maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vähempikin riittää -haaste päättyy minun osaltani

Olen osallistunut  Minishow-blogin alulle laittamaan Vähempikin riittää -haasteeseen parisen kuukautta. Haasteen ideana on, että joka kerta, kun ostaa jotain uutta, pitää luopua jostain vanhasta. Tarkoituksena on myös haastaa jokaista pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Osallistuin haasteeseen, koska se oli minulle helppoa, sillä olen pitkään noudattanut tuota kaavaa, että kun ostan uuden tavaran, niin luovun jostain vanhasta. Olisi ollut kivaa pitää kirjaa omista ostoksistaan ja luopumisistaan tämän haasteen aikana, jotta olisi konkreettisesti nähnyt, miten homma toimii. Mutta koska minulla on ihan elämäkin ja pidin helmikuussa omaa budjettipäiväkirjaa, niin en jaksanut tuohon ryhtyä. Ja minun kohdallani on niin, että luovun paljon useammasta tavarasta kuin ostan. En tietenkään viskaa tavaroita pois vaan monet vaatteeni ovat niin kovass käytössä, että ne kuluvat puhki ja nyt käytän monet vanhat huulipunat, joita on muuten vielä aika paljon, enkä osta jokaisen tilalle uutta. Aion ostaa yhden tai kaksi laadukasta huulipunaa jostain hyvästä luonnonkosmetiikkasarjasta ja ne saavat riittää. Tämän talven jälkeen lumppukeräykseen lähtee kolme kulahtanutta ja elämänkaarensa päähän tullutta neuletta ja montakos olen ostanut talven aikana? Vain yhden. Olen muuten huomannut, että vaatepinoni madaltuvat kummallisesti!

Minusta haasteen idea on hyvä ja se on minulle se vähin, mitä teen. En ole tuudittautunut pelkästään haasteen ideaan vaan harkitsen aina, että tarvitsenko jotain tavaraa todella. Joskus tulee ostettua jotain hömppäosaston tavaraa, ihania turhuuksia, mutta nykyisin hyvin harvoin. Koen, että vähempikin riittää -haaste on minulle liian vähän ja jotta voisin todella haastaa itseni, pitäisi haasteen olla tyyliin "Kuukausi pelkkiä välttämättömyyksiä". Tai "Kuukausi pelkkiä ekotuotteita". Toisaalta elän hyvin nuukasti ja kohtuullisen ekosti muutenkin, että minun ei tarvitse haastaa itseäni, sillä arkipäivän ekologisuus, eetisyys ja harkitseva kuluttajuus on minulle elämäntapa. Ja niin sen pitäisi olla muillekin, eikös vaan?

Vähempikin riittää -haaste on vielä voimassa ja siihen voi vielä osallistua, joko kommentoimalla Minishow-blogissa tai sitten ihan vaikka omassa mielessäsi, jos et ole blogi-innokas. 

4 kommenttia :

  1. Tuo haaste kuulostaa nerokkaalta, pitäisi luopua vaatteista mutta en ole saanut aikaiseksi viedä vaatekeräykseen. Mutta toisaalta kun kevät tässä saapuu niin voisi ainakin vaatehuoneen siivouksen tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä haasteessa on ideaa, vaikka joku sitä kritisoikin, että tuolla perusteellahan voisi ostaa koko ajan uutta. Eli ostan tänään viisi paitaa ja lahjoitan viisi pois. Ensi viikolla ostan taas viisi uutta paitaa ja lahjoitan ne vasta ostamani pois jne. Mutta ei kai kukaan noin tee. Mä olen vienyt vaatteita SPR:lle ja UFFille ja ihan kuluneet vaatteet Sovatekin keräykseen, josta ne viedään kierrätykseen, osasta valmistetaan trasselia ja imeytysmattoja, osa menee kierrätysmyymälään. Heillä on myös ihana pukuvuokraamo Satumaa! Ja paljon muuta yleishyödyllistä toimintaa, esim. kuntoutustyöpaikkoja. Hieno konsepti mun mielestä!

      Kevät onkin hyvää aikaa vaatehuoneen siivoukselle :) Mutta miten sitä ei oikein koskaan saa aikaiseksi?

      Poista
  2. Nykypäivän ihmiset ovat enenevässä määrin kuluttajia, jotka ostavat tuotteita miettimättä, tarvitsevatko niitä todella. Ja vanhaa käyttökelpoista heitetään jopa roskiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaan tähän viisaan ystäväni sanoja: "Maailma hukkuu paskaan". Hän tarkoitti siis, että kaatopaikat täyttyvät, kun kulutamme aina enemmän. Jonkin tutkimuksen mukaan brittinaiset käyttävät paitaa 6 kertaa ja sitten heittävät sen pois. Järjetöntä on juuri tuo, että ihan käyttökelpoista tavaraa heitetään pois.

      Poista

Kiitos kommentista :)