilaisia seoksia, mutta minusta ei taida sellaiseen olla. Ekoväreistä löytyy myös voidemaisia kestovärejä ja sellainen voisi sopia minulle paremmin ainakin käytettävyyden puolesta. En vielä suostu luovuttamaan ennen kuin olen ainakin pari kertaa kokeillut!

4 kommenttia :

  1. Katsoin tuon onnistuneen linkin ekoväristä ja ihme, että onnistui noinkin hyvin. Harmi, ettei siulla toiminut, mutta ehkä ensi kerralla sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä olen sinnitellyt tämän karmean juurikasvun kanssa, mutta kohta alkaa hermo mennä :)

      Poista
  2. Tavoittelit ilmeisesti hyvin tummaa sävyä vaaleampiin hiuksiin (juureen)? Mä en oo noita Logonan ja Santen värejä itse kokeillut koskaan, mut ensimmäisen kerran kun värjäsin tummanruskeaksi/mustaksi markettiväripituudet + vaalean juurikasvun MacUrthin värillä niin mulla ei myöskään tarttunut varsinkaan juurikasvuun Indigo ollenkaan. Eli hennasin ensin hiuksia 2-3 tuntia ja porkkana juurikasvuna pistin Indigon päähän noin tunniksi. Sekoitin myös Indigon joukkoon pikkusen suolaan kun olin lukenu sen jotenki auttavan/nopeuttavan värin syvenemistä. Joo mut tosiaan ei kauhean vakuuttavaa värjäystulosta syntynyt kun edelleen loisti porkkana juuressa... Noh, enpä tästä lannistunut vaan värjäsin kuukauden parin jälkeen uudestaan, mutta piden Indigon vaikutus aikaa tunnilla vaiko parilla ja jo synty tuloksia, väri tarttui juureen ihan hyvin tosin ei se väri ollut koskaa yhtä syvä kuin pituuksissa joissa oli jo värjäyskerros alla.. Oon lukenu suositteluja joistain keskusteluista, että noi värit tulis sekottaa erikseen toimiakseen tosin oon aina ajatellu et nimenomaan noi Logonan tms. värit on suoraan vähän laadukkaampia, tiedä sitten. Mä itse värjäsin tummaks hennaindigolla varmaan 4-5 kertaa, kyllästyin urakkaan ja mulla oli kans ongelmaa ton kans et päänahka kutisi, kokeilin jättää indigosta suolan pois niin se auttoi vähän.. Nykyään värjään pelkällä hennalla n. 2-3 kk välein porkkanaksi :D. Tohon värin levittyvyyden/käsiteltävyyden helpottamiseksi koin auttavan paljon kun henna mössöön lisäsi kaksi kananmunaa sekaan, se sitoo sitä väriä joten levittäminen helpottuu, toki nesteen määrälläkin on väliä, parhainta on "puuron vahvuinen" koostumus.. Kokeilin aikoinaan tätä kananmunien lisäystä indigo mössöön koska koin sen vielä enemmän ongelmallisemmaksi kuin hennan levitettäessä ( juu näytti kipossa helposti levitettävältä, mutta kun aloitti hiuksiin kauhomisen niin tippui kovina kokkareina sitä mukaa lattialle tai valui pitkn naamaa), mutta indigon kanssa en niinkaan huomannut merkittävää apua en sitten tiedä mikä siihen auttaisi.. Lisäksi oon valmistanut hennan päivää ennen värjäystä ja haaleaan veteen ja laittanut muhimaan kelmun alle päiväksi. Hajua pystyy miedontamaan sekottamalla esim. kanelia mössöön, toki kyllähän se hennan ominaishaju tunkee lävitse.. Hoitoainetta ja vettä kuluu pois huuhdeltaessa, joten siinä mielessä ei niin ekologinen.. Tosin reilu kerros hoitoainetta auttaa kuivuneen mössön irroittamisessa ja vähentää veden kulutusta. Itse saatan lisätä 3-4 kertaa pestessä reilusti koko päähän hoitoainetta pesun aikana. En valitettavasti osaa sanoa miksei väri tarttunut sulla juureen, mutta toivon, että jos jatkat hennaus linjalla niin vielä tulee onnistumisen läpimurto! :) Aikaa ja kärsivällisyyttähän koko touhu vaatii ja pitää uskaltaa kokeilla asioita ilman varmaa tietoa lopputuloksesta, mutta itse ainakin tykkään kun kaikki ei ole ihan niin helppoa että väri tuubista päähän, vaikutus ja pesu, vaan että asioita saa itse tehdä alusta loppuun ja joutuu näkemään vaivaa. Tee ihmeessä postaus jos kokeilet voidemaisia värejä, niitäkään en ole itse koskaan kokeillut eikä ole hirveästi tullut vastaan kokemuksia niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja valaisevasta kommentista, toivottavasti ekovärjäyksestä innostuneet lukevat kommenttisi :) Joo, tarkoituksena oli peittää vaaleampi juurikasvu, olen kuullut, että se on ekoväreillä onnistunut.

      Minusta tuntuu, että minusta ei ole kovinkaan kärsivälliseen värjäysprojektiin... Pitäisi saada helposti ilman ihme muhjuilua ja "kokkailuja" onnistunut väri päähän, joten en ehkä jatka hennauslinjalla. Mulle värjäys on ollut aina kauhean vaikeaa ja siksi en oikein ikinä itse värjäilekään vaan istun muutaman kerran vuodessa kampaajan penkkiin. Selvittelin jo JKL:n ekokampaamotarjontaa ja ehkä seuraavaksi suuntaan sellaiseen :)

      Joissain väreissähän on kielto, että hoitoainetta ei saa käyttää, mutta tuo on värikohtaista ja aika paljon pitäisi perehtyä kaikkiin nikseihin, että lopputulos olisi onnistunut, eikä se ole välttämättä sittenkään :).

      Poista

Kiitos kommentista :)