torstai 24. huhtikuuta 2014

Masukuvia

Masukuvat ovat blogeissa hyvin suosittuja ja minäkin ajattelin laittaa tänne kuvia omasta masustani. Peilin ohi kävellessäni järkytyin siitä, miten pyöreä pallukka mahani onkaan ja olen aina sanonut, että sitten kun mahani on ulompana kuin tissini, niin sitten mahani on suuri. Ja nyt se on! Katsokaa vaikka: 
Ai että mitenkäs tässä näin pääsi käymään? No kuulkaa sillä tavalla, että minä olen homealtistunut ja sisäilmasairas. Nuo kaksi asiaa herättävät ihmisissä hämmästystä ja kummastusta, omituisia ennakkoluuloja ja vähättelyä. Minun on pitänyt aiheesta kirjoittaa aiemminkin, mutta en ole kyennyt, koska kaikki aiheeseen liittyvät, vuosikausia mielessäni velloneet asiat pukkaavat yhtäaikaa aivoihini enkä saa järkevää tekstiä syntymään. Pelkään myös, että tekstistä tulisi niin pitkä, että kukaan ei jaksaisi sitä lukea, koska jo pelkästään oirelistassani on öpaut 80 eri oiretta (joita ei muuten ilmene silloin, kun olen terve!). Avaan aihetta nyt vain akuuteimman asian kannalta ja kerron taas jotain henkilökohtaista. En kerro tässä koko tarinaani vaan pienen siivun siitä.

Olen siis elämäni aikana altistunut ja herkistynyt monissa eri paikoissa ja tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että reagoin voimakkaasti joissain rakennuksissa ja joillekin aineille. Ennalta en oikein voi tietää, missä oireet tulevat, mutta on tiettyjä paikkoja, joissa tiedän oireilevani ja niihin on kohtalokasta mennä. Minulla on monenlaisia erilaisia oireita, mutta viime syksystä alkaen olen kärsinyt neurologisista oireista. Kun menen erääseen tiettyyn rakennukseen, niin minulle tulee melko pian sumea olo. Minua ei varsinaisesti huimaa eikä heikota, mutta maailma tuntuu pyörivän (no pyöriihän se :) ) ja olo on epätodellinen ja "humalainen". Puheeni alkaa sopertaa ja tuntuu, kuin puhe tulisi oman itseni ulkopuolelta. Minulle tulee myös näköhäiriöitä, silmissä vilistää mustia tai kirkkaita palloja, välillä näyttää siltä kuin kuva olisi epätarkka ja sitten taas tarkentuisi ja näen myös ns. jälkikuvia. Tietokoneen ruudun toinen reuna saattaa näyttää kapeammalta kuin toinen ja lehteä lukiessa kirjaimet vilisevät silmissä ja lukiessa tulee paha olokin. Kirjoittaminen ei onnistu, koska kädet eivät tottele aivojeni käskyä. Saatan joutua kirjoittamaan saman sanan monta kertaa ennen kuin se menee oikein enkä sittenkään ole varma, mitä kirjoitin. Jos joku sanoo pitemmän lauseen, unohdan, mitä lauseen alussa oli. Sama juttu kirjoittaessani. Pää tuntuu kuumalta, kuin sen läpi menisi pieniä salamoita, mutta sitä ei kuitenkaan koske. Koko kroppa tuntuu oudolta, vähän kuin olisin huumattu, olen tokkurainen ja hönttyräinen, aivot ovat jumissa. Sitten kroppaa alkaa särkeä. Se ei johdu huonosta ergonomiasta tai huonosta kunnosta eikä kipu ole mitään tavallista lihaskipua vaan tuntuu luissa ja ytimisissä ja joka ikisessä mitokondriossa. Tästä muuten vertailukohtaesimerkkinä se, että viime viikonloppuna tein rankkaa fyysistä hommaa ja tunsin ihan tavallista lihaskipua sen jälkeen ja aika nopeasti tokenin siitä. Mutta tuo sisäilmaongelman aiheuttama kipu on täysin erilaista kuin lihaskipu, se on voimakasta särkyä, johon ei auta mikään. Se tekee minut toimintakyvttömäksi, sillä jokaikinen liike sattuu. Liikunta pahentaa tuota särkyilyä huomattavasti, vaikka yritänkin aina käydä edes pienellä kävelyllä raittiissa ilmassa. Sen jälkeen tosin on niin paha olo, että on pakko mennä pötkölleen. Eikä siinäkään ole hyvä olla. Migreeniä sairastavat osaavat ehkä samastua olooni, mutta migreeniä tämä ei ole eikä päätäni koske ikinä. Ruoka ei maistu eikä mikään muukaan, mutta janottaa ihan vimmatusti. Suu on kuiva koko ajan. Henki saattaa salpautua ja tuntuu siltä kuin keuhkot räjähtäisivät. Portaissa täytyy tukeutua kaiteeseen, koska jalkani eivät havaitse kaikkia portaita ja saatan astua tyhjän päälle. Käveleminen tuntuu siltä, kuin olisin ilmapatjan päällä ja tie saattaa nousta ja laskea edessäni. Kun liikennevaloissa palaa punainen, niin en tajua jarruttaa tai kun kävelen kadulla, niin saatan törmätä johonkin. Jossain vaiheessa päivää hyökkää invalidisoiva väsymys ja nukahdan sikeään uneen kellonajasta riippumatta ja herääminen on vaikeaa ja päikkäreiden jälkeen olen entistä tokkuraisempi enkä virkoa millään. 

