sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Luonnonkosmetiikka for dummies

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa luonnonkosmetiikasta, mutta koska olen perfektionisti ja aihe on laaja, niin olen lykännyt kirjoittamista. Olen kokenut, että en kykene kirjoittamaan niin tiivisti ja pätevästi kuin haluaisin. Sillä välin, kun olen pähkäillyt, mitä kirjoittaisin ja miten saisin kaikki koostettua fiksusti, ovat muut kirjoitelleet hyvinkin monipuolisesti. Tähän postaukseen kerään päällimmäiset ajatukset luonnonkosmetiikasta ja jatkoa varmasti seuraa...

Tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin, minua ahdistaa ihmisten tietämättömyys ja ennakkoluulot. Monille sana luonnonkosmetiikka tuo mieleen kotona sekoitettavat tahnat sekä epämääräiset tai tehottomat tökötit ja ennakkoluuloja olisikin syytä poistaa. Meidät on onnistuttu aivopesemään niin hyvin, että luotamme apteekin perusvoiteisiin, mutta jos joku hehkuttaa kookosöljyä tai luonnonkosmetiikkatuotetta, niin häntä pidetään monesti pöhkönä. Ajatus siitä, että luonnonkosmetiikka olisi jotenkin huonolaatuisempaa kuin tavallinen kosmetiikka, on jo aikansa elänyt. Lehdissä ja blogeissa on ollut juttuja otsikolla "Kaunis meikki luonnonkosmetiikalla". No vau, ihanko totta, että lähtökohtako on se, että luonnonkosmetiikalla ei saisi kaunista meikkiä? Minun meikkini ovat suurimmaksi osaksi luonnonkosmetiikkaa enkä ole aiheesta ihmeempää meteliä pitänyt, paitsi nyt. Enkä omasta mielestäni näytä yhtään sen erilaisemmalta kuin tavallisilla tuotteillakaan meikattuna. Tai itse asiassa näytänpäs, koska tavalliset tuotteet näppylöityttävät ihoni. Olen löytänyt paljon ihan huippuja tuotteita luonnonkosmetiikasta, mutta olen tehnyt myös epäonnistuneita ostoksia, ihan samalla tavalla kuin tavallisestakin kosmetiikasta. Markkinoille tulee koko ajan laadukkaampia ja parempia luonnonkosmetiikkatuotteita ja monet kauneushoitolatkin käyttävät luomusarjoja, esimerkkinä Alissi Brontën tuotteet. On vain ajan kysymys, milloin kosmetiikkajätit kuten L'oreal tai luksusmerkit kuten Dior, luovat oman luonnonkosmetiikkasarjansa. Toisaalta taas luonnonkosmetiikassakin panostetaan jo luksukseen ja esim. Patyka on yksi luksuksellisimmista sarjoista. Luonnonkosmetiikka on varmasti kasvava ala ja nyt jo on nähtävissä, että erityisesti naiset lähtevät rohkeasti yrittämään alalla ja esim. Jolie-konsepti on hyvä esimerkki tahdonvoimaisesta yrittäjyydestä.

Osa ihmisistä pitää luonnonkosmetiikkaa hippien höryämisenä ja osa taas ajattelee, että koska se on luonnonkosmetiikkaa, niin se on 100 % turvallista ja kaikille sopivaa. On muistettava, että luonnonkosmetiikka voi allergisoida siinä missä tavallinenkin kosmetiikka, koska kyse on kuitenkin aina kosmeettisista aineista ja niiden yhdistelmistä, olivatpa ne sitten luonnonmukaisia tai synteettisiä. Sekin täytyy muistaa, että luonnokosmetiikka voi olla joskus hyvin voimakkaantuoksuista ja hajusteyliherkille se ei siis sovi, vaikka jotkut ovat kertoneet voivansa sitä käyttääkin. Oma kokemukseni on se, että luonnonkosmetiikka on allergisoinut minua paljon vähemmän kuin tavallinen. Allergisen ja herkkäihoisen kannalta luonnonkosmetiikassa on erinomaista se, että monista tuotteista saa helposti testereitä ja myyjät ovat hyvin avuliaita ja olen saanut ekonettikaupoista sähköpostin tai Facebookin välityksellä parempaa palvelua kuin Sokoksen kemppariosastolta!

