Pikkujouluasu espanjalaistyyliin Chanelilla höystettynä

Minulla on ilo tarjota teille upotuoreita asukuvia - kerrankin! Eilen vietettiin työpaikan pikkujouluja ja vaikka yöunet jäivät ihan liian vähiin, niin nyt on virkistynyt ja voimaantunut olo ja mikä parasta, mahalihakset kipeänä nauramisesta. Juhlapaikkana oli hurmaava Juhlatalo Humina Lievestuoreella ja olin yllättynyt paikan modernista ja tyylikkäästä ilmeestä. Erityisen kehun ansaitsee ruoka, joka ei pikkujouluteemasta huolimatta ollut jouluruokaa vaan olimme toivoneet jotain muuta. Meille tarjoiltiin alkuruoaksi täyteläisen ja runsaan makuista kasvissosekeittoa, jota syödessään monet pohtivat, että saisiko sitä dogibagiin mukaan. Ei tarvitsisi baari-illan jälkeen käydä nakkikopilla vaan voisi latkia yöpalaksi keittoa! Pääruoaksi oli juustotäytteistä broileria, jossa oli niin täydellinen rakenne ja kypsyys, että en muista, milloin olen saanut ravintolassa noin hyvää broileria. Ja minä muuten syön lähes aina ravintolassa broileria, että vertailukohteita löytyy! Tarjolla oli myös lohta (hurjan iso kala olikin!) ja tietysti salaattia sekä leipää. Jälkkäriksi oli myöhemmin illalla leivoskahvit. Se, mitä jäin kahvia juomattomana jouluihmisenä kaipaamaan, oli glögi. Siitä olisi tullut kivan jouluinen tunnelma, mutta en valita, koska kaikki oli muuten niin buenosti.

Yleensä pitäisi kai ainakin yrittää selittää juhlaan kuin juhlaan mennessä, että asun valitseminen tuottaa päänvaivaa... Ikävä kyllä en kykene niin sanomaan, sillä asun valitseminen oli liiankin helppoa. Olen ollut pitkään sillä linjalla shoppailun suhteen, että en osta juurikaan muuta kuin pakollista. Vähän mälsäähän se on toisaalta, mutta ansaitsen pisteet säästäväisyydestä, ekologisuudesta ja myös kekseliäisyydestä. Kummasti kelpaa vanhatkin vaatteet, kun uusia ei vaan hanki. Ja kelpaahan ne vanhat vaatteet hyvin, kun on kyse sellaisista, jotka ovat lojuneet vuosia käyttämättöminä. On ihan höpöhöpösääntö, että jos ei ole käyttänyt jotain vaatetta vuoteen, niin se pitää heittää pois. Minulle monet vaatteet ovat lähes ikuisia! Eilen käyttämäni juhlamekon olen ostanut Nizzasta yli kolme vuotta sitten enkä ole sitä kertaakaan pitänyt. Olen ajatellut, että se on liian juhlava, joskus se on ollut mielestäni liian rohkea ja välillä se ei ole istunut päällä kunnolla tai ei ole vain ollut sellaista fiilistä, että olisin halunnut käyttää näyttävää mekkoa.

Tältä se sitten näyttää päällä. Helma on lyhyehkö, mutta ei kuitenkaan vesirajamallia, mutta silti niin lyhyt, että tarvitsee alleen paksut sukkahousut. Ihonväriset sukkahousut olisivat muotiasiantuntijoiden mukaan paras vaihtoehto juhlavaatteen kanssa, mutta ei nuo mustat paksukaisetkaan mitenkään rumalta näytä ja sitäpaitsi ne ovat lämpimät, mikä on minulle aina tärkeää.

Lämmikkeenä oli Anne Linnonmaan röyhelöhelmainen viitta, jonka oikea väri on täydellisen joulunpunainen (kuva valehtelee ärsyttävästi). Äitini on ostanut viitan vuosia sitten ja mielestäni se oli silloin tätimäinen, mutta nyt kun olen jo hyvässä täti-iässä, niin voin huoletta käyttää viittaa. Sitäpaitsi se on mielestäni kaunis ja sen voi asetella monella tavalla. Tämänkin vaatten käyttöikä on vuosia tai jopa vuosikymmeniä! 

