maanantai 25. marraskuuta 2013

Suklaakuorrutetut vaahtopusut

Maailmassa on miljoonia ruokaohjeita, joista olen kokeillut aika monta ja kehitellyt itsekin useita. Kaikkien ohjeiden joukosta olen löytänyt muutaman kestosuosikkini ja makeista herkuista tällaisia ovat itsetehdyt vaahtokarkit ja pusut. Liian usein en kumpiakaan tee, vaikka itsestä välillä tuntuu, että taasko minä innostuin näitä väsäämään. Jotkut ovat ihmetelleet, että miten minä mahavaivainen voin syödä herkkuja ja muuta epämääräistä, mutta tiedoksi heille, että en (valitettavasti) itse juurikaan herkkujani syö vaan syötän ne muille. Mutta tekeminen on vaan niin kivaa ja jollakin tavalla myös terapeuttista, että mielelläni teen herkkuja muille ja saanhan siinä sivussa itsekin suunI makeaksi. 

Alunperin olen pusuohjeen löytänyt Marien Sekasoppa-blogista ja siellä on edelleen erinomaiset kuvalliset ohjeet, joten en ala niitä tähän uusiksi laatimaan. Ohje löytyy täältä! Pusujen valmistaminen on hyvin yksinkertaista, mutta vaatii hieman tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Tarvitset keksejä pohjaksi, sokeria, vanilliinisokeria ja munanvalkuaisia, jotka vaahdotetaan huippukuohkeaksi vaahdoksi sekä mahdollisesti jotain makua antavaa ainetta ja tietenkin kuorrutteeksi suklaata. Suosittelen mausteeksi Marianne-rouhetta ja myös Turkinpippuri toimii erinomaisesti, jos ärhäkämmästä mausta tykkää. 

Käytän yleensä pohjana Marie-keksejä, koska teen pusut monesti ex tempore ja käyn ainekset lähikaupasta, jonka valikoima ei ole kummoinen. Jokin vohvelikeksi voisi olla parempi pohja, mutta Marietkin sopivat hyvin, vaikka vähän kuivakkaita ovatkin. Valkuaisvaahto pursotetaan keksin päälle ja kekoja paistetaan 150 asteessa noin kymmenisen minuuttia, jolloin pinta ehtii kovettua, mutta sisus jää vaahtomaiseksi. Minulla ei edelleenkään ole minkäänlaista pursotinta ja saan aina lievän hermoromahduksen, kun alan väsätä pursotinta voipaperista. Näitä pusuja tehdessä leikkasin pakastuspussista kulman pois ja ihan kauniitahan pusuista tuli. Minulla on joskus ollut iso tähtitylla ja sillä saa ehdottomasti upeimmat pusut. Olen ihan taitava pursottaja, mutta kesto-ongelmana on kuumat käteni, joiden ansiosta pursottimen sisällä oleva aines löystyy ja vetistyy. Näiden pusujen massa oli normaalia löysempää muutenkin, mutta en ole koskaan saanut vaahtoa lörähtämään ihan täysin. Yleensä pusuni ovat olleet kuohkeampia, mutta näistä tuli enemmän raakaa valkuaisvaahtoa muistuttavia ja koska minulla ei ollut mitään muuta makuainetta kuin vanilliinisokeri, niin munallehan ne maistuivat. En tiedä, miten tarkka makuaisti muilla on, mutta minua munan maku häiritsee, jos se on liian voimakas ;) (Sitä kun työskentelee teinien kanssa keittiössä, niin itsekin on oppinut aina kihertämään, kun joku sanoo sanan muna.)

Kun pusut ovat jäähtyneet, ne kuorrutetaan suklaalla. Olen yleensä aina käyttänyt taloussuklaata, koska satun siitä tykkäämään, mutta maitosuklaakin toimii hyvin. Suklaan joukkoon kannattaa laittaa pikkutilkka öljyä, jotta kuorrutteesta tulee juoksevampaa ja helpommin levittyvämpää. Mielestäni paras keino kuorruttamiseen on sivellä suklaata silikonisella pullasudilla pusujen päälle. Jos pusuja kierittelee suklaassa, niin kuorrutteesta saattaa tulla liian paksu ja joskus minulla on humpsahtanut koko pusu suklaaseen ja käteen jäänyt pelkkä keksi. Aikamoista tahmaamista ja sottaamistahan pusujen kuorruttaminen on, mutta lopputulos palkitsee, vai mitä sanotte? 

Koristeluun voi käyttää erilaisia koristekuvioita, strösseleitä tai mitä vaan keksii... Näiden pusujen koristeet olivat eilisen sään innoittamana talviset ja yllätin itseni käyttämällä vain yhdenvärisiä koristeita, sillä yleensä innostun ripsottelemaan kaikkea värikästä. Ystävänpäiväpusuihin olen käyttänyt vaaleanpunaisia ja liloja koristesydämiä ja pinkkejä nonparelleja. Olen salmiakkisuklaafriikki ja joskus täytyisi kokeilla mauksi ja koristeeksi salmiakkihippusia, jotka on muuten ihan koukuttavan hyviä! Tarkoitan niitä ohuita hampaissa rapsahtavia pikkulastuja, joita löytyy kaupan leivontaosastolta (ja Tukusta jättipurkissa, jonka vielä jonain päivänä varmaan ihan vahingossa ostan).

Pusut sopisivat myös joulupöytään! Kai se eilinen lumisade sai minut sen verran joulumielelle, että valitsin punaisen tarjoilulautasen ja siihen aseteltuna pusut näyttävät vähän jouluisilta - vai kuvittelenko vain? Pusut sopivat myös lahjaksi tai tulaiseksi, mutta koska pusuissa on kananmunaa eikä suklaata ei ole temperoitu, niin se sulaa nopeasti ja pusut täytyy säilyttää kylmässä. 

MUKAVAA UUTTA VIIKKOA KAIKILLE! PUSPUS!

2 kommenttia :

  1. Nää on ihan älyttömän hyviä!! Pitäis varmaan joskus itekin kokeilla..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)