Syyshöpinöitä

On lauantai-ilta, olen kotona enkä haluaisi ollaan missään muualla. Olen totaalisen hurahtanut hyggeilyyn ja on mahtavaa, että kotoilu on nyt trendikästä. On ollut kivaa löytää ihmisiä, jotka jakavat kanssani samat fiilikset ja tänä syksynä olen jakanut monien kanssa myös syksyinnostustani ja jopa vähän ihmetellyt sitä, miten syksypositiivisuus on vallannut monet ihmiset. Aiemmin minäkin olen kokenut, että syksyllä "pitää" masentua ja kuten tykkään sanoa, mörkööntyä ja että pitää valittaa säästä - huolimatta siitä mikä säätila on. Nyt olen ollut merkillisen innoissani syksystä ja lapsenomaisesti ihastellut ruskaa, maata peittäviä lehtimattoja ja jopa sumuja. Pääasiassa siis olen ollut syksystä innoissani, mutta kun vettä satoi kaatamalla pari päivää putkeen, niin olin samaa mieltä kuin taapero, joka aamulla ulos astuessaan totesi: "Vettä sataa, kymmää, mäwkää, mennään takasi nukkumaan".

On ollut ihanaa laittaa kotiin kaikkia syysjuttuja ja olen saanut jopa erään oivalluksenkin. Monilla meistä on tapana koristella kotia jouluksi, pääsiäiseksi tai muun sesonkijuhlan aikoihin, mutta syksy on sisustamisen kannalta ollut vähän ankeaa aikaa, koska se on vain syksy, ehkäpä se mälsimpänä pidetty välikausi. Pihoille saatetaan ostaa kanervia, mutta miten moni koristelee kotia syksyllä? Olen nyt oivaltanut, että syksy on yhtä ihana vuodenaika ja sesonki kuin kaikki muutkin ja syksy ansaitsee omat koristeensa ja sen, että annan syksyn tulla kotiini lempeästi ja hyväksyn uuden vuodenajan. Minun kun on aina vähän vaikea luopua kesästä ja tuntuu, että kesä loppuu aina kesken. Pidän kesäverhoja ikkunoissa toivoen, että niiden avulla kesä vielä jatkuisi. Ja jossain vaiheessa syyskuussa hyväksyn, että taas yksi kesä on mennyt ja vaihdan verhot hirmu tohinalla ja lähden Puttipajalle ostamaan kynttilöitä ja askartelen kranssin tai jotain muuta syksyistä. Pari viikkoa sitten teimme taaperon kanssa retken Vaajakoskelle, juurikin yhtenä kohteena Puttipaja (eli virallisesti Design Puoti Wanha Paja) ja kävimme myös lastentarvikekirppari Hippakaupassa, mistä löytyi lapselle mm. Didriksonin toppatakki 7 eurolla, lämpöisiä pöksyjä ja collareita ja muutama kirjakin. Lopuksi menimme herkuttelemaan Naissaaren kahvi- ja juhlahuoneelle. Arvatkaapa muuten, oliko hitusen vaikeaa päättää, minkävärisiä ja -muotoisia kynttilöitä valitsisin? Nämä päätyi sitten mukaan:

Tänä syksynä olen ollut ihan yli-innostunut syyssisustamisesta ja vaikka en mitään ihme investointeja tehnytkään, niin kynttilät ja pienet koristeet ja etenkin olkkarin uudet pallovalot ovat saaneet aikaan sen, että viihdyn kotona erinomaisesti ja todella nautin. Jossain mainoksessa sanotaan "Ihanaa olla kotona" ja voin allekirjoittaa tuon lauseen. Nyt vaan tuntuu hyvältä viettää aikaa kotona, nauttia arkipuuhista ja mikä tärkeintä, lapsen kanssa touhuamisesta ja joskus myös yksinolosta. Erakoitumaan en pääse, harrastukset ja työkin pitää huolen siitä, että sosiaalisia kontakteja tulee riittämiin ja erinäisiä menoja ja kissanristiäisiäkin on. Pyrin säilyttämään tasapainon kotoilun ja rientojen välillä. 