Näkyvin oire on turvotus. Se näkyy kasvoissa ja koko kehossa taikinamaisena löllönä ja myös vaa'an lukemassa. Parissa päivässä paino nousee 3-4 kiloa, aivan täysin riippumatta siitä mitä syön tai miten liikun ja tuo tila ja nuo kaikki edellämainitut oireet saattavat kestää monta päivää tai jopa monta viikkoa. On erittäin turhauttavaa, kun joku neuvoo liikkumaan tai olemaan nestedieetillä, sillä tuohon turvotukseen ei tepsi mikään ja suoraan sanoen käy vituttamaan, kun ihmiset kuvittelevat tietävänsä, että jokin rankka fyysinen suoritus tai jokin tietty ruokavalio tai rohto auttaisi ja se, että ihmiset eivät ymmärrä tilannettani ja sairauttani, jopa loukkaa minua. Pari kuukautta sitten en kyennyt syömään viikkoon juuri mitään ja normaalisti siinä tilanteessa paino putoaisi keltä hyvänsä rajustikin, mutta minä olin vaan turvonnut löllöpallo. Eikä minulle tullut edes heikotusta, kroppani oli ihan sekaisin. Olin tuolloin taas joutunut vakavan altistuksen uhriksi ja syy-yhteys oireisiini oli päivänselvä. Enkä voinut muuta kuin odottaa, että turvotus ja paino laskee. 

En ole laiha, mutta minulla on kuitenkin ihan kiva vyötärö ja normaalisti pikkuisen masua. Vartaloni malli on sellainen, että minulla on ollut aina ja iankaiken "pelastusrengas" alamahassani, jopa silloin parikymppisenä, kun olin lähes 20 kiloa kevyempi kuin nyt. Paino ei ole minulle se ongelma, että kukaan ei nyt käsittäisi väärin, että valitan täällä olevani läski. Se ei ole pointti vaan ongelma on se, että turpoan tällaiseksi palloksi:

