Huora, neekeri, ryssä ja manne - asiallista kielenkäyttöä vai halveksuvaa nimittelyä?

Tapanani on kirjoittaa asioista suoraan ja niin teen nytkin. Otsikko on provosoiva enkä halua sillä loukata ketään. Toivoisin sinun nyt miettivän, mitä tunsit ja ajattelit lukiessasi otsikon.

Oletko huomannut uutisen bloggaaja, anteeksi eurovaaliehdokas Junes Lokasta (minä ainakin nevöhööd)? Lokka esiintyi YLE: n islam-illassa, jossa häntä tituleerattiin bloggaajaksi. Lokkaa olisi pitänyt kutsua eurovaaliehdokkaaksi ja hän vaatikin YLE:ltä oikaisua virheelliseen titteliin. YLE: ltä soitettiin Lokalle, joka nauhoitti puhelinkeskustelun ja latasi sen Youtubeen otsikolla "Ylen joku huora soitti". Soittaja oli YLE: n uutispäällikkö. Junes Lokka on sitä mieltä, että huora-sana on sukupuolineutraali sana, joka ei halvenna naista vaan tarkoittaa moraalitonta henkilöä. Hänen mielestään huora ei ole ns. ruma sana eikä hän ymmärrä, mitä väärää on sanan käyttämisessä. Hänen mukaansa kielen rikkaus on voimavara ja niin toki onkin, mutta se ei riitä perusteluksi alatyylisen ilmaisun käyttämiselle. Mitähän sanaa Lokka olisi käyttänyt, jos soittaja olisi ollutkin mies?

On olemassa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi sanojen huora, neekeri, ryssä ja manne käyttäminen on sallittua eikä niissä ole mitään pahaa. En käytä noita sanoja, mutta leikitäänpä hetki ajatuksella, että mitä jos uskoisin ihmisiä, joiden mielestä näiden sanojen käyttäminen on sallittua. Tällaisten ihmisten mielestä voisin aivan hyvin puhua maahanmuuttajille suunnatussa vanhempainillassa neekereistä ja ryssistä. Tai ihan tavallisessakin vanhempainillassa sanoa, että minusta on tosi avartavaa, kun meidän koulussa on neekereitä, ryssiä ja manneja. Jos välitän opettajanhuoneessa soittopyynnön, niin voisinko sanoa, että se yks huora pyysi soittamaan, kun tarkoitan oppilaan äitiä? Tai jos opettajakollegani olisi homoseksuaali ja minulla olisi asiaa hänelle, niin voisinko huudella opettajanhuoneessa, että oottekste nähneet sitä yhtä hinttiä, mulla olis sille asiaa. Jokainen, joka vähänkin jostain jotain tajuaa, ymmärtää, että olisin virka-asemani puolesta lirissä, jos puhuisin noin.

Joidenkin mielestä sanat eivät ole halventavia, koska ne ovat vain sanoja. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu totaalisesti käsitys siitä peruasiasta, että sanat ja koko kieli pohjautuvat nimenomaan merkityksille. Monesti sanan halventavuus tulee ilmi asiayhteydestä. Jos kaksi tummaihoista brotheria kutsuu toisiaan sanalla "Nigger", niin kyseessä on vain läppä, mutta jos kaljupäinen, pilottitakkinen, Suomen leijonilla tatuoitu henkilö käyttää samaa sanaa, on kyseessä ihan eri tarkoite. Kielenkäyttö paljastaa helposti asenteita ja myös rasismia. Rasismi piiloutuu joskus hyvinkin viattomaan ja hauskaan muotoon, kuten vitseihin. Eri kansallisuuksista on kerrottu vitsejä aina ja suomalaiset rakastavat vitsejä, jotka alkavat sanoilla: "Suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen". Vitseissä on aina tehty pilkkaa ihmisten stereotyyppisistä ominaisuuksista ja monien vitsien oivallukset perustuvatkin juuri siihen, että yhdistämme tietyn ominaisuuden tiettyyn kansallisuuteen ja on vaikeaa vetää rajaa rasismin ja vitsien kertomisen välillä. Ehkä kyse onkin siitä, kuka vitsin kertoo. Jos vitsin kertojana on henkilö, joka tunnetaan rasistina, ei hänen vitseihinsä voi suhtautua pelkkänä vitsinä. Mutta toisaalta, jos joku ei-rasisti kertoo törkeän neekerivitsin, niin eikö sekin ole kuitenkin rasismia? Jos vitsi on vain vitsi, niin voiko vitsin kertoja käyttää huoletta sanoja neekeri, ryssä ja hurri? Ja kerrommehan me basistivitsejäkin, eikö sekin ole rasismia?

