keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Epämukavaksi kehkeytynyt mukavuusalueasia

Mitä sanontaa me käytimme ennen kuin sanoimme "tulla pois omalta mukavuusalueelta?" Tämä sanonta on vallannut median ja ihmisten kielenkäytön ja minun puolestani koko sanonta olisi saanut jäädä keksimättä! Meillä jokaisella on omat inhokkisanontamme, joiden inhoamiselle ei ole järkiperäistä selitystä, mutta jotka saavat meidät ärsyyntymään ja varmaan jo hoksasittekin, että en pidä tästä sanonnasta, jolle kuitenkin omistan tässä yhden kokonaisen kirjoituksen.

Meistä aika monia on kehotettu tulemaan pois omalta mukavuusalueeltaan. Mutta se, mitä sillä tarkoitetaan, ei ole vielä minulle täysin auennut. Urheilussa comfort zone tarkoittaa aluetta, jossa on helppoa treenata, mutta joka ei tuota tuloksia eikä kehitystä. Mukavuusalueella on hyvä olla ja on ihmisiä, jotka omilla toimillaan ja ajatuksillaan rajoittavat omaa käyttäytymistään eivätkä koskaan kokeile mitään uutta. Mutta sitten on meitä, jotka jatkuvasti haastamme itseämme tekemään jotain, mitä emme ole ennen tehneet ja jotka ajattelevat, että ookoo, voin kokeilla, ei siihen kuole. Mutta mitään sellaista, mistä ei tykkää, ei pidä mennä tekemään vaan siksi, että joku kehottaa tulemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Joskus on hyvä ainakin yrittää voittaa pelkonsa, tehdä jotain ihan päinvastoin kuin on tottunut tekemään ja joskus on hyvä sanoa, että ei kiitos, koska tiedän kyllä mihin kykenen, mistä pidän ja mitä haluan.

On surullista, että tämän hittisanonnan voimalla minua voidaan kehottaa tekemään jotain sellaista, mistä en pidä ja sitten kun kieltäydyn, olen nössö ja luuseri, koska viihdyn muka vain omalla mukavuusalueellani. Surullista on myös se, että tällaisissa tapauksissa huomaa, etteivät ihmiset tunne minua ollenkaan. He eivät tiedä, että teen ja joudun väkisinkin kokemaan jatkuvasti asioita, jotka ovat mukavuusalueeni ulkopuolella ja että ihmiselle ei ole terveellistä hakea koko ajan uusia kokemuksia vaan joissain asioissa on hyväkin pysytellä totutussa. He eivät myöskään tiedä, että olen kokeillut joitain asioita niin monta kertaa, että tiedän kyllä, mistä pidän ja mistä en pidä. Minä esimerkiksi inhoan oliiveja vaikka aina niitä urhoollisesti maistan. Onko oliivien syöminen oksennus kurkussa omalta mukavuusalueelta poistulemista? Tai se, että raittiina ihmisenä vedän kännit? Joidenkin mielestä olen vain tuudittautunut onnellisesti raittiiseen elämään ja minun pitäisi edes joskus ryypätä, että kunnolla rentoutuisin ja että edes joskus tulisin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ehkäpä niiden ihmisten, jotka kehottavat tällaisissa asioissa tulemaan pois omalta mukavuusalueelta, pitäisi tulla sieltä omalta ajattelun mukavuusalueeltaan pois ja laajentaa näkökulmaansa.

Minä tiedän, mistä pidän ja mistä en pidä, joten miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä asioita, mistä en pidä? Pidän esimerkiksi tietynlaisesta musiikista ja kuuntelen vähän sitä sun tätä, fiiliksestä riippuen. Toki musta sieluni tykkää tietyntyyppisestä musiikista enemmän kuin toisesta, mutta voin pelkästä mielenkiinnosta kuunnella jotain, mikä on minulle uutta ja joskus innostua jostain sellaisesta, minkä en ole kuvitellut olevan "my cup of tea", mutta mihin sitten ihastunkin. Esimerkiksi Emeli Sande on jotain sellaista, mikä on aivan varmasti oman musiikillisen mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta niinpä vain yllättäen tykästyin Emeliin niin paljon, että lähdin Pori Jazzeille häntä katsomaan. (Siinäpä muuten toinen hyppäys pois omalta mukavuusalueelta: Pori Jazz!) Meillä jokaisella on oma musiikkimakumme ja voimme kehottaa jotakuta tutustumaan johonkin uuteen bändiin tai musiikkityyliin, mutta pistäpä löppähousuinen räppäri pimeään koppiin, huudata Dimmu Borgiria kaiuttimet täristen ja kysy sitten, että hei eikö olekin tosi vapauttavaa tulla pois omalta mukavuusalueelta!

Toinen hyvä esimerkki on pukeutuminen. Suurimmalla osalla ihmisistä on oma tyylinsä ja ns. luottotyyli, mutta joskus tekee hyvää tulla pois omalta vaatemukavuusalueelta. Se ei tarkoita, että ostaa vaatteita, joita inhoaa tai jotka eivät sovi omaan tyyliin vaan sitä, että kokeilee jotain ihan uudenlaista. Minulla tällaisia kokeiluja on ollut viime aikoina tennarit hameen kanssa, sortsiasu, beige väri ja kuviolliset paidat sekä kaiken huippuna kapealahkeiset farkut. Ihanan virkistävää, kun uskaltaa kokeilla jotain ihan uutta! Eräs epäonnistunut pompsahdus oman mukavuusalueeni ulkopuolelle oli se, että ostin perusvihreän perustrikoopaidan. Rahat menivät hukkaan, koska en pidä koko paidasta, mutta yritys oli hyvä.

En kehota ketään kellumaan siellä oman mukavuusalueen autuaassa saaressa vaan kehotan kuuntelemaan itseä ja sisintä (jälleen kerran) ja pohtimaan, mikä se oma mukavuusalue on. Mitä tapahtuu, jos sieltä tulee pois? Jos uskaltaa kokeilla jotain uutta, niin hyvä, mutta jos ei uskalla ja tulee itku ja hammastenkiristys -olo, niin sitten omat tunteet kertovat jo siitä, että ei kannata edes lähteä kokeilemaan. Ja jos joku päättää pysytellä koko elämänsä omalla mukavuusalueellaan, niin mitä sitten, koska mukavaahan siellä on!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)