Yksi syy, miksi tästä kirjoitan on se, että olen kyllästynyt kommentteihin tyyliin "Kaikillahan maha välillä turpoaa". Kyllä, kyllä minäkin tiedän miltä tuntuu, kun on syönyt liikaa, kun on mässäillyt, kun on menkat, kun on vaan lihonut, mutta 15-19 senttimetrin turvotus on pikkuisen eri juttu. Normaalisti vyötärönympärykseni on siis reilusti alle 80 cm. En ole missi enkä fitness-malli, joten alle 80 cm on ihan riittävä minulle ja on ihan sama, jos joku on sitä mieltä, että minun pitäisi olla laihempi. Terveyteni kannalta se alle 80 cm riittää. Tänään tämän pallomahan kanssa mittanauha näytti 93,5 senttiä! 
Uskotteko, että tuollainen mahan turpoaminen ihan sattuu? Juujuu, raskaana olevillakin maha kasvaa ja pullukoillakin on iso maha, mutta se ei pasahdakaan yhdessä yössä!!! Inhaa lisäkipua aiheuttaa se, että umppariarpeeni on kasvanut kiinnikkeitä, joihin kohdistuu mahan paisumisen takia painetta ja sitten alkaakin helvetillinen kipu, joka tuntuu siltä kuin mahaani tökittäisiin kuumalla sukkapuikolla. Kipu vaikuttaa koko vatsan toimintaan eli kyse ei ole vain paikallisesta kivusta, vaikka toki sekin olisi ihan riittävää, vaan siitä, että koko suolistoni ärtyy ja sillä on taas vaikutusta yleiseen hyvinvointiini ja vatsan toiminnan normalisoituminen kestää viikkoja. Usein olen kuullut kommentin: "Eihän tuollainen turpoaminen voi olla terveelistä". No ei se olekaan ja olisi erittäin kiinnostavaa tietää ne fysiologiset syyt, mitkä mahan äkkiturpoamiseen vaikuttavat homealtistuksessa. Ilmaa kun tuo turvotus ei ole eikä oikein nestettäkään, vaikka sitäkin varmasti kertyy, koska paino nousee.

Turvonneen mahan (ja kropan) kanssa on ikävää ja tuskallista olla ja tokihan sekin rassaa, että on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, kun kaikki löysimmätkin vaatteet kiristävät. Toivon aina, että mitään juhlia tai tärkeitä menoja ei sattuisi silloin, kun massuni on pömpähtänyt, sillä juhlavaatteisiin sulloutuminen on tosi ahdistavaa tuossa tilassa! Ja vaikka on ihan sama, mitä muut ajattelevat, niin kyllä minulla välillä mielessä käy sekin, että en haluaisi, että mahani on tällainen, kun se ei oikeasti ole. Valitettavasti minulla ei ole kuvia normitilanteesta, mutta ainakin ne ihmiset, jotka ovat minut livenä nähneet, ovat huomanneet, että vatsani ei ole tuollainen pallura. Ja näkeehän sen monista blogikuvistakin. Enkä muuten pullistele mahaani tässä. 

Onpahan taas tämäkin antanut uuttaa näkökulmaa ja suhtautumista elämään... Nykyisin kun kaikkien pitäisi olla niiiiiin sutjakoita, lankuttaa tunti päivässä ja vatsassa olla komea sikspäkki, niin minulle on tärkeintä, että vatsani on terve. Toki vatsalihasteni kunnosta huolehdin silloin, kun pystyn, mutta tuon kipuilevan palluran + kiinnikevaivan kanssa ei tehdä minkäänlaisia jumppaliikkeitä. Monet naiset vetävät vatsaansa sisään näyttääkseen hoikemmilta, mutta tätä kumpua ei voi edes vetää sisään ja siksi minun pitää kulkea "maha pystyssä" ja monet varmaan luulevatkin, että olen raskaana. Siinähän luulevat. 

Voisi luulla, että tämä mahani pömppöys aiheuttaisi sen, että inhoan mahaani. Miksi minä sitä inhoaisin? En tykkää siitä, että minulla on kroonisten vatsavaivojen lisäksi vielä tämä sisäilmaongelman aiheuttama kipuilu ja turvotus, mutta en hyödy mitään siitä, että alkaisin mahaani inhota. Se on minun massuni ja olipa se lituskampi ta pömpömpi, niin se on silti minun massuni ja haluan kohdella sitä hyvin ja rakkaudella, kuten kohtelen kaikkia muitakin ruumiini osia. Hyväksyn itseni ja nämä kuvat ovat osoitus siitä. Minua ei haittaa, että ihmiset näkevät minut tällaisena "läskinä". Olen taas ylpeä itsestäni, kun minulla oli rohkeutta ottaa näitä ei niin imartelevia kuvia itsestäni. Uskon, että moni hoikka ihminen nipistelee mahanahkaansa peilin ääressä ja kärvistelee rikkinäisen itsetuntonsa kanssa enemmän kuin minä tämän ilmapallomassuni kanssa. Tai no enhän minä edes kärvistele muuten kuin fyysisesti.

