Saisinko viikonloppuun kolme päivää lisää, niin ehtisin tehdä kaiken sen, mitä haluaisin? Olisi niin paljon kaikkia kivoja tapahtumia, mutta aika ei vaan riitä enkä millään kykene lähtemään kaikkeen. Tänä viikonloppuna oli Hygge-messut, mutta tyydyin hyggeilemään kotona leffojen parissa (perjantaina Sinkkuelämää ja eilen Mies ja alaston ase), vaihdoin keittiön verhot, järjestelin paikkoja, silitin pyykkejä ja olla möllötin ja nautin. Tarjolla olisi ollut mm. kaninäyttely, Melli EcoDesignin myymälän alennusmyynti ja oli tarkoitus käydä Vaajakoskella Puttipajalla ja Caffitellan uudessa Glutella Bakery Shopissa, mutta enhän minä ennättänyt / jaksanut, koska aika vierähti taas niin nopeasti!
Viikonlopun tärkein tapahtuma oli Valon kaupunki, jonne suuntasimme eilen illalla. Jouduin punnitsemaan, että kannattaako lähteä flunssaisena ja orastavassa migreenissä, mutta päätin lähteä, koska nuo tapahtumat on niin mahtavia, että en halua jättää niitä väliin. Ensin menimme Tourujoen yöhön (tai siis iltaan), missä oli ihanasti valaistu basaarialue myyjineen ja järjestöesittelyineen, tapahtumalavalla musiikkia, Tourujoen uudessa puistossa esityksiä ja Kansalaistoiminnankeskus Matarassa työpajoja, erilaista tekemistä ja tapasimmekin siellä taikuri Edvard Hölynpölyn, jonka kanssa lapsi heitti rohkeasti ylävitoset. Alueella oli useita ruokamyyjiä ja eksoottisia herkkujakin sekä tietysti lettuja ja vohveleita, jotka jätimme väliin, koska taapero halusi "oikeeta ruokaa". Ostimme sitten tortillat. Mikähän siinä on, että tuollaisessa ulkoilmatapahtumassa tulee aina kova nälkä?
Ihmisiä oli liikkeellä ihan tolkuton määrä ja olin ihan hämmästynyt siitä, mikä ihmisvirta joka paikassa velloi. Viime vuonna tapahtumassa oli ollut 70 000 kävijää ja veikkaan, että nyt saatettiin lähennellä jopa sataatuhatta - siltä minusta ainakin tuntui. Kävelykatu oli pehmmin tukossa kuin rallien aikaan ja ihmisvirta lipui Tourujoen ja Kirkkopuiston välillä katkeamattomana nauhana. Hyvä niin, koska on mahtavaa, että tapahtuma innosti ihmiset liikkeelle!
Tuttuja olisi varmaan ollut liikkeellä enemmänkin, mutta koska oli niin pimmeetä, niin voi olla, että ollaan vaan kävelty ohi toisiamme huomaamatta. Joitain tuttuja tapasin ja bongasin basaarialueelta myös Avonin myyntikojun (alempi kuva). Lapselle otettiin 4 H :n kojulta UV-kasvomaalaus ja toivon, että hän antaisi pestä ne nyt iltapesulla pois. Aamulla hän ei suostunut niistä luopumaan.
Tourujoen puisto on kunnostettu hienoksi ja sinne on rakennettu puinen amfiteatteri. Lavalla oli showtanssiesitys, jota katselimme hetken. Alemmassa kuvassa on taiteilija Timo Kokon Girandole -teos, jonka vihreät lasikruunut loivat jännittävää tunnelmaa.
Tällainen maja löytyi ja tässä on ideaa takapihalle! Meillä kun pimeää aikaa on iso osa vuodesta ja lapset kuitenkin haluavat leikkiä pihalla.
Yritin ottaa kuvaa kahdesta kauniista neidosta, jotka kulkivat valaistujen päivänvarjojen kanssa, mutta juuri sillä hetkellä taapero pudotti rukkasensa ja minun piti poimia se nopeasti ennen kuin rukkanen olisi kadonnut jalkojen vilinään.
Odotin noin viisi minuuttia, että mahduin ottamaan sillalta kuvan Tourujoen puistosta ja lopputulos oli sitten näin samea, kun piti varoa tuuppivia ihmisiä ja sitä, etten pudota kameraa tai hanskaani alla virtaavaan jokeen. Joidenkin mielestä värikkäästi valaistu luonto on pyhäinhäväistys ja ihan karseaa, mutta minusta tämä on vain upeaa. Jos haluaa nähdä aitoa, valaisematonta luontoa, niin kyllä Suomessa mehtää riittää ja kuunvaloakin.
Eskilstunan aukiolla oli taas laukaalaisen betonitaiteilija AP Järvisen tekemiä lyhtyjä. Taapero innostui näistä ja kun sanoin, että jatketaanpa matkaa, niin hän ehdotti, että katotaan vielä muutama. Erityisestä häntä kiinnosti Suomen kartta-aiheinen lyhty (alempi kuva). Sopii Suomi100-teemaan tämä lyhty, eikös vaan! Näitä pressanlinnan pihalle itsenäisyyspäivänä ja toki muuallekin!
