Syysneule, omituinen väriyhdistelmä ja synkkyyden karkotus käyttöön

Metsään on tullut jo syys ja kaikkialle muuallekin. Syksyn (muka)pakollisiin hankintoihin kuuluu lämmin neule ja sellaisen minäkin ostin jo heinäkuussa: H & M:n violetin neuleen muutamalla eurolla kirppikseltä. Sattui vielä sopivasti olemaan lempiväriäni! Tällaiset neuleet näyttävät kivoilta, mutta harvoin ovat materiaaliltaan kovinkaan hyviä. Ihan sama, onko neule akryylia tai jotain sekoitetta, ihan sama onko hinta halpiskaupan 19,90 vai kalliin butiikin 79,90, sillä neule nyppyyntyy nopeasti, on sähköinen ja menettää muotonsakin. Se on harmi, sillä pitkä neule on käyttökelpoinen ja lämmin ja jotenkin aina muodikas, sellainen vaatekaapin perusjutska. Olen neulehankintaani tyytyväinen, koska se maksoi niin vähän, että eipä ainakaan harmita sitten, kun se alkaa nyppyyntyä. Ellei tämä satu kuulumaan samaan kategoriaan henkkamaukalta vuonna 1997 ostetun sinisen liukuvärjätyn neuleen kanssa. Neule on minulla edelleen käytössä!

Monet pitävät pitkää neuletta mekkona sukkisten tai legginsien kanssa, mutta tämä neule on sen verran lyhyt, että tarvitsee alleen ihan oikeat housut. Ja arvatkaa mikä katastrooofi? Gina Tricotista neljä vuotta sitten ostamani superpaksut legginsit/trikoopöksyt ovat kuluneet haaruksista puhki. Jouduin siis sullomaan itseni farkkuihin, mikä harmitti tällaisena rentona sunnuntaipäivänä, kun massu oli liian täynnä hyvää ruokaa.

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun tavoittelee jotain fiilistä kuvassa ja lopputulemana onkin jotain täysin muuta. Visioni oli "eteerinen ja chic syysneito" ja kuvaan päätyi "väkinäisessä asennossa yliposeraava imbesilli". Toiset naiset näyttävät seksikkäiltä, kun heillä on suu raollaan, mutta minä näytän siltä, että olisi vaikea hengittää. Mikä kyllä pitää paikkansa ja selittää sitä, miksi kuljen niin usein suu auki ja haukon happea kuin kala kuivalla maalla.

Juuri viime viikolla oli puhetta omituisista värikombinaatioista ja siitä, että violettiakin voi nykyisin yhdistää punaiseen. Nuorempi sukupolvi käyttää estottomasti kaikkia värejä erikseen ja yhtäaikaa, mutta me vähän vanhemmat olemme oppineet, että vain tiettyjä värejä voisi yhdistellä keskenään. Violetti ja ruskea ei ole väriyhdistelmä, jonka ajattelisi miellyttävän silmää, mutta ruskea on melko neutraali väri ja siksi yhdisteltävissä helpostikin. En liiemmin pidä ruskeasta (ellei kyse ole suklaasta), mutta pieninä annoksina ja silloin tällöin voin sitä käyttää ja se sopii kyllä violetinkin kanssa. Ainakin Marc by Marc Jacobsin laukussa värit sointuvat ihan hyvin toisiinsa ja tästä laukusta ajatus noiden kahden värin yhdistämisestä omassa puketumisessanikin lähti.

Olen harmitellut sitä, että minulla ei ole tarpeeksi koruja, mutta joskus sentään olen täydellisen tyytyväinen siihen, että löytyy asuun sopivat korut. Kaulakoru tosin katkesi kesällä ja kun keräilin sen osia lattialta, niin minun piti herättää sisäinen tuunaajani syväjäästä, että sain korun koottua uudelleen. Tarvitsin sekä siimaa että kuumaliimaa eikä korun pitäisi enää katketa. Periaatteessa suuren kauluksen kanssa ei vissiin saisi yhdistää ainakaan kovin näyttävää korua, mutta mielestäni korut on juuri se juttu näin simppelin neuleen kanssa. Ja jos ei löydy korua, niin asua voi piristää vaikka virkatulla Angry Birds -possulla, jonka rakas herra kuvaaja tunki kaulukseeni ennen kuin lähdimme ulos.
  

Olen aina ollut riskienottaja ja skorpionit ovat kuulemma itsetuhoisiakin, joten hengenvaara-kyltin alla seisoskelu sopii mnulle. Ja keltainen luo kivan kontrastin neuleen violetin kanssa. Nyt muuten tunnustan, että minusta ei todellakaan voi päällepäin nähdä, olenko onneton vai onnellinen. Koska näytän tosi surulliselta, mutta olin onnellinen. Ehkä se on vähän sama juttu kuin True Bloodin Pamelan kommentti itsestään: "My  mad face and my happy face are the same". 
Ennen tämän kuvan ottamista olin nauranut kippurassa älyttömälle vitsille ja annankin sinulle lyhyen ja ytimekkään neuvon, joiden avulla voit karkottaa syksyn synkkyyden:

NAURA

ILOITSE

RAKASTA!

Kommentit