perjantai 20. joulukuuta 2013

Pieni ja ei niin kovin iloinen jouluruno



Blogi täyttyy julkaisemattomista luonnoksista, joita en ehdi näköjään ikinä viimeistellä. Juuri nytkin on hirveä kiire, puolen tunnin päästä pitäisi olla jo menossa. Mutta muutama jouluinen postaus on vielä tulossa ennen kuin siirryn viettämään rauhallista joulua.

Joulu on rakkauden ja yhdessäolon aikaa sekä myös ilon ja onnellisuuden ja niissä fiiliksissä olen ollutkin, mutta ihan yhtäkkiä mieleeni pälähti hirvittävän surullinen runo ja kun lausuin sen ääneen, olin käydä itkemään. Mutta jouluna on hyvä suoda ajatus myös kaikille niille, joilla ei ole asiat ihan yhtä hyvin kuin meikäläisillä. 

Jouluaattona
ajattelin
 sitä kuollutta päästäistä
kylmään kangistunutta
lumeen peittynyttä.
Ja minä toivoin 
että 
kenenkään 
ei tarvitsisi 
jouluna olla 
yksin
ja 
kylmissään.

2 kommenttia :

Kiitos kommentista :)