Sanaa neekeri on Suomessa käytetty aikanaan tarkoittamaan tummaihoisia, mutta sittemmin sanan merkitys on muuttunut halventavaksi ja näin on tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten. Vuonna 1960 Esa Pakarinen ja Masa Niemi sutivat kenkälankkia naamoihinsa ja esiintyivät elokuvassa "Pekka ja Pätkä neekereinä" eikä elokuvan nimeä tuolloinkaan katsottu kovin hyvällä, vaikka neekeri-sanan käyttäminen olikin yleisempää kuin nykyisin. On paljon ihmisiä, joiden mielestä n-sanassa ei ole mitään rasistista ja että ihmiset itse ovat tehneet siitä rasistisen. Niin ovatkin, koska sana liitettiin rotusortoon ja kun tämän ymmärtää, ymmärtää myös, miksi sanaan liittyy halventava aspekti. Toinen hyvin yleisesti käytettävä sana on ryssä. Itä-Suomessa ei juuri kukaan puhu venäläisistä, vaan lähes aina itänaapureistamme puhutaan ryssinä. "Ryssät ostaa kaikki Saimaan rantamökit", "Lappeenrannan kauppojen valikoima on suunnattu vain ryssille", "Kyllä nuo ryssät ajaa noilla isoilla maastureillaan miten sattuu". Tällaista puhetta kuulen hyvin usein enkä voi lähteä korjaamaan joka kerran, että anteeksi ei ryssä vaan venäläinen, koska saisin vastaukseksi, että ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi.

Huora-sanan käyttäminen naisesta on alentavaa. Toki jos joku on ammatiltaan prostituoitu, niin sitten sanan käyttö on ymmärrettävää. On eri asia kutsua Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella näyteikkunassaan poseeraavaa naista huoraksi kuin kaupan kassaa, joka myy tavaroita, ei itseään. Opettajaakaan ei kannata huoritella, sillä siitä voi rapsahtaa oppilaalle sakot. Tästä on ennakkotapauskin ja hyvä niin. Tiedän, aivan satavarmasti tiedän, että jotkut, jotka tämän kirjoituksen lukevat, pitävät minua kukkahattutätinä ja sievistelijänä ja että herkät naisenkorvani eivät siedä rumia sanoja. Tiedättekö mitä? Kun kasvaa perheessä, jossa on merimiehiä, eivät kirosanat paljon hetkauta. Ja kun työskentelee teinien parissa, tulee lähes immuuniksi rumalle kielenkäytölle, koska sitä kuulee enemmän kuin osaatte kuvitellakaan. Kyse ei ole siitä, että me naiset olisimme pikkusieviä hienostelijoita, jotka eivät siedä mitään. Kyse on siitä, että emme saa tehdä alentavasta kielenkäytöstä hyväksyttyä. Huorittelua ja nimittelyä ei pidä sietää. Me emme saa antaa nuorille esimerkkiä siitä, että halveksuva kielenkäyttö olisi suotavaa. Jos aikuiset hyväksyvät nimittelyn, niin millaisen esimerkin lapset siitä saavat? Moni aikuinen on niin paksunahkainen, että kestää nimittelyä eikä ole siitä moksiskaan, mutta lapset ja varsinkin murrosikäiset eivät kestä. Kun homotellaan tai huoritellaan luokkakaveria, niin kyse on koulukiusaamisesta. Ai että ei pienestä pidä suuttua? Menepä sanomaan se sille kiltille seitsemäsluokkalaiselle tytölle, joka itkee yksin, koska hän ei ymmärrä, miksi häntä huoritellaan. Tai menepä sanomaan se sille ysiluokan pojalle, jota kaverit homottelevat ja joka miettii, miksi juuri hän on homottelun kohteena, vaikka on ihan samanlainen kuin muutkin pojat.

Jos tietyt sanat ovat halventavia, niin mitä sanoja sitten tulisi käyttää? En ymmärrä, miksi tuo kysymys on niin vaikea. Väestöryhmistä puhuttaessa neutraalia kansallista nimeä: suomalaiset, venäläiset, ruotsalaiset, somalit. Ketään ei saisi periaatteessa erotella ihonvärin perusteella, mutta joskus on käytettävä ilmaisuja, joilla kerrotaan ihmisten alkuperä. Tyyliin: "Asukkaista suurin osa on tummaihoisia, osa latinalaisamerikkalaisia ja loput valkoihoisia". Yleisesti käytetään myös sanaa musta, mutta sekin on joidenkin mielestä rasistinen. Joku keksi, että tumma olisi miedompi ilmaus mutta yhtä erotteleva sekin on kuin musta. Entäs Jenkeissä käytetty afro-/african-american? Tuo on tuntunut minusta aina hyvin keinotekoiselta ja pikemminkin alkuperää korostavalta kuin neutraalilta. Pitäisikö meidän ottaa käyttöön vaikka termi somalialais-suomalainen?