Monet kemian ja kosmetiikan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että iho ei erota, onko sille laitettava aine luonnonmukaista vai keinotekoista ja kuten niin monessa muussakin asiassa, löytyy tästäkin tietoa eri lähteistä ja puolueetonta tietoa voi olla vaikeaa löytää. En usko, että kosmetiikka on suurin tekijä, joka aiheuttaa syöpää, lapsettomuutta, autismia ynnä muuta, millä meitä kovasti pelotellaan, mutta kosmetiikan kemikaalit ovat lisänä siinä kuormassa, jota keräämme muun muassa ruoasta, astioista, ilmasta, vaatteista, tekstiileistä ja puhdistusaineista ja joka vuosien aikana kertyy elimistöömme. Kun puhutaan kosmetiikan aiheuttamasta kemikaalialtistuksesta, voi joku ajatella, että aihetta hysterisoidaan. Että pitoisuudet ovat niin matalia, että niistä ei aiheudu mitään. Mutta entäs jos luonnonkosmetiikan kannattajat ovatkin oikeassa? Mistä me ikinä voimme mitään mistään tietää? On täysin mahdotonta edes tietää, että onko jokin ruoka-ainekaan terveellistä vai ei, sillä joka viikko tulee jokin uusi tutkimus, joka kumoaa edelliset tutkimustulokset. En ole kosmetiikan asiantuntija, mutta olen aihetta paljon tutkinut ja kuten kriittisen ihmisen kuuluu, vertaillut eri lähteitä ja kehotan kaikkia muitakin järkevään kriittisyyteen.

Sisäilmaongelmaisena eli kemikaaliyliherkkien riskiryhmään kuuluvana ja myös iho-ongelmaisena minua kiinnostaa keskimääräistä enemmän, mitä iholleni hölvään. Haluan välttää ruoan lisäaineita ja elää melko puhtaasti, joten miksi en välttäisi turhia aineita myös kosmetiikassa? Tosin en tiedä, mitkä kaikki ovat turhia aineita, mutta sen verran olen asioita tutkinut, että tiedän varmasti, että esim. formaledehydit ja tolueenit eivät ole kovin turvallisia enkä halua iholleni aineita, jotka ovat peräisin raakaöljystä. INCI-listoja tutkin aina oikein viisaan näköisenä ja olen opetellut ulkoa niiden aineiden nimet, jotka pahentavat ruusufinniäni, tunnistan nimeltä silikonijohdannaiset ja monet muutkin aineet, mutta en ole alan erikoisasiantuntija enkä voi mitenkään tietää ja muistaa kaikkia monimutkaisia raaka-ainenimiä. Hyvänä apuna minulla on ollut on EWG's Skin deep Cosmetics database, jonne voi syöttää raaka-aineen tai tuotteen nimen ja vastaukseksi saa tiedon siitä, millaisia terveys- ja ympäristöriskejä (hazards) raaka-aine/tuote aiheuttaa. Olen tuota tietokantaa käyttänyt paljon ja sen avulla löytänyt turvallisia tuotteita tavallisenkin kosmetiikan parista ja kokenut joitain yllätyksiäkin. Olin ostamassa ekokynsilakkaa, mutta Oriflamen Pure Colour -lakka osoittautui vähähasardiseksi ja mikä minulle tärkeintä, mietohajuiseksi. Olen tietokantaa käyttänyt varauksetta, mutta kun ystäväni kysyi, että olenko varma, että kyseessä on puolueeton taho, niin havahduin taas ajattelemaan sitä, että mistäs me tiedämme, mikä on puolueetonta ja mikä ei. Jos ei ole aikaa eikä intoa tutkia tuotteita tarkemmin ja haluaa välttää kemikaalikuormaa, niin silloin voi etsiä tuotteita, joilla on lyhyt raaka-ainelista.

Ongelmalliseksi koko luonnonkosmetiikkahommassa on se, että luonnonkosmetiikka-nimikkeellä markkinoidaan monenlaisia tuotteita ja kuluttajan voi olla vaikeaa tietää, mikä on aitoa ja mikä ei. Joillain luonnonkosmetiikkasarjoilla on tuotteita, joita ei ole sertifioitu, koska ne eivät täytä kriteerejä. Sertifikaatti voi puuttua myös siksi, että se on yritykselle kallis. Vaikeaksi merkkien tunnistamisen tekee se, että jotkut valmistajat lätkivät ihan itsekeksittyjä merkkejä tuotteisiin ja käyttävät mielellään kuluttajaa höynäyttääkseen sanoja kuten  "nature" tai "bio" tai "aitoa" joilla luodaan maanläheistä mielikuvaa. Kuluttajan täytyisi osata tunnistaa aikamoinen määrä erilaisia sertifikaatteja ja merkkejä. Eri maissa sertifikaateilla on eri kriteerit ja on olemassa merkkejä, jotka kertovat myös muusta kuin tuotteen luonnollisuudesta. Esim. pupumerkki tarkoittaa sitä, että tuotetta ei ole testattu eläinkokeilla:






