sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ihanan joutilas joululoma! Tässä syyt (ja seuraukset)

Ehkäpä yksi rennoimmista joululomista sitten lapsuuden jälkeen on kohta vietetty! Ihan oikeasti, ja toivon, että olette onnellisia puolestani. Toivottavasti sinäkin olet saanut levätä joulun aikaan ja ladata akkuja edes vähän, vaikka lomaa ei olisi ollutkaan. Näin loman lopun häämöttäessä katselin elämääni pari viikkoa taaksepäin ja voi jumpe, miten kivaa minulla onkaan ollut! Ai mitenkä niin? No, lukekaapa tästä:

Päätin unohtaa murheet ja huolet loman ajaksi ja se oli erinomainen päätös. Tietenkään jatkuvasti ei voi sysätä ratkaisemista vaativia ongelmia syrjään, mutta koska tiesin, että asiat eivät ratkea jouluna mitenkään, niin en halunnut jouluani turhalla vatvomisella pilata. Se oli erinomainen päätös, koska nyt loman lopulla huomaan, että murheet ovatkin muuttuneet pienemmiksi ja painuneet taka-alalle ja tilalla on levollisuus ja rauhallisuus, sellainen, mikä tällä luonteenlaadulla voi olla.

Joulunpyhät kestävät minulla aina loppiaiseen asti ja olenkin näiden ihanan pitkien lomien vuoksi erittäin tyytyväinen ammatinvalintaani. Yli kaksi viikkoa lötköilyä, joutilaisuutta ja rentoutumista, joiden tarpeessa olinkin enemmän kuin tajusinkaan.

Kävin nukkumaan silloin kun halusin. Eräänä iltana jo puoli kymmenen, eräänä yönä vasta neljältä tempauduttuani romanttisen kirjan fantasiamaailmaan (Jude Deveraux: Herttuatar).

Pötköttelin sängyssä piiitkään... Niin pitkään, että ajattelin monesti, että jos olisin töissä, olisin ollut siellä jo monta tuntia. Ja koska oli pimmeetä ja harmaata, niin ei ollut intoa lähteä ulos riehumaan, joten saattoi vain vetää peittoa korville.

Haahuilin yöpaidassa ja fleecevilttiin kietoutuneena yli puolenpäivän. Miksei kaikki vaatteet voi olla fleeceä? Niin ihanan pehmeää! Levittelin fleecevilttiä kuin se olisi ollut supersankarin viitta ja sain lempinimen mansikkafleecekostaja.

Olin meikkaamatta ja/tai meikkasin muutenkin kevyemmin monena päivänä. Eikä runsaasta suklaansyönnistä tullut edes näppyjä! Jee!

En laittanut hiuksia muutamana päivänä. Kyllä hatut on hieno keksintö!

Katselin hömppäleffoja kuten Ansa vanhemmille, vanhoja musikaaleja, Tenavia, Late Lammasta ja tietenkin uudet Poirotit. Suosittelen! Istuin lattialla viltti niskassa ja töllötin telkkaria ja kun konvehtirasia alkoi uhkaavasti tyhjentyä, niin se vietiin pois julmasti, pöh. Mutta hahaa, mikään ei ole niin ovela kuin suklaanarkki, joka osaa piilottaa viltin alle jemmaan pari konvehtia!

Katselin elokuvia jo aamupäivällä ja samana päivänä jopa monta elokuvaa. Ihanan joutilasta ja aivotonta. Paitsi ne Poirotit, koska pää meinaa poksahtaa, sillä ne ovat niin kiemuraisia ja jännittäviä.

Söin sipsejä heti aamupalan jälkeen. Ja konvehteja! Söin konvehteja myös jokaisen muunkin aterian jälkeen. Join kokista. En suosittele! Ainakaan tällaisille mahaongelmaisille. Ei edes sillä periaatteella, että syön koska voin, koska en oikeasti voi.

En harrastanut liikuntaa kahteen viikkoon. Ja hahaa, en edes lihonut vaan päinvastoin vyötäröni kaventui ja housut holahtavat jalkaan kevyesti. Totta puhuen minua nyt hirvittää, että läskit kerääntyvät takautuvasti ja kuun lopulla olen hirmuinen pallura. Mutta lepotauko liikunnasta teki hyvää ja tuntui kivalta, että lihakset eivät olleet jumissa ja kipeät vaan nekin saivat joskus rauhassa palautua.

Luin monta hyvää kirjaa. Sain lahjaksi Riikka Pelon kirjan Jokapäiväinen elämämme ja se taitaa olla ensimmäinen Finlandia-kirja, jonka olen konsanaan lukenut. Yleensä luen hömppää höystettynä historialla eli tyyliin Angelika-sarja tai Ylämaa-sarja. Ai niin, luinhan minä yhden Sophie Kinsellan teoksen; Soitellaan, Soitellaan, joka oli huippuhauska ja juuri sopivaa lomalukemista. Eräs tuttuni taivasteli sitä, että luen täyttä roskaa, mutta olen samaa mieltä kuin Aira Samulin, joka sanoi, että hänellä on ollut niin rankka elämä, että ei tarvitse enää lukea rankkoja kirjoja.

Olin kotona vain kaksi yötä ja aloin pohtia, että onko silloin ollut liian paljon pois kotoa, kun oma suihku tuntuu omituiselle ja oma sänky lähes tuntemattomalle.

Paijasin ja nuuttasin koiria kyllästymiseen asti. Siis siihen, että ne kyllästyivät. 

Taannuin liian monesti tekemään kaikkea tosi lapsellista. Opin päästelemään snoopymaisia ääniä etenkin venytellessäni  ja ajattelin taas, että olisikohan hassulle ja monipuoliselle dubbaajaäänelle tarvetta. 

En käynyt alennusmyynneissä! Ihan totta! Enkä myöskään tilannut nettikaupoista mitään, vaikka valikoimia innokkaasti selailinkin. Jotta ette luule, että olen ihan seonnut tai vakavasti sairastunut, niin selityksenä alennusmyynnittömyyteen oli se, että ostin kaiken tarpeellisen jo ennen joulua, koska satuin pariin kauppaan oikein sopivasti  ja säästinkin sievoisen summan talvitakki- ja kenkäostoksilla. 

Ajelin loppiaisviikonlopuksi vanhempieni luokse ja leikin, että olen menossa joulunviettoon. Juujuu, ei se ole soveliasta, että 35-vuotias leikkii yhtään mitään, mutta mitä sitten? Oli satanut lunta ja kyllä se lumi vaan tekee jouluisen fiiliksen, joka oli lumenpuutteen vuoksi vähän hukassa tänä vuonna. Kun lunta vihdoin satoi, niin minulla oli erityisen jouluinen fiilis. Ja olin onnellinen! Jos sitä joskus pakenee omaan mielikuvitusmaailmaansa ja saavuttaa siellä onnellisen olon, niin onko se keltään pois? 

Siinäpä siis minun lomani pähkinänkuoressa. Toivottavasti sinullakin on ollut kiva loma/joulunaika! 
Mukavaa loppiaista!

2 kommenttia :

  1. Ihan mahtavalta kuulostaa! Hyvä että sait rentouduttua, sitä tein mäkin :)!

    VastaaPoista
  2. Nyt onkin akut ladattu ja jaksaa talvilomaan asti ja ennen kuin huomataankaan, niin Suvivirsi kajahtaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)