Tästä sveitsiläisen taiteilija Onur Dincin UV-valoteoksesta on kohistu ja tästä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Olen samaa mieltä kuin lapseni eli että miksi jääkarhu eikä pupu? Toki karhu on komea ja UV-valaistuksessa näyttävä, mutta ehkä vähän pelottava ja minä olisin ollut jonkin kotimaisen otuksen puolella, vaikka ihan tavallisen karhun, sellaisen ruskean peruskarhukarhun.
Kun pääsimme Kirkkopuistoon, niin alkoi olla jo niin myöhä, että sekä minä että muksu olimme väsyneitä (minä enemmän) enkä jaksanut keskittyä vaan hyppelin bongaamaan eri kohteita. Kirkkopuistossa oli vastassa tällainen otus, joka kiinnosti taaperoa ja sitten hän rohkaistuikin menemään halittavaksi.
Lapselle tärkeintä oli nähdä pupuja ja vaikka sanotaan, että lapset eivät muista asioita, niin niinpä vaan kaksi ja puolivuotias täräytti, että haluaa puistoon katsomaan isoja valkoisia pupuja ja koko matkan Tourujoelta kaupunkiin hän hoki, että mennään kattomaan ihania pupuja. Hän ilmeisesti muisti viime vuoden jättipuput, joista voit lukea tästä postauksesta (ja tsekata myös parempia kuvia). Olin Instassa nähnyt kuvan pienistä pupuista mutta en ollut yhtään varma, missä ne sijaitsivat ja mietin, että niiden on parasta löytyä, muuten on lapsen ilta pilalla. Itse en olisi Kirkkopuistossa puun juurella nököttäviä pupusia löytänyt, mutta sain vihjeen niiden sijainnista ja sitten riennettiinkin ihastelemaan pupuja ja voi sitä lapsen hymyä, kun puput vidoin löytyivät! Aika moni muukin muksu oli niitä ihmettelemässä ja kyllähän näille lässyttivät aikuisetkin. Toivomukseni Valon kaupungin järjestäjille on, että huomioisitte pikkuiset lapsikävijät juuri tällä tavalla ensi vuonnakin!
Kirkkopuistoon oli rakennettu hieno UV-teoskokonaisuus ja Alexander Reichsteinin 15 rautalankahahmoa olivat niin suosittuja (kuvaus)kohteita, että niiden lähelle pääsemiseksi piti ihan jonottaa. Tämä enkeli oli ainoa, josta sai hyvän kuvan ilman että tuli tuupituksi tai että räpsäytti kuvan jonkun ohikulkevan naamasta.
Veikko Lappalaiseen Flower of Life -kollektiivi oli kokoelma erilaisia suuria installaatioita, jotka piristivät värikkyydellään ja olen sitä mieltä, että tällaisia valokukkia saisi olla pysyvästi puistoissa meitä ilahduttamassa. Tämä taitaa olla ainoa kuva, jossa värit ovat lähellä oikeaa.
Joachim Slugockin Horizontal Interference oli koostettu erivärisistä neonnaruista ja teos oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kiinnostava. Hauskinta UV-valotaiteessa oli se, että ihmisten vaaleat vaatteet reagoivat valoon - ja myös hampaat :D.
Lapsi oli kaikesta ihan superinnoissaan ja vaikka arvelin, että tapahtuman pääasia eli erilaiset valoteokset ei kiinnosta, niin niitä yhdessä ihasteltiin. Lapsesta oli varmasti jännää olla illalla liikkeellä ja nähdä kaikkea erilaista. Niin oli äidistäkin :D. Valon kaupunki -tapahtuma on hyvin ainutlaatuinen ja omaleimainen ja olenkin tehnyt jo ensi vuodelle toimintasuunnitelman, jotta pääsen tutustumaan vielä useampaan kohteeseen. Nyt missasimme joitain isojakin kohteita ja olin taas kerran aikamoinen puusilmä, kun en huomannut joitain teoksia, joista olimme kävelleet ohi.
Tapahtumatarjontaa oli niin paljon, että olisi ollut tarpeen varata sekä perjantai -että lauantai-ilta, jotta olisi ehtinyt kaikkeen kiinnostavaan. Perjantaina olisi ollut kiva käydä mm. Valo virtaa -tapahtumassa, jossa Tourujokeen lasketaan valoteoksia ja olisin myös halunnut nähdä Kotikolojen valot eli ympäristötaideteokset, joissa lymyili erilaisia eläimiä. Kankaan alueella olisi ollut vaikka mitä; Kankaan Kekri olisi tarjoillut valoa, taidetta, kulttuuria ja makuelämyksiä. Olisi ollut seminaaria ja näyttelyä ja yliopistolla Tutkijoiden yö jajaja vaikka mitä! Tänä vuonna tärkeintä oli, että pääsin ylipäätään lähtemään ja että taapero sai ihmeteltävää. Minua jäi vähän harmittamaan, etten kyennyt ottamaan kunnon kuvia ja mietinkin, että kehtaanko laittaa näitä räpsäyksiä blogiin ollenkaan. Kun migreenipäissään toikkaroi hämärässä, toinen käsi lastenrattaissa ja toinen kamerassa, niin lopputulos on tämä. Kuvia tärkeämpää oli festivaalitunnelma ja siitä nauttiminen ja me todella nautittiin ja tapahtumasta ja kiva fiilis. Syksyyn todella tarvitaan tällainen tapahtuma, joka piristää, tarjoaa uusia ja erilaisia virikkeitä ja kokoaa yhteen erilaisia ihmisiä ja tarjoilee valoa pimeyteen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)