keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Vila Private Shopping eli ihanat naiset ostelemassa

Käyn nykyisin enää harvoin vaatekaupoissa, koska ensinnäkin ostelen huomattavasti vähemmän kuin ennen ja toiseksi en oikein löydä kaupoista mitään kiinnostavaa. Eräs syy shoppailuinnottomuuteeni on tämän kaupungin vaateliikkeiden taso. Sokos on monipuolinen, mutta siellä ei saa ikinä palvelua tai jos saa, niin se on nuivaa. Muut kaupat ovat joko halpisketjujen liikkeitä tai överikalliita putiikkeja tai sitten en muuten vaan tykkää niistä. Suosikkivaatekauppani on ehdottomasti Vila. Parasta liikkeessä on monipuolisen valikoiman ja hyvän hinta-laatusuhteen lisäksi se, että siellä on mukavat ja asiantuntevat myyjät. Pyörähdän liikkeessä aika usein ja vaikka tormuuttaisin sinne työmatkalla pyöräilykypärä kainalossa ja ulkoilupuku päällä, niin palvelu on aina yhtä huomaavaista ja välitöntä ja myyjät huomioivat asiakkaan tyylin, mutta käyttävät myös omaa, rohkeaa tyylisilmäänsä.

Sain sähköpostiini mainoksen Vilan Private Shopping -illasta ja sen innoittamana säntäsin liikkeeseen utelemaan, että miten homma toimii. Näinhän se toimii: Private Shopping -illan aikana liike on suljettu muilta asiakkailta ja myyjien ammattitaito ja ystävien makutuomarointi on hyödynnettävissä ainutlaatuisella tavalla kahden tunnin ajan. Shoppailuillassa vaatteista saa -15 % alennuksen ja järjestäjä saa 30 euron arvoisen lahjakortin, joka on käytettävä illan aikana. Iltaan voi osallistua 6-20 henkilöä. Eikä maksa mitään! Paitsi tietysti ostettavien vaatteiden hinnan, mutta sitähän ei lasketa.

Laitoin kutsuja Facebookiin ja sain yllättävän nopeasti innostuneita vastauksia ja yksitoista eri-ikäistä ja erityylistä naista ilmoittautui mukaan. Halukkaita olisi ollut enemmänkin, mutta päällekkäisten menojen vuoksi kaikki eivät päässeet osallistumaan. Ehkä joku toinen kerta!

Vila Jyväskylän myymäläpäällikkö Leena ja myyjätär Iida-Maria ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja hurmasivat meidät heti ensi hetkestä lähtien iloisella olemuksellaan ja tunsimme olevamme oikein erityisiä. Ilta aloitettiin tervetulotoivotuksilla ja Vilan tarjoamilla kuohujuomilla ja tarjolla oli myös konvehteja. Myyjät esittelivät kevään tyylejä: raitaa, kirkkaita värejä, kulutettua farkkua, pitsiä... Olisin voinut ottaa kaikki vaatteet jo tuosta esittelystä, mutta hetken mietittyäni tajusin, että omistan jo jonkin verran samantyylisiä vaatteita ja lähes jokaisen vaatteen kohdalla totesin, että tuollainen tai ainakin tuon tyyppinen minulla on. Hyödynsinkin tilanteen niin, että poimin ideoita ja aion keväällä kokeilla yhdistelmää klassinen toppi+suorat housut+kulunut farkkutakki. 

Ennen kuin muut osallistujat tulivat, stailattiin minut ja eräs toinen vapaaehtoinen. Meitä yhdistää pukeutumisessa se, että töissä on pidettävä työn vaatimia vaatteita ja siksi onkin kiva päästä kokeilemaan jotain parempaa. Sporttinen stailattavamme ihastui raidalliseen neuletakkiin ja siihen yhdistettiin farkut, kauniisti laskeutuva toppi ja piristeeksi Love-koru (tykkään!) sekä asusteeksi vyö, jollaisia hän ei yleensä käytä. Trendikäs asu, eikö? 

