Blogi täyttyy julkaisemattomista luonnoksista, joita en ehdi näköjään ikinä viimeistellä. Juuri nytkin on hirveä kiire, puolen tunnin päästä pitäisi olla jo menossa. Mutta muutama jouluinen postaus on vielä tulossa ennen kuin siirryn viettämään rauhallista joulua.
Joulu on rakkauden ja yhdessäolon aikaa sekä myös ilon ja onnellisuuden ja niissä fiiliksissä olen ollutkin, mutta ihan yhtäkkiä mieleeni pälähti hirvittävän surullinen runo ja kun lausuin sen ääneen, olin käydä itkemään. Mutta jouluna on hyvä suoda ajatus myös kaikille niille, joilla ei ole asiat ihan yhtä hyvin kuin meikäläisillä.
Jouluaattona
ajattelin
sitä kuollutta päästäistä
kylmään kangistunutta
lumeen peittynyttä.
Ja minä toivoin
että
kenenkään
ei tarvitsisi
jouluna olla
yksin
ja
kylmissään.
Totta puhut - taas kerran =)
VastaaPoistaSirkka