Ennen kuin kommentoit, niin haluan huomauttaa, että tämän kaiken on todettu johtuvan sisäilmasairaudestani ja tarvittavat tutkimukset tiettyjen muiden sairauksien poislukemiseksi tehty. Krooniset normivatsavaivani pysyvät kurissa ruokavaliolla ja sisäilmaongelma sillä, että vältän paikkoja, joissa sairastun. Ja ennen kaikkea: EN OLE RASKAANA. Mutta jos joskus vahingossa olen (en siis varmaan ikinä aio hankkia lasta tarkoituksella), niin masun kasvaminen ei tule olemaan minulle ongelma, koska olen tavallaan saanut esimakua tällaisesta pallomahaisuudesta!

En nyt taas tiedä, oliko tässä jutussa punaista lankaa, mutta jos sitä etsit, niin tässä sinulle lopputiivistys:
- sisäilmasairaus on todellinen ja vakava sairaus, joka aiheuttaa erilaisia terveysongelmia
- jos et ymmärrä toisen tilannetta, niin älä tyrkytä mielipiteitäsi, empaattisena oleminen riittää
- itsensä hyväksyminen on aina tärkeää, oma keho ei ole vihollinen vaan ystävä!

12 kommenttia :

  1. Aijai kun näyttää tutulta! Mulla pompsahtaa joissakin huonoissa paikoissa käydessä ja altistuessa kans masu välillä sen näköiseks kuin oisin raskaana yli puolenvälin.. Normaalisti olen aika hoikkanen, niin sen sitten kans huomaa...

    VastaaPoista
  2. Olit tosi hienosti ja osuvasti valaissut sanoillasi näitä sisäilmasairauden puolia. Ja sitä, kuinka väheksyvästi niin moni silmänsä ummistava näihin suhtautuu! Itse sairastuin työpaikkani kosteusvauriosta ja nuo kuvailemasi oireet ovat erittäin tuttuja. Kuten myös nuo neuvojaan tyrkyttävät kanssaihmiset. Niiden pää ei käänny ennenkuin itse sairastuvat. Ei auta, vaikka nykyisin saa jatkuvasti sisäilmasairauksista asiallista ja tutkittua tietoa televisiosta ja sanomalehdistä.
    Kipu, mikä tulee kosteusvauriopaikoista on todellakin luihin ja ytimiin menevää. Aivan erilaista mitä lihaskipu. Ah, kuinka kaipaan sitä tunnetta mitä tuli liikunnan jälkeen silloin kun vielä liikkumista pystyin harrastamaan. Tämä kipu mitä nykyisin koen, on luu- ja nivelkipua. Myös se helvetillinen monta päivää kestävä päänsärky on tuttua.
    Ja tuo turvotus! Ikäänkuin joku määrittämätön kasvaisi sisälläni ja kasvaessaan pistelisi neuloillaan elimistöäni. Samaa pistelykipua tulee myös raajoihin, jos joudun olemaan pitempään toksiineja tuottavassa ympäristössä. Mutta turha puhua vähäenergisestä ruokavaliosta, ei ole kaloreista kiinni tämä lihominen.
    Homeet tuottavat todistetusti myrkyllisiä ja soluja tappavia/lamaannuttavia toksiineja. Tehtiinhän sitä ennenkin ihmiskokeita esim. DDT:llä. Ei ole ihmiskunta viisastunut, vaikka tietoa olisi.