Minä en lähtenyt etsimään mitään uutta pukeutumiseeni, koska koen, että oma tyyli on löytynyt ja tiedän, mistä pidän ja mistä en ja harrastan (silti) uusien tyylien kokeilemista. Halusin stailaantua huipputrendikkääksi, mutta onnistuin valkkaamaan päälleni vaatteet, joista eräs kysyi: "Onko noi sun omat vai täältä?" Toisaalta siis onnistunut vaatevalinta, koska se näytti niin omalta, mutta toisaalta olisin voinut vähän repäistä ja pistää päälleni jotain minulle täysin epätyypillistä. Punaiseen paitaan ihastuin heti ja ajattelin, että se olisi hyvä kynähameen kanssa, mutta kynähame ei ajatellut olevansa hyvä vartaloni kanssa. Eikä myöskään leveähelmaisempi lyhyt hame eikä nahkahame eikä jegginsit eikä joujou-housut eli rennot pyjamatyyliset, ohuet pöksyt, joista kyllä vähän tykkäsin. Olisin halunnut tiukat housut ja sellaisille minulla on tarvettakin, mutta koska jaloissani on sekä julmetut lihakset että julmetut läskit, niin jegginslegginstyyli ei ole minun juttuni. Suorat housut, joissa oli käärityt lahkeet, olivat kivat jalassa ja muutenkin hyvät, mutta olen vähän aikaa sitten ostanut vastaavanlaiset pökät ja nuo jäivät siksi kauppaan. Punainen paita sen sijaan lähti mukaan. Se on täydellisen optimaalisen mallinen, sillä se laskeutuu  kauniisti (=peittää pömppömahan/turvotuksen) ja korostaa rintavarustusta. Tämänmallisia paitoja näkee muuten tosi paljon yli kolmekymppisillä, johtuen ehkä juuri noista edellämainitsemistani seikoista. Hinguin myös asuun jakun, mutta valitsin mustan trenssin, jonka sitten kaikessa tohinassa unohdin esitellä. (Huom! Kuva valehtelee paidan värin, koska paita on luonnossa syvemmän punainen. Väri sopii minulle kuulemma hyvin. Tällaisessa värissä minua ei ole aikoihin nähtykään! BTW, kiitos kuvaajalle!)

Sain asuun massiiviset korut ja harmittelin jälleen kerran vakavaa nikkeliallergiaani (korut ovat nikkelittömiä, mutta lähes aina nekin aiheuttavat kutkaa). Turha toisaalta harmitella, koska luulen, että vaikka minulla ei allergiaa olisikaan, niin en kuitenkaan näitä ostaisi, koska olen ylinirso korujenkin suhteen. Mutta kivojahan nämä tällaiset korut ovat! Ne muuttavat asukokonaisuuden heti ihan erilaiseksi. Joku kuului sanovan, että ei voisi käyttää noin suuria koruja ja on minullakin ollut opettelemista isojen korujen käyttämisessä, mutta nyt tykkään ihan älyttömästi niistä. Se ehkä johtuu siitä, että olen allergian vuoksi joutunut käyttämään tylsiä pikkuriipuksia ja ns. peruskoruja. Minulla on nyt näyttävämpiä koruja, joita käytän ihan arkenakin, vaikka monen mielestä statement-korut sopivat juhliin paremmin. Minä taas tykkään, että ne sopivat nimenomaan arkeen buustaamaan tavallisia vaatteita ja tuomaan kontrastia.

Tästä sitten uutta tyyliä etsimään! Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja lähdimme tutkimaan valikoimaa myyjien avustuksella, mutta eipä siinä kauan mennyt, kun ryhmät hajosivat ja kaikki tungeksivat sovituskoppeihin vaateröykkiöiden kanssa.


Perinteisten jokakeväisten pastellien lisäksi voimakkaat, kylmät sävyt ovat nyt pop. Passaa minulle! Onneksi tämän värinen kausi on minulta nyt ohi (ainakin toistaiseksi)... Muuten mukaan olisi saattanut lähteä aika monta vaatetta! Selvitin eräälle korallin ja vadelman sävyeroa ja kuvassa paidat näyttävät enemmän korallisilta, vaikka todellisuudessa olivat vadelmaisempia. Ehkä väri on jotain noiden kahden väliltä eli siis koralma tai vadelli.

Jjjjjaaaaaa sovitukseen lähteeeee... Raitaa, paitaa, neuletta, toppia, huivia, mekkoa, piukkaa pöksyä, farkkua, jakkua, sifonkipuseroa...

Erilaiset vaalean ja valkoisen sävytkin ovat kevätmuodissa in ja jos ne tuntuva tylsiltä, niin värikkäällä huivilla voi pirtsakoittaa asua. 

Myyjien mielestä jokaiselta naiselta löytyy vyötärö ja siksi vöitä pitäisi käyttää rohkeasti. Vyötärö varmasti löytyykin kaikilta ainakin anatomisesti ajatellen, mutta jos sen alapuolelle jää paksu vararengas ja yläpuolellekin pari makkaraa, niin vyö ei ole silloin kovin hyvä valinta. Tällaista kietaistavaa nahkavyötä minulle tarjottiin, mutta se sopii paremmin hoikalle vartalolle ja vöitä minulla on, joten en edes kokeillut tätä. Vyön väri kieltämättä houkutti ja olisihan sitä ollut mustanakin. Tuohon tummansiniseen mekkoon konjakinvärinen vyö sopii erinomaisesti ja erinomaisesti tuo mekko ja vyö kävivät myös hoikalle sovittajalle.