Vegaaneille sopivat tuotteet on merkittyä tällaisella kuvalla:


Eri maissa käytettäviä merkkejä:




Luonnonkosmetiikkaan hurahtamisen jälkeen olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että käytän edelleen jonkin verran tavallisia tuotteita ja että pilaan kehoni ja ympäristöni käyttämällä niitä. Mutta kun olen seurannut muiden ihmisten kosmetiikan käyttöä ja etenkin blogeista nähnyt, miten järjettömiä määriä ihmisillä on meikkejä, kynsilakkoja, voiteita ynnä muuta, niin en aio enää pitää itseäni huonona ihmisenä tämän asian takia vaan ajattelen, että jos kaikki kosmetiikan suurkuluttajat tekisivät yhtä eettisiä ja ekologisia kosmetiikkavalintoja kuin minä ja käyttäisivät yhtä vähän kosmetiikkaa, niin maailma olisi vähän puhtaampi paikka. Monet asiantuntijat kehottavat jokaista pohtimaan oman kosmetiikkansa määrää eikä niinkään pelkkää laatua. Olen myös todennut, että ongelmaiholleni on erittäin vaikeaa löytää sopivia tuotteita ja jos tavallisesta kosmetiikasta toimivan tuotteen löydän, niin käytän sitä huoletta ja luonnonkosmetiikan vihreältä polulta minun onkin pakko poiketa. Esim. edellisessä kasvohoitopostauksessa hehkuttamani Dermia Solutions -tuotteet ovat kaukana luonnonkosmetiikasta, mutta ne ovat niin toimivia, että aion niitä käyttää.

Tässä kokoelma luonnonkosmetiikkatuotteistani. Kaunista katseltavaa, eikö? Kunhan ehdin ja innostun, niin teen tuotteista ihan oman postauksen ja kerron kokemuksistani. Tähän juttuun en enää tuota asiaa ymppää, sillä muuten tulisi ylipitkä postaus.

Kosmetiikkaekoiluuni kuuluu myös se, että ostan vain niitä tuotteita, joita tarvitsen. Olen käyttänyt myös täysin kotitekoista kosmetiikkaa eli kuorinut jo pitkään ihoani suolalla (kuvassa vasemmalla oleva lasipurkki), hoitanut selkäni näppylöitä nokkosilla, hoitanut haavoja hunajalla (huomioi, että makeasta tykkäävä koira kannattaa pitää kaukana hunajan levittämisen jälkeen ja että hunaja on tahmeaa). Suolakuorinta on ollut parempaa ja tehokkaampaa kuin yksikään ostamistani kuorinta-aineista, mutta kasvojen iholle suola ei sovi. Kun suolat ja muut ovat luomua, niin voin sanoa, että tuon ekologisemmaksi ja eettisemmäksi ei kauneudenhoito voi enää mennä. Mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kun lillun ammeessa piimäkylvyssä ja haudon selkääni pissalle haisevilla nokkosilla tai kun kylven oliiviöljyssä ja hunajassa ja yrteissä tuntien itseni ihan marinoituvaksi paistinpalaksi, niin haaveilen jostain ihan mielettömän ihanasta kylpyvaahdosta. Kylpyvaahto on mielestäni vähän turhake ja olenkin vetänyt nuukailuni ehkä vähän överiksi, kun en raaski ostaa mitään muuta kuin välttämätöntä. Luonnonkosmetiikan puolelta löytyy ihania kylpyvaahtoja, mutta kyllä minua houkuttaa ostaa jokin överikallis luksuksellinen kylpyvaahto, jota juuri eräässä lehdessä kehuttiin...