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti! Miulla myös tuo sama turvotus homeisista paikoista. Kun pääsee terveeseen paikkaa oleilemaan vähäksi aikaa niin ensimmäiset vuorokaudet pitää ravata vessassa kun nesteet lähtee poistumaan kropasta. Paino tippuu heti ainakin pari kiloa. Siitä tietää että on vähemmän homeisessa ympäristössä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentoijille :) Kohtalotovereita ollaan ja meitä on muuten paljon! Mahani on nyt muuten littaantunut jo lähes normaaliksi :)

    VastaaPoista
  5. Minulla on eräs tuttava, jolla on tosi paha homesairaus. Työskentelee lastentarhassa hoitajana ja vuosien altistuminen homeelle aiheutti astman ja vakavan yliherkkyyden kaikelle homeiselle, eli kyseinen henkilö joutuu jatkuvasti olemaan sairaslomalla, saa yskää, hengitysvaikeuksia ja nimenomaan tuota turvotusta. Tämä henkilö on muutenkin vähän tuhdimpi täti, mutta kaikenlainen asiaankuulumaton turvotus on kyllä harvinaisen epämiellyttävää, esim. sormissa, kun menee toimintakyky. Sitten näitä homeiden vaikutuksia vähätellään, esim. armeijassa täysin perusterve pikkuveljeni sai astmapiipun, koska koko kasarmi oli niin homeessa. Vielä ikävämpää on se, kun lastentarhat ja koulut on homeessa, eli lapset altistuu koko elämänsä enemmän tai vähemmän homeelle ja sitten ihmetellään, kun on astmat ja muut sairaudet.

    En nyt ollut ihan varma liittyikö vuodatukseni asiaan, mutta siis tälläiset asiat pitäisi ottaa ihan vakavissaan oli kyse homeesta tai sisäilmasairaudesta (jos eivät ole sama asia, en ihan käsittänyt oliko) ja maksaa vaikka jollekin pyromaanille, että tuikkaisi nämä homekoulut tuleen jos ei muu auta. Muuten menee tosiaan ihmiskunnan varat siihen, kun jokainen tarvitsee astmalääkityksen ja homeista johtuviin allergioihin toisen ja kolmannenkin. Itse en onneksi kärsi homeallergiasta, enkä oel altistunut homeelle kun kuulun siihen onnelliseen vähemmistöön, joka ei ole käynyt homekoulussa/-päiväkodissa/-lukiossa, mutta ymmärrän hyvin niitä, jotka kärsivät siitä ja vieläpä lopun elämäänsä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun vuodatus liittyi just asiaan :) On aina helpottavaa, kun joku tajuaa tätä ongelmaa ja sen vakavuutta. Kiitos ymmärtämyksestä <3

      Sisäilmasairaus ja homealtistus/homesairaus kulkevat käsi kädessä. Joskus sisäilmaongelmat johtuvat esim. materiaalipäästöistä tai huonosta ilmanvaihdosta, mutta usein home- ja kosteusvaurioista. Homeille herkistyminen aiheuttaa sen, että herkistyy kaikelle muullekin, ei kestä olla joissain rakennuksissa, sairastuu, allergisoituu jne. eli sitten on sisäilmasairas. Virallista sairausluokitustahan sisäilmasairaudelle ei ole, mutta sellainen pitäisi ehdottomasti olla.

      Poista
  6. Kiitos tästä postauksesta! Minulla on vatsavaivoina ilmenevä sairaus, joka pääosin pysyy hallinnassa oikealla ruokavaliolla. Silti välillä tulee epämääräisiä turvotuskohtauksia, joille ei oikein tunnu löytyvän syytä. Olen epäillyt, että minullakin saattaa olla jotain homeen tai huonon sisäilman aiheuttamia oireita, koska olen ollut vuosia koko ajan nenä tukossa ja pienessä nuhassa. Hyvä tietää, että näillä oireilla saattaisikin olla tällainen kytkös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiva kuulla, että tästä on apua! Jos ruokavalio on kunnossa ja maha turpoilee, niin jossain se vika silloin on... Mulla turposi massu viikonloppuna silleen normaalisti, omaa hölmöyttäni, kun söin väärin, mutta se oli normaalia turvotusta ja vain murto-osa noissa kuvissa näkyvästä pallomaisuudesta.