Homoista puhuttaessa voidaan tietysti käyttää sanaa homot, esimerkiksi kun aiheena on homoseksuaalien avioliitto-oikeus. Monien on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että on eri asia sanoa homoksi kaveria, joka ei sitä ole kuin käyttää sanaa homo homosta. Teinien ja jopa alakouluikäisten keskuudessa homo on yleinen haukkumasana, mutta olen huomannut, että onneksi suurin osa murrosikäisistäkin ymmärtää, millainen kielenkäyttö on asiallista ja millainen asiatonta. Kasvava sukupolvi on järkevää ja suvaitsevaista! Valitettavasti monet aikuiset eivät ole.

Monien mielestä sanat huora, neekeri, ryssä ja manne ovat normaalia, viatonta puhekieltä. Ehkä jonkun puheessa, mutta nimenomaan puheessa. Julkisesti esiintyvän tai kirjoittavan henkilön tulisi miettiä, mitä sanoja käyttää. Sanat eivät kuulu sivistyneeseen kielenkäyttöön, mutta toisaalta, eiväthän kaikki ihmiset olekaan järin sivistyneitä. Maalaiskielessä käytetään mitä alentavampia sanoja ja jokainen voikin siellä pellonreunalla lantasaappaat jalassa hölötellä mitä lystää, mutta julkinen kielenkäyttö on eri asia. Jokaisella aikuisella tulisi olla tilannetajua. Jos joukossa on tummaihoisia homoseksuaaleja, on parempi olla puhumatta neekerihinteistä. Ei myöskään kannata mennä Bronxiin huutelemaan "nigga", sillä siinä voipi käydä huonosti. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas, sillä sanan halventavuutta voi kokeilla vaikka Helsingin rautatieasemalla.

Nykyisin on tapana muuttaa kaikki järkevät ja käyttökelpoisetkin sanat jotenkin neutraaleiksi, kaunisteleviksi ja sellaisiksi, että sanat eivät vain loukkaisi ketään. Joku kun aina loukkaantuu jostain. Koulumaailmassa pitää opetella ihan oma sanastonsa, sillä enää ei saa puhua häiriköistä tai ongelmaoppilaista vaan haasteellisista oppilaista ja tarkkailuluokkaakin kutsutaan pienryhmäksi. Vanhukset ovat seniorikansalaisia, siivoojat puhtaanapitotoimihenkilöitä ja lihavia naisia kutsutaan muodokkaiksi tai kurvikkaiksi. Liiallisen paapova kielenkäyttö ei ole hyvästä vaan joskus on tarpeen käyttää asioista niiden oikeita nimiä. Mutta halventavat nimitykset eivät ole oikeaa ja asiallista kielenkäyttöä. Suomen kieli on upean rikas ja elävää kieltämme tulee käyttää monipuolisesti. Oman äidinkielen hallintaan kuuluu kuitenkin, että tunnistaa sanojen merkityksen ja osaa käyttää sanoja sopivassa yhteydessä.

Kommentit

  1. Tää on niin totaalisen totta! Oon jopa nyt törmännyt uuteen haukkumanimeen, joka joillain nuorilla on käytössä: autisti! Haukkumanimiksi kelpaa siis näköjään mikä tahansa vähemmistöryhmän nimitys eli aika perustavanlaisten psykologisten kysymysten äärellä taidetaan liikkua.. Kaikki mikä on uutta, pelottaa, ja pelko on helpompi kääntää vihaksi kuin myöntää oman ihmisyytensä heikkoudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut tuon sanan ja joka kerran yrittänyt selittää oppilaille, mitä autismi on, mutta aika turhaan... Hitsi, tuo sun viimeinen lause oli niin hieno ja osuu asian ytimeen, että harmittaa, etten itse sitä keksinyt :)

      Poista
  2. Hyvin kirjotettu! Tuli mieleeni, että nykyisin ihmisillä on hirveä tarve keksiä kaikenlaisia nimityksiä, jotka kuvastavat jonkun henkilön erilaisuutta, jotain tiettyä ominaisuutta tai käyttäytymismallia. Esimerkkinä pissis, fruittari, streittari jne... Jollekin nimitys pissis voi olla jopa tavoiteltu saavutus, mutta nimitystä voi käyttää myös loukatakseen toista. Täytyy aina käydä netistä katsomassa, mitä nimitykset tarkoittavat ja perässä ei kestä millään kun aina tulee uusia. Osuitpa Melina tuolla viimeisellä toteamuksella naulan kantaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos :) Tällaisia ryhmiä kuvastavia nimiä on ollut aina, on ollut lättähatut ja rasvaletit, hipit jne.,mutta nykyisin erilaisia ryhmiä on paljon. Kai se on jotenkin inhmillistä lokeroida ihmisiä. Olen muuten minäkin joutunut
    googlettelemaan joitain noita mainitsemiasi esimerkkejä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)