perjantai 29. marraskuuta 2013

Karpalo-valkosuklaafudge (Ylimakeusvaroitus!)

Käsi ylös, kuka tykkää itsetehdyistä riisimuro"karkeista"! Oooh, tätä arvelinkin, kaikilla on tassu ylhäällä! Riisimurokarkeista ei voi olla pitämättä, koska ne ovat vaan niin rouskuvan hyviä ja lapsellisen helppoja tehdä. Itsetehtyjen namusien viehätys piilee siinä, että niitä on yleensä helppo valmistaa ja omin kätösin tekeminen ja varsinkin lopputulos palkitsevat. Halutessaan voi toki hifistellä lämpömittarin kanssa, temperoida suklaata ja opiskella samalla molekyyligastronomiaa tai käydä ostamassa apteekista tai erikoiskaupasta harvinaisempia raaka-aineita, mutta minä tykkään tehdä jotain sellaista, mitä on helppo valmistaa, mutta mistä tulee sen näköistä kuin siihen olisi käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Vähän sama juttu kuin vaatteissa, ostan halpaa, joka näyttää kalliilta :)

Karpalo-valkosuklaafudge sopii joulunaikaan ja on erinomainen tuliainen tai lahja ja siksi haluan jakaa kanssanne tämän ohjeen. Löysin vähän aikaa sitten ohjeen jostain lehdestä, mutta kappas, kun päätin ryhtyä fudgea valmistamaan, niin en löytänyt ohjetta ja turvauduin Kotilieden ohjeeseen, jota ihan pikkuisen sovelsin jättämällä inkiväärihillon pois. Varsinaista fudgea eli toffeemaista tämä ei mielestäni ole, mutta suussasulavan pehmeää ja ihanan kermanmakuista. Jos ei muuten tiedä, että hampaassa on reikä, niin näitä mutustellessa sen huomaa inhasta juilimisesta... Minä en paikallistanut yhtään reikää, mutta aikoja sitten juurihoidettu hammas reagoi näihin ikävästi.

Vaihekuvia en ottanut, koska ensinnäkin niitä löytyy googlettelemalla ja esim. Kinuskikissan sivuilla on erinomaiset ohjeet, tosin resepti on hieman erilainen. Toiseksi yhdistelmä tahmatassusähelö+tahmea/kuuma fudgeseos+kamera olisi voinut olla kohtalokas kameralleni. Vaihekuvien sijaan saatte tässä pari käytännön vinkkiä:

  • Käytä kuohukermaa ja voita! Tulee aidot maut enkä tiedä, onnistuisiko tämä edes millään muulla kermalla.
  • Seos ei mene pilalle, vaikka sitä keittäisi pidempäänkin vaan lähes päinvastoin, seos toffeutuu, mitä pidempään keittää. 
  • Jos keittää liian vähän aikaa, niin vuoassa on vain jäähtymisenkin jälkeen vaalea tarttuva mössö, jota ei saa leikattua. 
  • Ylensä fudgeohjeissa mainitaan pinnoitettu kattila, mutta en ole koskaan saanut tällaisia kermaseoksia poltettua pohjaan teräskattilassakaan. Tärkeintä on, että kattila on tarpeeksi korkea/suuri, sillä kerma-sokeriseos kuohahtaa aika huimasti ja tulee helposti yli.
  • Jos sinulla ei ole riittävän pientä vuokaa, niin esim. jokin muovinen rasia käy, itse käytin iänikuista Tupperwaren eväsrasiaa.
  • Kun malttaa pitää vuokaan kumotun massan jääkaapissa yön yli, niin fudgelevyä on helppo leikata. Jos leikkaaminen ei onnistu, niin kannattaa öljytä veitsi.
  • Massaa näyttää olevan hyvinhyvin vähän, mutta uskokaa pois, kun palaset leikkaa pieniksi, niin nämä äppymakkeet karkit ovat erittäin riittoisia.
KARPALO-VALKOSUKLAAFUDGE

100 g valkosuklaata
100 g kuivattuja karpaloita
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
4 rkl voita
2 rkl hunajaa
2 tl vanilliinisokeria

Rouhi valkosuklaa karkeaksi raasteeksi. Pilko myös karpaloita vähän pienemmiksi.
Mittaa kerma ja sokeri kattilaan ja sekoita, kunnes seos kiehahtaa. 
Lisää voi ja hunaja.
Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia tai kunnes seoksen lämpötila on 116 astetta. Voit kokeilla tiputtamalla pari pisaraa kylmään veteen. Jos ne jähmettyvät heti palloksi, niin seos on valmis.
Ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon valkosuklaarouhe, karpalot ja vanilliinisokeri ja vatkaa hyvin. 
Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, jonka koko on noin 15 x 20 cm. 
Anna jähmettyä kylmässä mielellään seuraavaan päivään.
Leikkaa terävällä (öljytyllä) veitsellä n. 2 x 2 cm kokoisia paloja.
Säilytä paloja jääkaapissa.

Makoisaa viikonloppua!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)