      Sisäilmaongelma voi aiheuttaa vaikka mitä oireita ja kehotan sinua selvittämään tuon asian mahdollisimman pian! Onko oireita töissä/kotona, helpottaako/paheneeko jossain paikassa jne? Sisäilmasairaus on todella vakava juttu ja jos se pääsee pahaksi, niin siinä voi menettää terveytensä lisäksi parisuhteen ja koko elämänsä. Ja pelkästään jatkuvassa altistuksessa olo herkistää elimistöä koko ajan ja nakertaa terveyttä. Joillakin, kuten minulla, kroppa jaksaa pistää hanttiin jonkin aikaa, mutta joillain terveydentila romahtaa nopeasti ja seurauksena on vakavat krooniset sairaudet.

      Jos epäilet sisäilmaongelmaa ja jokin askarruttaa, niin voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla, luottamuksellisesti, niin voin kertoa, miten voit lähteä selvittelemään tilannettasi. Olen Terve Sisäilma ry:n jäsen ja aikamoinen konkari jo näissä asioissa :)

      Poista
  7. Moi,
    Kiitos hyvästä postauksesta ja blogistasi. Itse työskentelen sisäilmaongelmaisella koululla ja olen tällä hetkellä saikulla. Happi loppuu, keuhkoihin sattuu, pyörryttää, tulee aivosumua, nukun parin tunnin päikkärit töiden jälkeen ja lihon vaikka kuntoilen hullunlailla. Tää on kauheeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Kuulostaa liian tutulta! Sisäilmasairaan kuntoilusta ei tunnu olevan hoikkana olemisen kannalta hyötyä, koska aineenvaihdunta on niin sekaisin, mutta onhan liikunnalla muita terveysvaikutuksia ja siksi minäkin harrastin sinnikkäästi liikuntaa, vaikka olin kuinka sairas. Mutta ei se kivaa ollut, kun vaan turposi ja ärsytti, kun ihmiset tulivat neuvomaan, miten minun pitäisi syödä tai olivat sitä mieltä, että liikun jotenkin väärin! Kun kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että jouduin olemaan rakennuksessa, jossa sain pahoja oireita. Kun pääsin sieltä pois, niin en ole turvotuksesta kärsinyt.

      Toivottavasti pääsisit puhtaisiin työtiloihin. Tsemppiä ♥

      Poista
  8. Meillä on tilanne se, että mies ei anna tutkia vanhaa omakotitaloa, jossa asutaan. Olen kuulemma neuroottinen. Vintin sisäikkunan puitteissa kasvoi silminhavaittavaa hometta , senkin yritti kieltää. Sanoin hänelle ettei se ainakaan ruohoa ole, joten mitä muuta kuin hometta. Voin talossa enimmäkseen huonosti. Päätä särkee, on vaikea hengittää. Turvottaa, vatsa kipuilee. Melkein koko ajan on olo, että olis tulossa flunssa, mutta sitten ei tulekaan. Sellaista alkavan flunssan oloa on kuitenkin melkein koko ajan. Mutta taloa ei tutkita - ei, koska "ei täällä mitään hometta ole, olet luulosairas" . Huoh. - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oma terveys! Tuon olen oppinut kantapään kautta ja vaikka en ole terveyttäni kokonaan menettänytkään, niin tulen koko loppuelämäni kärsimään sisäilmasairauden aiheuttamista haitoista ja ne näkyvät elämässäni joka ikinen päivä. Kehotan sinua hankkimaan perheriidan uhallakin hometutkimukset. Nuo sun oireet vaikuttaa niin selkeiltä ja jos hometta on ihan havaittu, niin silloin ei ole edes tulkintakysymys. Mies ei voi estää tutkimuksen tekoa, ellei sitten ole todella hankala tapaus. Mutta homeiden aiheuttamat terveyshaitat on niin järkyttävän vakavat, että sinun pitää tehdä asialle jotain ennen kuin sairastut pahemmin.

      Kuulutko Facebookissa Home Sweet Home -ryhmään? Sieltä saa hyviä vinkkejä tutkimusten hankkimiseen. Voit myös soittaa Terve Sisäilman tukipuhelimeen sunnuntaisin klo 15-17 046 664 59 54.

      Tsemppiä <3

      Poista

Kiitos kommentista :)