sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Burgundinpunaiset mokkasaappaat ja puumamainen paitis

Tarvitsin uudet talvisaappaat ja kun olin lähettänyt jo aika monta kenkäparia takaisin eri nettikauppoihin ja kun olin moneen kertaan kolunnut Jyväskylän kaupat läpi, niin luovuin toivosta. Sitten piipahdin joulun alla Mikkelissä asioilla, minulla oli 20 minuuttia ylimääräistä parkkiaikaa ja lipsahdin kenkä- ja laukkukauppa Antilopiin. Ja tiedättekö mitä? Sain yksilöllistä palvelua! Myyjä oli mukava, sillä tavalla oikeasti ja teeskentelemättömästi mukava ja hän tiesi tismalleen, mitä halusin, mutta esitteli toki eri vaihtoehtoja, joista ensimmäinen oli se, mitä olin etsinytkin. Kunnolliset, klassiset, tyylikkäät nahkasaappaat, kiitos-minulle-nämä-heti-onpa-tosiaan-mahtavat. Näistä kengistä tulee postaus ehkä myöhemmin, sillä nyt haluan esitellä toiset kengät, jotka ostin samalla kerralla. 

Minulla oli tarve myös nilkkureille "tai jollekin spesiaalille" kuten myyjälle sanoin ja sainkin sovitettavaksi mokkaiset burgundinpunaiset saapikkaat, joiden väriin ja olemukseen ihastuin rakastuin heti. Ja ne olivat jalassa kuin unelmat. Luulin näkeväni unta! Voiko olla kauniit kengät, joilla on hyvä kävellä ja jotka istuvat vaativiin jalkoihini sulavasti? Voi, ja nyt se on todistettu jopa kahden kenkäparin voimin. Kenkien laadusta ei nykyisin tiedä, mutta myyjä vakuutteli materiaalin laadukkuutta. Olen muuten Antilopista ostanut yhdet elämäni parhaimmista kengistä. Muistaakseni ne olivat keinomokkaa, mutta materiaali vaikutti aidolta mokalta ja saattoi sitä ollakin, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kengät kestivät koulumatkat, maantiesuolat, keikkareissut, baari-illat ja ne olivat siis sen näköiset, että sopivat kaikkiin edellä mainittuihin aktiviteetteihin.

Ihmisiä kiinnostaa aina peruskysymys "Mistä ostit/paljon makso/oliko muita värejä?". Ostopaikka on jo kerrottu, muita värejä ei vissiin ollut ja tein lompakkoystävälliset kaupat. Voisi sanoa, että sain kahdet kengät yksien hinnalla, sillä kengille tuli yhteensä hintaa vain vähän alle kaksisataa. Lähtöhintaahan kengillä toki oli enemmän, mutta minulla oli kerrankin tuuria matkassa, sillä liikkeessä oli juuri edellispäivänä aloitettu alennusmyynti. Kannattava kauppa mielestäni, sillä kenkien hinnat ovat nousseet huimasti ja siinä missä ennen nahkasaappaat maksoivat satasen, maksavat keinonahkakengät nyt saman verran ja kunnollisten, aitojen nahkasaappaiden hinnat lähtevät paristasadasta eurosta. Jos olen ihan rehellinen, niin en olisi ihan 100 % välttämättä näitä kenkiä tarvinnut, mutta olen oppinut, että jos johonkin oikein tykästyy, niin siinä ei auta ämpyillä, muuten tulee myöhemmin harmitus. 

Juuri se ainoa ruskean sävy, josta pidän! Ruskeat ja metalliset yksityiskohdat tuovat vähän rouheutta ja asennetta kenkiin ja tällaiset jujut ovat juuri "se jokin", mitä kengissäni pitää olla.

Ja kuinkas siinä sitten sattuikaan, että tämä sävysävyyn pukeutumista fanittava henkilö löysi kaapistaan neuleen, joka on lähes kenkien värinen.... Jotta asussa olisi vähän eloa, kaivoin henkarista paitiksen, jonka olen jossain lievässä mielenhäiriössä tilannut. Tai oikeastaan kuviollisten vaatteiden kokeiluvimmassa. Olen pitänyt paitista vain kerran niin, ettei se ole jonkun neuleen tai jakun alla. Paitiksessa on kyllä kiva kuvio, mutta puumaefekti on niin huomattava, että mieluummin käytän paitaa vain väripilkkuna toisen vaatteen alla. Sanokaa nyt, että päässäs on puumaefekti! 

Nyt viikonloppuna olisi ollut loistava mahdollisuus ottaa kuvia päivänvalossa ja paremmassa tilassa, mutta koska monesti loistavat mahdollisuudet menevät sivu suun syystä tai toisesta, niin kuvat on otettu tyhjäksi raivaamassani eteisessä säälittävällä "kuvaan itse" -menetelmällä. Mutta eräs kuningasajatus tuli eilen mieleeni; ei se ole säälittävää, että joudun kuvaamaan itse, vaan se on säälittävää, että minulla ei ole juuri ketään, kuka olisi valmis kuvaamaan ja ymmärtäisi, miten tärkeitä blogikuvat minulle ovat. En ruikuta vaan jaan sen ahdistuksen, mikä aika monella muullakin bloggaajalla on. Tosin se täytyy sanoa, että tämä kuvausmenetelmä on hyvin kroppaystävällinen, sillä se hoikistaa! Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä olenko paksu vai ohut, mutta näissä kuvissa näytän hoikemmalta kuin livenä olen. 

Kaulakoru ja pari koirankarvaa... Tarrarullasin vaatteeni, mutta ystäväni hellyyskipeä, pehmeäkarvainen koira nuohosi sylissäni ja tartutti minulle muutaman muiston itsestään tasaisesti jokaikiseen vaatteeseen ja asusteeseen, joka minulla oli. Kaulakoruun ei sentään tarttunut karvoja! Olen ostanut kaulakorun joskus Galleria Kivitaskusta ja innostuin ostamaan ystävillenikin sellaiset lahjaksi. Sitä en tiedä, ovatko he käyttäneet korujaan, mutta minulla koru on ollut melko usein käytössä, koska se sopii väriltään monen vaatteeni kanssa. Se on jänskä magneettikoru, jota voi pitää yksin- tai moninkerroin ja jonka saa kiedottua myös ranteeseen. 

Pidän burgundinpunaisesta, mutta siitä en pidä, että syksyllä henkkamaukalta ostamani neule on kulahtanut jo aika rumaksi ja on epäekologisesti käytössä vain tämän talven ja joutaa keväällä kierrätykseen :( Olen lukenut monia blogijuttuja neuleista enkä edelleenkään ole saanut tietooni yhtään sellaista merkkiä, jonka neuleet olisivat oikeasti hyviä, kestäviä, laadukkaita ja kukkarolle sopivia.

Suurin osa kengistäni on mustia ja nämä uudet ihanuudet piristävät kenkävalikoimaani kummasti ja jopa ihan yleisestikin pukeutumistani, joka talvella on musta-harmaapainotteista. Burgundinpunainen väri on aina muodissa ja malli on sellainen, että se ei ihan hetkessä ole out. Hyvä hankinta siis, jos ei oteta nyt huomioon kaikkia ole ekologisia pointteja. Vai mitä tykkäätte? 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)