maanantai 5. elokuuta 2013

Sarjassa uusia asututtavuuksia: sortsihaalari


Oma vartalo voi joskus yllättää. En tarkoita sitä, että se yllättää niin, että jokin vaatekappale ei mahdu päälle tai että sovituskopissa taivastelee, että tältäkö minä näytän. Tarkoitan sitä, että joskus sitä kaupassa kuvittelee, että jokin vaatekappale ei ainakaan minun kropalleni sovi ja sitten kun sitä kokeilee, niin hämmästyykin positiivisesti. Heitän lähes kaikissa asioissa ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilen rohkeasti kaikkea uutta ja erilaista, niin myös vaatteissa. Suurin osa lempivaatteistani on sellaisia, joista olen ensin ajatellut, että ne eivät sovi malliltaan, mutta sitten olenkin ihastunut vaatteeseen. Tässä eräänä päivänä Citymarketin ruokaostosreissulla askeleeni ohjautuivat alerekin luokse ja poimin sieltä vaatteen, jota halusin ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta sovittaa. Samantien kun se oli päälläni, tiesin, että se on minun, minun, minun! Hintaa oli vain kymppi, normaalihinta kolmekymppiä. Eihän niin halpaa vaatetta voi jättää ostamatta.

Haalari ei ole vartalolle imartelevin vaate, mutta nykyisin vaatteiden valintaperusteenani ei ole imartelevuus, sillä se aika oli noin kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen. Nyt tarvitsen vaatteita, jotka ovat kapeita yhdestä kohdasta ja väljiä toisesta tai oikeastaan aika monesta kohdasta. Toki vaatteen pitää aina sopia vartalolle ja hyvän vaatteen idea onkin se, että korostaa hyviä puolia ja peittää huonoja. Tällaisen haalarin on tarkoitus olla vähän lökö, kissanaisen vartaloa nuoleva puku on sitten erikseen. Tykkään erityisesti haalarin yläosasta, joka istuu hyvin ja on selästä kivan väljä. Alaosa jää vähän pussilleen, mutta eipähän ainakaan kiristä haaroista! Sovituskopissa mietin, että voi kunpa olisin pitkä ja hoikka, niin haalari näyttäisi niin paljon upeammalta. Mutta jos aina miettisi noin, niin sitten ei voisi koskaan pukeutua mihinkään vähänkään erilaiseen tai ylipäätään yhtään mihinkään. Ja kun minä en satu olemaan pitkä enkä hoikka enkä voi tuhlata elämääni toivomalla, että olisin jotain muuta kuin olen.


En oikein osaa päättää, onko tällainen asuratkaisu tyylikäs vai ei, mutta kiva kesävaate haalari ainakin on! Sortsihaalari kelpuutetaan nykyisin kesäjuhla-asuksikin sukkahousujen, korkokenkien ja jakun kanssa, mutta kyllä minä pukisin juhliin päälleni jotain muuta. Tosin minulla on harmaa housuhaalari, jota olen bileissä käyttänyt, mutta ne olivatkin bileet eivätkä juhlajuhlat. Minulla oli tässä sortsihaalarissa sellainen olo kuin olisi yhtäkkiä jättiläiseksi kasvanut lapsi, jolle on jäänyt leikkihaalari päälle enkä siksi tuntenut oloani kovin chiciksi. Haalarissa erinomaista on se, että se on päällä hurjan mukava. Ei tarvitse nykiä paidan helmaa alaspäin eikä hameen tai housujen kaulusta ylöspäin vaan voi vaan olla. Ja taskut - ihan mahtavaa, kun voi laittaa kädet taskuun, omat tai toisen kädet. Haalari on hyvin simppeli, mutta kultaiset napit antavat tyylikkäämpää ilmettä. Taas vaihteeksi kaipailin koruröykkiöitä vaatteen kaveriksi, mutta laitoin kultaiset peruskorut, koska minulla ei niitä röykkiökoruja ole. Tilasin vaatteita Boozt.comista ja tuo pikkuinen sievä sydänkaulakoru tuli paketin mukana... Avasin paketin täpinöissäni kuin lapsi jouluaattona ja koru löytyi organzapussista. En tiedä, kuuluiko koru johonkin vaatteeseen vai oliko se kenties nettikaupan oma kylkiäinen.

Mitä mieltä olette, ovatko haalarit eli jumpsuitit vaatteita, joita aikuisten ei tulisi enää käyttää? Sopiiko haalari juhliin vai ei? Haalarit yleensä - kyllä vai nounou? (Eikä sitten mitään vitsailua Würthin haalareista tai opiskelijahaalareista!)

"Joko se nyt nukahti?" (Pahoittelen amatöörimäistä virhettä eli kuvaajan jalkaa...)

Jospa tämä olikin supernaisen haalari, joka mahdollistaa vetten päällä kävelyn.


Tasapainoharjoituksia vaatekappaleessa, jossa on helppoa heilua.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)