Kosmetiikkateollisuus on miljoonabisnens ja laboratorioissa tehdään tarkkaa tieteellistä tutkimustyötä ja onkin vaikeaa uskoa, että tavallinen market-kosmetiikka mitenkään hirveän vaarallista olisi. Minusta on kuitenkin kiva käyttää luonnonkosmetiikkaa sen eettisyyden ja ekologisuuden vuoksi ja etenkin luomua ja suurin sekä painavin syy luonnonkosmetiikkafanitukseeni on se, että tavallinen kosmetiikka ei enää minulle oikein sovi. Tavalliset meikkivoiteet ja poskipunat tukkivat ihon pahasti. Ja jos saatavilla on samaan hintaan luonnokosmetiikkatuote tai tavallinen, niin valitsen ekoversion. Hinta ei ole enää este luonnonkosmetiikkahankinnoille, mutta valitettavasti monella esteenä on asenne. En ole fanaattinen luonnokosmetiikan kannattaja, mutta kohta suurin osa tuotteistani alkaa olla luonnonkosmetiikkaa. Aina, kun jokin tuote loppuu, yritän etsiä tilalle vastaavan tuotteen luomuna/ekoversiona. En halua tehdä tästä asiasta hirveän vaikeaa, koska elämä on vaikeaa muutenkin, mutta  minusta on mielenkiintoista tutkia sitä, mistä kosmetiikkatuotteeni on tehty. Samoinhan toimin ruoankin kanssa, olen kiinnostunut sen alkuperästä, eettisyydestä ja ekologisuudesta ja haluan myös noudattaa samoja periaatteita kosmetiikan käytössä. Minulle on sanottu leikillisesti, että kuvittelenko olevani parempi ihminen, kun käytän luonnonkosmetiikkaa! No totta hitossa :) Joskus kyllä mietin, että onko ekoiluni pelkkää anekauppaa, sillä oma hiilijäkeni on kuitenkin aika pieni verrattuna suuriin saastuttajiin ja niin kauan kun purkeissa käytetään muovia, niin niin kauan minua ahistaa. On myös syytä miettiä sitä, että onko järkevämpää ostaa kotimainen kosmetiikkatuote, joka ei ole luomua vai tilata amerikkalaista ekokosmetiikkaa. Tai jos ekotuotteessa on jotain harvinaisen kukan hedepölyä, niin taitaa olla viisaampaa käyttää synteettistä tuotetta.

Luonnonkosmetiikka on aiheena erittäin laaja ja siitä löytyy paljon tietoa. En lähtenyt kirjoittelemaan uusiksi sitä, mitä on jo kirjoitettu vaan laitan tähän linkkejä, joiden avulla voit itse etsiä lisätietoa. Tuotesarjoista en kerää listaa, sillä niitä on valtava määrä, mutta annan mielelläni vinkkejä ja kerron kokemuksiani. Jos sinulla on lisää hyviä linkkejä tai kommentoitavaa, niin kirjoitathan kommenttikenttään. Olisi myös kiva kuulla, että onko luonnonkosmetiikka sinulle tuttua ja millaisia mielikuvia se herättää?


LINKKEJÄ LUONNONKOSMETIIKKAA KÄSITTELEVIIN SIVUSTOIHIN JA JUTTUIHIN 

ja vastine edelliseen kirjoitukseen:




http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2012/5/15/luonnonkosmetiikkasertifikaatit-maksavat-kymmenia-tuhansia-e.html

http://kemikaalicocktail.blogspot.fi/
- Noora Shinglerin monipuolisia kirjoituksia ja testauksia luonnonkosmetiikasta. Yhteistyötä  luonnonkosmetiikkayritys Mádaran kanssa.


LUONNONKOSMETIIKKAA MYYVIÄ NETTIKAUPPOJA: 

- Hyvinvoinnin tavaratalo, missä elintarvikkeita ja kaikkea kotiin

http://www.ecco-verde.com/
- Italialainen nettikauppa, jossa halvat hinnat ja laaja valikoima

- Jolien sivuilla myös paljon tietoa hyvinvoinnista ja tietopaketteja luonnonkosmetiikasta





4 kommenttia :

