sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Taidokas liukuvärjäys mustasta pähkinänruskeaan

Monet asiat elämässäni ovat vähän vinksinvonksin tai ainakin heikun keikun ja usein käy niin, että mikään asia ei järjesty vaan monet arkiset, pienetkin jutut muuttuvat jonkin surkeiden sattumusten sarjan seurauksena monimutkaisiksi. Onneksi vastapainona on asioita, jotka saavat minut hihkumaan riemusta. Tällainen on esimerkiksi maailman paras luottokampaaja! Juurikasvuni oli kaamea ja kevään juhlakausi alkoi lähestyä uhkaavasti... Kampaajani, Sanna Piili  Groovestylesta on hyvin suosittu ja hänelle on vaikeaa saada aikoja, mutta sumplimalla löytyi kalentereistamme sopiva rako. Kun olin saanut ajan varattua, niin olin ylionnellinen siitä, että jokin asia sentään järjestyi helposti ja myös siitä, että minun ei tarvitse mennä hattu/huivi päässä kevään juhliin. Kampaajalla käynti tosin vaatii minulta aina normaalia enemmän logistiikkaa ja suunnittelua, sillä asun Jyväskylässä ja käyn kampaajalla Mikkelissä. Samalla reissulla käyn toki aina vanhempieni luona, mutta nyt kysessä oli pikavisiitti, sillä lähdin perjantaina ja ajoin lauantaina takaisin kotiin vain tullakseni tekemään töitä. 

Viime kampaamoreissulla haaveilin pähkinänruskeista hiuksista, mutta se oli jokin tilapäinen mielenhäiriö. Ajatus vaaleammasta väristä jäi kuitenkin kytemään ja nyt sitä hyödynnettiinkin. Minulla on ollut liukuvärjäys jo jonkin aikaa ja syksyllä se oli punainen (mistä postaus täällä), viime aikoina se on ollut ruskea ja nyt kun väri oli vähän haalistunut, niin haalistumista hyödynnettiin...

Lopptulos on sitten tällainen! Näin vaaleita värejä minulla ei ole ollut hiuksissa kuin viimeksi vuonna 2009. Tämä oli täydellinen ratkaisu ja jaksan aina vaan hämmästellä sitä, miten Sanna tietää mitä haluan, vaikka en itsekään sitä aina tiedä. 17 vuotta kestänyt asiakassuhde varmasti tähän vaikuttaa, mutta myös se, että taitava kampaaja osaa lukea asiakkaansa ajatuksia, kykenee myös pysymään ajan hermoilla ja luomaan aina uutta samaan päähän. Alan rautaisena ammattilaisena Sanna taivasteli hiusten pörröisyyttä, joka olisi saatu kyllä suoristusraudalla kuriin, mutta tällä kertaa vähän oikaistiin kiireen vuoksi ja käytettiin vain harjaa ja fööniä. Hiusten "karvaisuus" korostuu valokuvassa, mutta luonnossa sitä ei juurikaan edes huomannut. 

Ajattelin kasvattaa otsahiuksia pois taas vaihteeksi, mutta kun niitä tasoitettiin vähän, niin mallista tulikin niin kiva, että halusin sen pitää. Jonkin säännön mukaan pyöreäkasvoiselle ei sovi otsis... Makuasia varmaankin, mutta ilman otsatukkaa olen vielä pöllömmän näköinen! Ja sovitaanko, että nyt ei takerruta tuohon naamani pyöreyteen, sillä kyllä se tuosta taas kapenee, kunhan olen taas terve ja pääsen urheilemaan. En siis hauku kasvojani, mutta ihan selvästi ne ovat turvoksissa ja ihan kuin naamassa olisi ylimääräinen läskikerros. Ja koko kropassa, mutta se on taas ihan toinen juttu!

Tässä sitten pari kotona otettua kuvaa. Tämän blondimpaa minusta ei kai koskaan tule. Olen tottunut hyvin tummiin hiuksiin ja tällainen vaalea väri on minulle jo tosi radikaalia ja siksi hyvin piristävää. Olen nyt ihastellut noita kauniita ruskean eri sävyjä ja pohtinut, että miltähän näyttäisin, jos koko pää olisi tuon värinen? Hiusteni pohjaväri on ollut lähes musta jo 10 vuotta ja olen alkanut miettiä, että voisihan sitä välillä vaihtaa väriä vaaleampaankin... Näyttäisinkö sittenkin vielä noita-akalta vai olisi look pehmeämpi? 

Tässä kuvassa näkyy tyven ja latvan huima sävyero. Jännä, eikö? Pidän hiuksiani usein töissä jotenkin epämääräisesti kiinni kiepaistuna ja sellaiseen pikakampaukseen tämä värjäys on perfecto! Tykkään! Liukuvärjäysbuumi menee varmasti jossain vaiheessa ohi, mutta sitten taas kehitellään jotain uutta. Haluan pitää hiukseni pitkinä ja siksi on välillä vähän vaikeaa pähkäillä, että mitähän uutta sitä keksisi. Mutta sitä varten onkin kampaaja! 

Minä pidän tästä likuvärjäyksestä enemmän kuin aiemmasta punaisesta, sillä tässä on sävyjä, joita päässäni on harvemmin nähty. Voisin sanoa, että liukuvärjäys on minun juttuni ja olen tykästynyt siihen todella. Onko joku muukin liukuvärjäyksen ystävä?

2 kommenttia :

  1. Aiiiiika tosi kiva :) Tuo pähkinänruskea toimii tosi hyvin, ja nimenomaan tuon mustan kanssa vaikutelma on jotenkin erittäin hienostunut ja elegantti. Ihanat hiukset muutenkin! Täälläkin yritetään kasvatella, mutta tuollaisesta kunnon letistä en vielä uskalla edes haaveilla.

    Minä tykkään hirveästi pyöreistä kasvoista! Ne on persoonalliset. Itse haluaisin, että oma naama olisi ehkä vielä nykyistä pyöreämpi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Kun kampaajani ehdotti tätä, niin olin aluksi sitä mieltä, että se näyttää vain siltä, että latvat ovat haalistuneet... Taitava kampaaja kyllä osaa hommansa ja lopputulos on juurikin tuo elegantti! Mulla hiukset alkaa nyt olla kivassa pituudessa viime vuoden karvakadon jäljiltä, mutta kasvattaminen on mulla ikuisussuprojekti.

      Pyöreissä poskissa on se etu, että näyttää nuoremmalta :D Mulla on aina ollut vähän pyöreät posket, mutta nyt ovat vähän pöhöttyneet ja sen pöhön haluan pois, peruskasvonpiirteille kun ei voi mitään.

      Poista

Kiitos kommentista :)