maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ruokapoliisista päivää

Terveydellisistä syistä johtuen saattaa käydä niin, että joudun vaihtamaan ammattiani. Työterveyshoitaja pyysikin minua jo vuosia sitten miettimään kiinnostavia ammatteja, joihin voisin uudelleenkouluttautua (argh, eihän sitä olekaan istuttu koulujen penkeillä kuin kymmenen vuotta peruskoulun jälkeen). Ehdotin hänelle merikapteenia ja kirjailijaa, mutta hän kuittasi ideani puistelemalla päätään ja sanomalla: "Onpas erikoisia ammatteja" ja tiesin, että kaupunki ei uudelleenkouluttaisi minua mihinkään järkevään ammattiin.

Eräänä päivänä kekkasin yhden ammatin, jota tosin ei ole edes olemassa, mutta joka olisi täydellinen minulle. Olin lenkillä, kun vastaani tuli kolme teinityttöä. Jokaisella oli kädessään Pandan suklaalevy - kahdella maitosuklaata ja yhdellä valkosuklaata. Hei girls, eikö suklaapatukka olisi riittänyt? Että ihan koko levy piti ostaa? Kouluruoka oli saattanut sinä päivänä jäädä väliin, koska se lihottaa, ja varsinkin maito, sehän tekee välittömästi läskiksi, ja näkkäri, koska siinä on hiilareita. Mutta suklaata voi kyllä syödä, etenkin kun jätti sen kouluaterian väliin eikä saanut siitä kaloreita. Onko kukaan muu huomannut, että katujen varsilta löytyy aina vain enemmän suklaalevyjen ja keksipakettien käärepapereita (Filipinos-keksit ovat ainakin täälläpäin suosittuja)? Milloin suklaalevyistä ja kekseistä tuli välipaloja? Mihin katosi käsitys siitä, että suklaata on tarkoitus syödä vain muutama pala eikä keksipakettia pidä syödä kerralla? Tuo lause aiheuttaa oppilaissa suurta hämmästystä, sillä he ovat sitä mieltä, että minä olen väärässä, kuten aikuiset yleensä.

Noiden kolmen suklaata mussuttavan tytön kohtaaminen synnytti ajatuksen siitä, että Suomeen (ja toki muihinkin maihin) pitäisi perustaa ruokapoliisin virkoja. Suomessa ruokakulttuurin arvostus on viime vuosina noussut kohisten virallisella tasolla. On suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma (SRE) ja Helsingin yliopistoon perustettiin vihdoin viimein ruokakulttuurin professuuri. Jostain EU-rahoista voitaisiin myöntää varoja ruokapoliisien virkojen perustamiseksi. Tai kai Suomen valtiollakin on rahaa, koska sitä riittää Kreikan kriisitilanteeseenkin. Tämä kansamme läskistyminen ja huonot ruokailutottumukset ovat jo lähellä kriisitilannetta ja luulisi päättäjiä tämä oman kansan tilanne kiinnostavan sen verran, että muutaman viran perustamiseen liikenisi tuohta.

Jokainen ruokapoliisi saisi komean virkamerkin, jonka voisi tempaista aina tarpeen vaatiessa esille. Tilanne voisi olla vähän sama kuin kotitalousluokassa, kun pidin tuntia kansainväliselle luokallemme. Minulla oli erittäin tärkeää asiaa ja kun yritin kiljua, että hei kuunnelkaa, niin kukaan ei reagoinut. Karjaisin: "FREEZE! NOBODY MOVE!!!", ja oppilaat jähmettyivät paikoilleen. Sain asiani sanottua ja aloin järjestellä tavaroita opettajan pöydän ääressä. Parin minuutin kuluttua kuului vieno tytön ääni: "Hey teacher... Can we move now?" Lapsukaiset kun eivät olleet saaneet lupaa liikkua vaan olivat edelleen jäätyneinä sijoilleen. Tätä samaa konstia voisi myös ruokapoliisi käyttää. Kun ruokapoliisi huomaisi jonkun vaikka syömässä suklaalevyä, hän huutaisi "FREEZE" tai "RUOKAPOLIISI! KUKAAN EI LIIKU!!!" ja samalla hän tempaisisi kiiltävän virkamerkkinsä esille ja alkaisi valistaa huonojen ravitsemustottumusten vaaroista. 