Tässä jotain sellaista, mitä ette varmaan tule koskaan päälläni näkemään: raitaa! Raidat ovat pirteitä, raikkaita ja muodikkaita, mutta minä en ole koskaan mitenkään erityisesti pitänyt raidoista, paitsi seeproissa ja tiikereissä. Ja hammastahnassa. Minulla on muutama raidallinen vaate, mutta ei tällaisia tasaraitaisia, koska en vaan niistä tykkää! Minusta tuntuu, että kun pistän päälleni raidallisen vaatteen, vanhenen automaattisesti 20 vuotta ja näytän tätimmältä kuin tavallisesti. Tulee sellainen olo, että olen kuin Jutta Urpilainen, joka haluaa näyttää freesiltä ja valitsee päälleen raitajakun! Tunnustan kyllä, että sen verran erilaisia raidallisia vaatteita tuli nähtyä eri ihmisten päällä, että aloin ehkä vähän tykästyä raitoihin. Ehkä.
Kiitos kuvausavusta Melina! Ja kiitos myös siitä huomiosta, että jakku oli minulle liian suurta kokoa. Mutta tarkoitushan oli vain kokeilla, miltä raidat päälläni tuntuvat ja siihen tarkoitukseen tuo vaate sopi hyvin.

Näitä mekkoja tuumailin sillä silmällä, että sovittaako vai eikö sovittaa, mutta nuo ovat niin peruskamaa (ja raidallisia!), että eivät ole minun juttuni. Tällaiset raitamekot ovat aina muodissa eivätkä ne siksi ole huonoja hankintoja, mutta minä olen ehkä vähän kyllästynyt tähän tyyliin, koska sitä näkyy joka toisella. Mutta klassinen vaatehan tuo on joka tapauksessa.

Arjen kiireiden keskellä ei aina pääse vaatekauppoihin ja siksi tällainen osteluilta on monelle tarpeellinen. On huippua, kun sovittamiseen on aikaa, on paljon makutuomareita ja vinkkien antajia eikä myymälässä ole muita asiakkaita, joten myyjille jää aikaa palvella. Tosin Vilan myyjät ehtivät aina palvella! Ulkovaatteet ja laukut olivat parkissa myyntitiskin takana ja olikin enemmän kuin miellyttävää shoppailla ilman talvitakkia, huivia, hanskoja, pipoa ja laukkua! Illan parasta antia oli ihanien, nauravaisten naisten seuran ja rentoutumisen lisäksi se, että sai sovittaa vaatteita niin paljon kuin halusi ja oli mahdollisuus kokeilla kaikkea sellaista, mitä ei yleensä uskaltaudu kokeilemaan. Vaikutti kuitenkin siltä, että moni oli löytänyt jo oman tyylinsä eikä tarvinnut hurjaa muodonmuutosta vaan hyviä ja monikäyttöisiä vaatteita, jotka sopivat entisten vaatteiden kanssa. Uudet ideat otettiin into piukeena vastaan ja kassalle kannettiin asusteita, joiden avulla on helppo päivittää tyyliä. 

Keskimäärin tällainen nippu vaatteita lähti osallistujien mukaan. Kun halavalla sai! Minä taas nuukailin ja olin harkitseva kuluttaja ja ostin vain punaisen paidan ja mustan pitkähihaisen perustrikoopaidan, koska entiset ovat kulahtaneet. Hintaa näille vaatteille jäi vähän alle yhdeksän euroa! Erästä mustaa mekkoa mallailin pitkään, mutta sekin oli niin peruskamaa, että en sitä loppujen lopuksi kelpuuttanut ja kun minulla on jo kaksi mustaa neulemekkoa ja lukematon määrä muunlaisia mustia mekkoja... Nirsouteni, järkevyyteni ja jo olemassa oleva vaatevarastoni pelastaa minut henkilökohtaiselta konkurssilta. Onneksi!

Kalliiksi kuulemma tuli, mutta kyllä kannatti. Minä kun en nykyisin juurikaan törsäile, niin olen iloinen siitä, että joku edes törsäsi. Ja jos harvoin käy vaateostoksilla, niin kannattaahan silloin ostaa kerralla enemmän! Tai vaikka ei harvoin kävisikään shoppailemassa, niin naisten logiikalla kannattaa AINA ostaa vaatteita.

Uusia itsevarmoja tyylejä. Niitäpä juuri. Vilan iskulause on ollut "Confidence is not for Sale", 
mutta kylläpä vaan itsetuntoa voi vaatteilla ostaa ja nostaa. 

Kaunis kiitos kaikille osallistuneille, 
malleiksi suostuneille, kuvaajille, 
ja tietysti Vilan myyjille! 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)