Koen myös hyvin voimakkaasti, että kotona oleminen jollakin tavalla parantaa. En uskaltaisi tätä kirjoittaa, ellen tietäisi, että on muitakin, jotka kokevat samoin. Kotona oleminen tarjoaa mahdollisuuden tehdä niitä asioita, joista pidän ja hiljaisuus, jopa hiljentyminen rauhoittaa mieltä ja kehoakin ja tarjoaa usein myös oivalluksia ja vastauksia kuin itsestään. Myönnän, että pimeys väsyttää - reagoin herkästi säätiloihinkin- ja heti kun aurinko pilkahtaa, saan uutta elinvoimaa ja olen virkeämpi. Ja kuitenkin pimenevät illat ovat olleet ihania ja omituisella tavalla "pehmeitä" ja turvallisia, vapauttavia. Syksyssä kai parasta on se, että ikään kuin luvan kanssa saa mönkiä viltin alle ja olla tekemättä mitään ja tarvittaessa vedota kaamosväsymykseen.

On ihanaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ei ole deadlineja eikä kiirettä, vaikka kotonakin puuhaa riittää. Työni on hyvin hektistä ja sosiaalista ja olen sitä mieltä, että tarvitsen kotoilua työni vastapainoksi. Työsyksy oli ihan hirvittävän rankka ja vasta nyt syyslomalla olen tajunnut, että olen ollut ihan liian rikkipoikkipuhki ja kädet ristissä olen toivonut, että tämä viikon mittainen loma riittää palautumiseen ja antaa voimia puurtaa joululomaan asti. Olen ollut koko syksyn enemmän tai vähemmän kipeä, tosin oli eräs kuuden päivän putki, jolloin olin ihan terve! Silloin olin vain umpiväsynyt, mutta muuten terve. En ole ainoa, joka on kokenut, että töissä on ollut vaativaa ja sanonut ennen lomaa, että loma tulee todella tarpeeseen. Syksy meni nopeasti ja olen sitä mieltä, että mikään syksy ei ole koskaan hujahtanut näin nopeasti. Kuin ihmeen kaupalla olen saanut kaikki työhommat ja muutkin asiat hoidettua, usein viime tipassa ja häslingissä, mutta kuitenkin. Kun loma alkoi, niin palkitsin itseni hehkuvan oranssilla ruusukimpulla ja päätin, että muistan itseäni useamminkin kukkasilla.

Kun joku kyseli syyslomasuunnitelmia, niin mutisin jotain epämääräistä ja hoksasin, että on muuten todella hölmöä, että loman onnistumista mitataan sillä, että onko käynyt jossain tai missään ja mitä on tehnyt. "Ai sinä olit vain kotona, höh" on yleisin kommentti, jonka kuulen, kun olen kertonut lomastani ja tuntuu kurjalta, että kotona olemista vähätellään. Nykyisin sanon, että olin kotona, nautin, rentouduin ja olin onnellinen. Minusta tuollainen kuulostaa tosi hyvältä, etenkin onnellisuus. Tämä loma on ollut mukava ja vaikka minulla oli taas tapani mukaan aikamoinen rästityölista, niin sysäsin sen syrjään ja tein asioita vain fiiliksen mukaan. Olen mm. panostanut ruoanlaittoon, leiponut ja säilönyt, olen tehnyt ihan uskomattomia alelöytöjä ja hankkinut muutamia tärkeitä juttuja (kerrankin oli aikaa käydä kaupoissa), olen katsonut telkkaria (en yleensä TV: tä katsele), ulkoillut, askarrellut, lukenut kirjoja ja lehtiä ja oltiinhan me mummolassakin. Taapero pääsi leikkimään karvakaverinsa kanssa ja minäkin sain beagleterapiaa.

Tässä vielä parvekkeen kukkasia. Tämä oranssi omituinen kukka tarttui mukaan Palokan kukkakaupasta, mistä kävin ostamassa syyskuussa yhdet synttärikukat. Kauppa oli juuri menossa kiinni, mutta sain ihan uskomattoman hyvää palvelua. Tämä ei varmaan kestä pakkasia, mutta toivon, että säilyisi Halloweeniin saakka. Vähän muistuttaa kurpitsoita nuo... nuo... millä nimellä noita edes kutsutaan?

Uskotteko, että nämä kukat ovat olleet kuukauden purkissa enkä ole vaihtanut niille vettä kertaakaan? Poimin nämä edellisellä mummolareissulla ja nyt kun menimme sinne, niin pihan kultapiiskut olivat jo nuivahtaneet. Aika hassua, että maasta kasvavat kultapiiskut kuolivat aiemmin kuin nämä purkissa olevat!

Tässä tuli nyt sekalainen selostus, oikein kunnon perinteinen fiilispostaus! Tarkoituksena oli kirjoittaa erikseen sisustuspostaus, kukkapostaus ja kertomus työsyksystä, mutta tässähän nämä tuli kaikki samassa.

Miten sinun syksysi on sujunut? Nautitko syksystä, kaipaatko kesää tai talvea vai odotatko kenties jo joulua?