Ruokapoliisi kulkisi siviiliasussa, mutta kotikäyntejä varten hänellä voisi olla uskottava virka-asu. Lapsiin se tekisi varmasti vaikutuksen. Lapsiin tekee vaikutuksen jo se, kun kertoo, että jos ei syö kasviksia, niin ei voi tulla oikeaksi prinsessaksi, sillä kasviksissa on paljon vitamiineja ja kun syö vitamiineja, niin saa kiiltävät hiukset ja prinsessahipiän. Ja että pitää juoda paljon maitoa, jotta saa valkoiset hampaat niin kuin oikeilla prinsessoilla. Pikkupojille kannattaa kertoa, että kasvaakseen suureksi ja vahvaksi, täytyy syödä myös salaattia ja vihanneksia. Aikuisiin ei enää tunnu tehoavan mikään, joten ruokapoliisin kannattaisi ottaa pääasialliseksi kohderyhmäksi lapset ja nuoret. Tosin ruokatottumukset opitaan kotona, joten työsarkaa aikuistenkin parissa riittäisi... Ruokapoliisi voisikin tehdä tehovalvontaiskuja supermarketteihin. Minulla on tapana kyttäillä ihmisten ostoksia kaupassa ja miettiä siinä samalla, että miten vinksallaan suomalaisissa perheissä ruoka- ja ravitsemusasiat ovat. Tästä kertonee myös mieleen syöpynyt esimerkki niksi-Pirkasta: "Osta kaupassa käydessäsi purjo, niin ostoksesi näyttävät terveellisiltä, kun purjon vihreä varsi törröttää muovikassista." Aikuisten ruoka- ja syömiskäsityksissä on paljon korjaamista ja ruokapoliisin tehtäviin kuuluisi siis väärien uskomusten korjaaminen.

Ruokapoliisilla ei ehkä tarvitsisi olla oikeutta sakottaa, mutta hän voisi kaupassa vaihtaa asiakkaiden ostoskärrin sisällön terveellisempään... "Kuulkaas rouva, ettekö millään jättäisi tuota suklaavanukasta pois ja ottaisi vaikka ihan jogurtin?" "Anteeksi te nuori perheenäiti, jos tuo pullukka lapsenne tahtoo karkkia ja sipsejä, niin teidän ei ole pakko ostaa niitä, kun näytätte kumpikin siltä, että on tullut mussutettua herkkuja aika tavalla...", "Aijaijai herra siellä, jospa tuosta kulutusmaidosta siirtyisitte rasvattomaan... Voipakettiko siellä pilkistää? Laitetaanpas tästä rypsiöljypullo mukaan ja muistakaas sitten, että sitä voita ja muita tyydyttyneitä eläinkunnan rasvoja saa ruokavaliossa olla vain 1/3."

Voisin niin kuvitella itseni tuohon hommaan! Minulle on ehdotettu ravitsemusneuvojan ammattia, mutta en ehkä pystyisi siihen, kuten en ruokapoliisinkaan virkaan. Koska hermoni eivät kestäisi pitemmän päälle sitä, että joutuisin vääntämään asioita rautalangasta. Sitähän teen kyllä opettajan työssänikin, mutta on eri asia selittää asioita teineille kuin aikuisille. Olen usein yrittänyt selvittää ihan perusruokailutottumusfaktoja aikuisille, mutta kohtaan lähes aina jonkinlaista vastaanvänkäämistä. Tottakai jokaikinen ihminen on omanlaisensa yksilö eikä kaikki sovi kaikille, mutta tietyt ruokavalion kulmakivet ovat niin peruskauraa, että niistä ei pitäisi edes vängätä. Jos minä syön Domino-keksejä tai juon Spriteä, niin minua alkaa turvottaa lähes välittömästi, mutta en silti julista tuota jumalallisena totuutena.

Tiedän, että jotkut ajattelevat, että eikö ole jokaisen oma asia, mitä suuhunsa pistää. Tokitoki, mutta sitten ei kannata valittaa, jos väsyttää, on aina kipeä, on turvotusta ja ylipainoa, ei jaksa jnejne. Ja sitäpaitsi, väärien ravitsemustottumusten ja lihomisen kansanterveydelliset kustannukset ovat korkeat ja ne maksetaan kaikkien veronmaksajien pussista. Ihannetilanne olisi, jos ei tarvitsisi edes ajatella mitään ruokapoliisin virkaa, vaan että ihmiset älyäisivät ihan itse, mikä on järkevää, normaalia ja terveellistä syömistä.



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)