Olin jo häirinnyt tarpeeksi työkavereitani pyytämällä kuvailemaan ja lähdin ottamaan inhoamiani selfieitä vessaan. Ai että miksi otin kuvia, joita inhoan? Siksi, että kokeilin kameran toimintaa eri valossa, sillä meillä ei oikein synkkaa kameran kanssa enää. Mutta aika kiva sisustus toiletissa, eikö?

Minulla on vähän sellainen tunne, että pikkujouluasuni sai inspiraatiota viime kesän Barcelonan matkasta ja espanjalaisuudesta; naisellisuudesta, dramaattisuudesta, tulisuudesta, runsaudesta. Röyhelöruusuisen/pliseeratun mekon vastapainoksi sopisi yksinkertainen jakku tai bolero, mutta toisaalta viitta oli samaa rehevää tyyliä kuin mekko. Chanelin laukun sopivuutta asuun mietin, koska minulla olisi ollut mekon kanssa mätsäävä ruusulaukkukin, mutta Chanel kuulemma sopii asuun kuin asuun. Oletteko samaa mieltä? Kenkien kanssa oli ongelmia, sillä ahkeran pyöräilyn ansiosta mitkään saapikkaat eivät mahdu teräspohkeisiini. Jälleen kerran turvauduin ikivanhoihin Tapaksen mokkanilkkureihin, joita tosin luultiin Minna Parikan suunnittelemiksi. Aavistelin, että lähden kuitenkin riekkumaan baariin pikkujoulupaikasta ja niinhän siinä kävikin ja olin tyytyväinen, että jalassa oli hyvät kengät. Siitä huolimatta oli aika taivaallinen olo saada ne pois jalasta joskus klo 04 jälkeen. 

Hemmottelin itseäni turhamaisuudella ja käväisin ennen juhlia lähikampaamo Huhtahiuksessa. Minulla on pahoja kampaajatraumoja enkä ole uskaltanut käydä kuin luottokampaajallani, mutta nyt ajattelin, että rohkea rokan syö ja se kannatti! Kampaajalla oli silmää ja hän oli jo etukäteen suunnitellut, millaisen kampauksen hän minulle tekee. Toki kiharakampauksen osaisi kai itsekin tehdä, mutta halusin kerrankin, että minun ei tarvitse hermoilla hiusteni kanssa. Kampaaja laittoi hiuksiani reilun tunnin ajan ja jos itse olisin alkanut kähertää ja tupeerailla, niin olisin saanut kulumaan vähintään yhtä paljon aikaa. Kampaus olis toispuoleinen kiharakampaus ja poimin tästä hyvän idean seuraaviksi kerroiksi. Vielä kun oppisin käyttämään kiharrinta!  

Sokerina pohjalla jotain ihanaa... Sain tämän ihanan rasian ja korvikset lahjaksi rakkaalta ystävältäni, jonka mielestä minulla pitää olla Bree Van de Kamp-tyyliset korut ja oli hänellä jokin muukin perustelu, mutta olin lahjan saatuani niin liikuttunut, etten muista, mikä se perustelu se oli. Ystäväni kertoi, että pallokorvikset laitetaan korviin niin, että iso pallo tulee korvanipukan taakse ja pieni eteen. Häh? Kampaajan tuolissa istuessani luin lehdestä, että tällaiset korvakorut, joita BB-korvakoruiksi (tulee sanoista big ball) kutsutaan, ovat nyt kuuminta hottia! Tarkoitus on laittaa korun suurempi takaosa alas korvanipukan taakse. Ensin tietämättömänä laitoin ison pallon tiukasti kiinni kuin normikorviksen takaosan ja näytti siltä kuin minulla olisi alahörökorvat ja ajattelin, että eihän nämä tällaiset voi olla. Sitten laskin takaosaa vähän alemmas ja näytti jo paremmalta!

Mitäs pidätte pikkujoulutyylistäni? Minä itse tykkäsin ihan älyttömästi ja se onkin pääasia. Se, että viihtyy vaatteissaan, näkyy ulospäinkin ja eilen kuulin minusta käytettävä sanaa  "hehku" aika monta kertaa. Mutta osaako joku kertoa, minkä takia kuvat ovat noin epätarkkoja? Harmittaa todella aina tuo sama sumeusongelma!  Pohdin ihan tosissani uuden kameran hankkimista, että saisin muistoksi kunnollisia kuvia epätarkkojen otosten sijaan. En onneksi ole niin turhamainen ja blogiorientoitunut, että olisin antanut sumeiden kuvien pilata muuten niin ihanan ja huippuhauskan illan.