torstai 16. tammikuuta 2014

Mentaaliharjoitus v-olon poistamiseksi. Kiitos Giulio, Eric ja Arthur!

Minulla on ollut tänään paha päivä. Tosi paha. Suomeksi sanottuna minua on vituttanut. Se onkin hyvin harvinainen fiilis, sillä useimmiten kun minulla on jokin negatiivinen olotila, niin se on jokin lievempi kuten ahistus, väsymys tai ärsytys. Tänään koin niin suunnatonta vitutusta, että en edes muista, milloin olen viimeksi sellaista tuntenut. Enkä kyennyt mitenkään kääntämään ajatuksia positiiviseksi. Sain paljon vertaistukea ja empatiaa ja se auttoi, mutta koska ikävän olotilani aiheuttama asia ei tänään ratkennut, niin vielä on v-oloa jäljellä enkä kykene tällä hetkellä löytämään asiasta mitään hyvää. 

Palatte varmaan halusta tietää, mistä on kyse ja spekulaatiot siitä, onko kyseessä ihmissuhdeongelma, taloudellinen probleema, oppilasasia (kaikki opettajat tietävät, että jotkut oppilasasiat aiheuttavat hermoromahduksia) vai jokumuumikä, niin vastaan, että kyseessä on taas vaihteeksi monimutkainen itsestäriippumaton sohlaus liittyen terveyteeni tai siis lähinnä sen tutkimiseen. Mutta ei siitä sen enempää. Olen saanut itseni vähän rauhoittumaan eikä enää tunnu siltä, että pää kuumenee ja poksahtaa ja verenpaine räjäyttää suonet, enkä siksi kirjoita tästä asiasta enempää, vaan kerron, miten sain oloni tasapainottumaan. Se onnistui erään harjoituksen avulla. Tätä mentaaliharjoitusta suosittelevat monet ihan oikeat psykologit ja ei-oikeat terapeutitkin. Kyseessä on siis kivojen asioiden ajattelu eli mielikuvaharjoitus asioista, jotka saavat aivot taas virittymään onnellisuuden taajuudelle. Suklaata söin jo aiemmin ja harrastin muutakin mielihyvää lisäävää, nautinnollista, fyysistä, rentouttavaa aktiviteettia (siivosin koko kämpän, mitäs te oikein kuvittelitte :) ) eli konkretian tasolla olen jo purkanut aggressioni ja kropassa tuntuukin tuo aherrus. Mutta mieli tarvitsi vielä asioita, joiden avulla se pääsi taas mukavaan ja normaaliin olotilaan.

Olin ehkä liian ylikierroksilla mielikuvaharjoitukseen, koska se ei ottanut onnistuakseen tai sitten minulla on vaan liian vilkas mielikuvitus... Karibian hiekkaranta, palmut huojuu, oooh, tänne oon aina halunnut, mereen uimaan, onko täällä haita?Ai ei? No varmaan joku ameeba eiku meduusa polttaa ihoon rakkulat, au... Hmmm, jos jokin muu paikka... Metsä! Kesäinen vehreä metsä, joo ihanaa, niin helppo hengittää, lämmintä, aurinkoa... Käki! Miksi täällä kukkuu käki? Voitko olla hiljaa, minä yritän nyt tehdä mentaaliharjoitusta! Kukkuu! Eitästämitääntuu... Nyt jokin sellainen, mitä voin ajatella pitkään ja hitaasti ja aina uudelleen ja uudelleen... Jooo! Jooo! Jooo! No nyt tuli jo hyvä mieli... 
Oi Giulio, sinä tumma ja tulinen Italian imagination lover.

Yes Mr. Northman, I'll invite  you in...

Arthur Pendragon/Bradley James, kumpikin käy!

P.S. Olo on nyt paljon parempi, mutta harmittaa vähän, että postauksen alkuperäinen idea meni mönkään kuvien tekijänoikeussäädösten vuoksi, joita haluan kunnollisenatunnollisena noudattaa... Mutta eipä liikkuvassa kuvassakaan mitään vikaa ole. Ja koska olen kunnollinentunnollinen kansankynttilä, niin sanonpahan loppukaneettina, että on ihan luonnollista tykätä kaikesta kauniista. Tai oikeastaan komeasta.

8 kommenttia :

  1. Erikoista uutta ilman uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, joka meni mulla ehkä vähän yli hilseen ja hiusrajan :)

      Poista
  2. Luonnonläheisyys ja viisaus tulevat iän myötä. Aika korjaa edetessään kirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän vanhaksi sitä pittää ellää, että tulee oikein viisaaksi? Ja luonnonläheiseksi? Onko aika siis oikolukuohjelma?

      Poista
  3. Eriikoinen ploki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen siis päässyt tavoitteeseeni eli siihen, että plokini olisi erikoinen, erilainen ja erottuva. Erilaisuus on rikkaus :)

      Poista
  4. sekhikäs loki miu mielest

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)