  1. Luonnonkosmetiikan käyttäminen on minun kannanottoni koko ajan enemmän kemikaalistuvaan maailmaamme. Kaikki on keinotekoista fuulaa! Haluan kuluttajana äänestää rahapussillani. Käytän 90%:sesti luomukosmetiikkaa ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Nykyisin tuotteita on niin paljon, että jokaiselle löytyy jotakin. Patyka on vähintään yhtä laadukasta kuin esim. Dior. Latelier tarjoaa ihania tuoksuja, jos "ruohonhajuiset" ekotuotteet eivät miellytä. Kotimaisella Flowlla on ihania tuotteita, kuten polkkakarkkikuorinta. Latvialaista Madaraa ostaessa tukee samalla naisyrittäjyyttä. Madarassa käytetään paljon pohjolan raaka-aineita, kuten pihlajaa (suomalaisyhteistyö) ja useissa voiteissa vesi on korvattu koivunmahlalla! Madaran dödö on ehdottomasti ekokosmetiikan saralla paras :) Luonnonkosmetiikassa on myös se kiva juttu, että pakkausjäte on yleensä minimoitu ja useita tuotteita saa myös käydä täyttämässä esim. Punnitse ja säästä-kaupassa tai Ruohonjuuressa. Luonnonkosmetiikan käyttäminen on arvovalinta. Se on hyväksi luonnolle ja itselle. Itselle tulee hyvä fiilis luonnonkosmetiikan käyttämisestä. Ei tarvitse miettiä mitä myrkkyä mikin tuote sisältää. Omien kosmetiikkatuotteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia voi käydä tsekkaamassa Skin deep-sivustolta. Kyllä suu loksahti auki kun katsoin esim. Lorealin huulipunan olevan lähes samassa kastissa markettien hiusvärien kanssa! Omaan vihertymiseeni on kuulunut myös puhdistautuminen kaikesta ylimääräisestä. Hoitoainetta en ole käyttänyt vuosiin ja hiukset värjään hennaväreillä (joilla saa myös mustaa ja tummanruskeaa, ei siis pelkkää punaista). Hiukset eivät koskaan ole aiemmin olleet näin hyväkuntoiset! Turhat meikkituotteetkin olen myös karsinut pois. Voisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka, mutta ehkäpä nyt vedän välillä henkeä :D Green is Great :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos täydennyksestä! Voisit olla vierailevana kirjoittajana täällä ja kertoa lisää kokemuksia ja paasata aiheesta :) Tästä aiheesta tulee ihan varmasti nimittäin jatkoa, sen verran on mullakin vielä mielessä. Hyvä pointti tuo, että kyseessä on arvovalinta!

      Poista
  2. Minun kokemukseni taitavat olla juurikin tuosta "tee kotona itse"-osiosta. Entinen kämppikseni käryytteli hellalla jos jonkinlaisia tököttejä ja koko soluasunto lemusi oikein miellyttävästi. Käytti myös jotain Paradontaxin luomuhammastahnaa, joka haisi ja maistui biojätteelle/mullalle, mutta se oli muuten tosi hyvä töhnä.
    Minulla ei niinkään ole väliä käytänkö markettitöhnää vai luomutuotteita, mutta kokeilen hyvin pihisti uudenlaisia tuotteita ja vieläkin nuo luonnonkosmetiikkasarjat ovat vähän tyyriimpiä, eikä niitä tuppaa ihan joka paikasta saamaan, joten en oikein uskalla kokeilla, jos ei olekaan hyvä. Esim. yksi bodyshopin aloe vera kasvovoiteeni ei haise purkissa millekään, mutta levitettäessä lemuaa kuin kärpänraato, joten välttelen sen käyttämistä. Se ei toisaalta olekaan luonnonkosmetiikkaa, ei ainakaan kokonaan.
    Jos olisi rahaa, niin kokeilisin kyllä ainakin ihovoiteita luonnollisina versioina, samoin shampoota jos en värjäisi tukkaa. Pesin jonkin aikaa tukkaa oliiviöljysaippualla, mutta pitkä tukka jäi tahmaiseksi, miehen tukka sen sijaan oli ihanan pörheä ja tuuhea ja kesti pitkään puhtaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että luomukosmetikkaa saa harvoista paikoista, mutta esim Prismassa on Born to Bio -tuotteita. Johonkin Palmoliveen verrattuna ne ovat kalliita, mutta omasta mielestäni monet ekotuotteet ovat keskihintaisia ja Ecco Verdelta kun tilaan Laveran suihkusaippuaa, niin se maksaa 3,90,- eli aika edullista ja meikit on samanhintaisia kuin normimeikit. Aion tehdä suosikkituotteistani postauksen, sillä sille on varmasti tarvetta. Monella kun on se käsitys, että luonnonkosmetiikka on biojätteen hajuista tököttiä :)

      Ja totta on myös sekin, että kaikki ei kaikille sovi... Minulle riitti se kokeilu, kun keittelin pesupähkinöistä liuosta ja pesin sillä itseni ja hiukseni ja suihkun jälkeen olin entistä tahmaisempi :)


      Poista

Kiitos kommentista :)