Oh, it's just a perfect day

Sain eilisaamuna ex tempore -idean lähteä käymään Laukaassa Varjolan tilalla. Varjolan matkailutila sijaitsee Laukaan Kuusassa ja tilalla voi järjestää perhejuhlia, kokouksia ym. tapahtumia, majoittua ja harrastaa elämysaktiviteetteja. Ihan lähellä sijaitsee Kuusan kanava ja sulku, joka kiinnosti minua enemmän kuin itse tila. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ajattelin, että pällistellään kanavaa, käydään kahvilla/teellä ja silleen, mutta löysimmekin pienen metsäparatiisin. Joillekin tällaiset maisemat eivät ehkä merkitse mitään, mutta minä olin ihan taivaissa. Lähellä meni tie, mutta kosken kohina peitti liikenteen äänet ja jos ei katsonut "isolle" sillalle päin, niin saattoi kuvitella olevansa kaukana sivistyksestä. Kosken kohina oli rauhoittavaa ja pelkkä luonnon helmassa oleminen rentoutti enemmän kuin mitkään kuin keinotekoiset relaksantit. Otin paljon kuvia ja tässä iloksenne osa niistä.

Koskenlaskua, joka näytti niin hauskalta ja melko turvalliselta, että tuota voisi joskus itsekin kokeilla.

 Kävelimme tilalta kanavaa kohti ja pieneltä sillalta avautui tällainen näkymä. 

Metsästä löytyi vattuja enkä muista, milloin olisin mussuttanut vadelmia puskasta niin paljon. Löysimme myös tällaisen Äiti Maan tarjoaman aarteen, joita nykyisin tapaa harvoin. 

En ole tällaisia paikkoja nähnyt kuin elokuvissa ja odotinkin, milloin joku hobitti tai menninkäinen ryömii kivenkolosta. Tässä kuvassa valo on juuri sellainen kuin se tuolla oli. Auringonsäteet siivilöityvät puiden lehvästöistä ja voi sitä vehreyttä! 

Aika montaa kertaa tuli sanottua, että kato noita puita, miten ne kasvaa rykelmissä, kato nyt miten jänskää! 

Jaksoin myös päivitellä tuota punaista juurakkokasvustoa, joka näytti siltä, kuin maalle olisi kasvanut parta, jota vesi pyyhkii mukanaa. 

Mikään keinovalo ei voi koskaan olla niin kaunis kuin luonnonvalo, vai mitä?

.

Täysin huoletta ei ihminen voi olla koskaan... Piti huolehtia siitä, että kamera ei putoa veteen ja että aurinkolasit pysyvät päässä. Tuollainen lapsellisen ihastuneen onnellinen ilme minulla taisi olla koko ajan.

Metsässä liikkuminen ja kivillä hyppely tekee hyvää tasapainolle. Tämä hevilaulajatyylinen leveä haara-asento venytti sisäreisiä oikein murakasti. Tavallaan tuossa oli se tilanne, että jäin vähän niin kuin jumiin, koska en ollut varma siitä, että pitääkö tasapainoni, jos siirrän jalkaani vai mulahdanko veteen. En mulahtanut vaan ihan ketterästi pääsin loikkaamaan kiveltä toiselle. Asuvalintaani olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä ensinnäkin järkevät ja superhyvät sandaalit olivat ykkösvalinta ja toiseksi mukavat housut ja toppi mahdollistivat rennon olemisen. Olin nimittäin ensin miettinyt, että laitan kauniin mekon, mutta kerrankin se alipukeutuneempi vaihtoehto osoittautui hyväksi.

Voiko tällaista edes olla muualla kuin elokuvissa? Niissä, missä ratsastetaan hevosilla ja aseina on miekat ja neidot kulkevat  pitkissä hameissa. Ainakin Merliniä katsoneet tietänevät, mitä tarkoitan.

Kuusan kanava ei sitten ollutkaan niin kiinnostava, sillä luonnonympäristö päihittää mielestäni aina rakennetun ympäristön. Kovin pieneltä tuo näytti verrattuna Saimaan kanavan sulkuihin, joita lapsena tuli useinkin töllisteltyä. Juuri tällä sillalla oli sattunut kevytmoottoripyöräonnettomuus, joka vei 17-vuotiaan pojan hengen. Paikalle oli tuotu kukkia, kynttilöitä, kortteja ja muistoesineitä. Vaikka en poikaa tuntenutkaan, niin vietin silti hiljaisen hetken ja mietin, miten elämämme voi päättyä yhdessä hetkessä. Ja sitten olinkin äärimmäisen kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on. 

Ennen lähtöä kävimme kahvilassa ja puodissa. Söin suklaakakkupalasen niin haltioissani, etten älynnyt ottaa siitä kuvaa, mutta voin kertoa, että se oli mielettömän hyvää. Täytteenä oli reilusti aprikoosihilloa ja kuorrutteena kotitekoisen makuinen tummasuklaakuorrute. Kotitekoinen tarkoittaa sitä, että kuorrute maistui juuri siltä, miltä pitää eikä miltään valmisseokselta. Kahvilan terassilla istuessa tuntui siltä kuin olisi istunut jonkin maalaistalon pihalla. Piha oli kauniisti ja perinteitä kunnioittaen hoidettu. 

Puoti oli pikkuinen ja kiva ja jotain pientä tuollaisesta paikasta aina tarttuu mukaan. Puotirakennuksen sisustus oli vanhanaikainen ja kaunis ja olisi ollut kiinnostavaa käydä vilkaisemassa myös navettaravintolaa, mutta siellä juhlittiin häitä.

Varjolasta lähteminen ajoittui juuri optimaalisesti niin, että ehdin telkkarin ääreen katsomaan sarjaa Haukka ja kyyhkynen. Minulla itsellänihän ei telkkaria ole ja siksi käyn välillä "lainaamassa" telkkaria. Lähes kaikille televisio on itsestäänselvyys, mutta ei minulle ja siksi olenkin riemuissani, jos saan katsoa jonkin ohjelman ihan kunnon ruudulta enkä tietokoneen näytöltä.

Illalla suuntasimme vielä Tuomiojärven rantaan ja heitin talviturkkini melkoisen spontaanisti... En pidä uimisesta enkä uinutkaan vaan pulahdin ja se riitti minulle. Etenkin kun olimme juuri puhuneet simpukoiden lissäntymisestä ja minua ällötti ajatus, että simpukat ovat saattaneet suikkaista järveen... No tiedätte kyllä mitä! Keräilimme simpukankuoria ja ihastelimme sorsien touhuja ja fiilistelimme kesäillassa, jossa oli jo pieni aavistus tulevasta syksystä.

Illan päätti vielä huippuhauska leffa Morsiusneidot ja pussillinen irttareita. Kun köllähdin sänkyyn, niin mietin, että olin elänyt yhden elämäni Täydellisimmistä Päivistä. Kaikki oli niin ihmeellistä ja ihanaa, että kun kävin nukkumaan, niin olin varma, että yön aikana päälleni tippuu meteoriitti tai herään aamulla vähintään halvaantuneena. Elämä voi olla joskus vain hyvää ja onnellista, edes yhden päivän ajan. 

"Just a perfect day, problems all left alone, weekenders on our own, it's such fun. Oh, it's such a perfect day, I'm glad I spent it with you..."