Nainen puuteriroosassa

Koska olen tämän viikon ollut surullinen ja ikävissäni koiraystäväni menettämisen vuoksi, niin kaivelin kuvia, jotka muistuttavat minua siitä, mitä on olla tosi iloinen. Vaikka olenkin nyt suruissani, niin silti nautin elämästä enkä aio tarpoa vain surun syövereissä. Elämään kuuluu sekä ilo että suru eikä toinen ei voi olla olemassa ilman toista. Nyt on surun vuoro, mutta sitä edelsikin ilon kausi ja olen hyvin kiitollinen siitä, että keväällä ja kesän alussa on ollut ihania juhlia ja tapahtumia, joissa elämänriemu on ollut hersyvimmillään.

Tässä asukuvia eräältä toukokuiselta juhlaillalta. Mekon ostin viime elokuussa kummivauvani ristiäisiin. Minulla oli visio mekosta ja säntäsin viime tingassa Vilalle ja esitin myyjälle toivomukseni ja kappas, alerekistä löytyi juuri sellainen mekko, mitä olin ajatellut. Ihan käsittämätöntä, että oli vielä täysin sopiva kokokin ja yksi ainoa jäljellä kuin minua odottamassa! Olen tykästynyt maksimekkoihin ja erityisesti juhlavaatteena pitkä mekko toimii hyvin. Ja sopii ihmiselle, jolla hajoaa sukkahousut viimeistään juhlapaikan ovella ja aina saa olla joko vaihtamassa sukkiksia tai kyselemässä kynsilakkaa, jolla saa silmäpaon pysäytettyä. Maksimekon alla ei haittaa, jos on silmäpakolaiset sukkikset! 

Tuo mekko päällä tunsin itseni ihan kreikkalaiseksi jumalattareksi. Tiedän kyllä, että lyhyenläntä, pöhöttynyt suomalaisnainen on hyvin kaukana sellaisesta, mutta pitkä, nyörivyöllinen mekko, kauniit korut ja korkkarit saivat oloni tuntumaan tosi hyvältä ja vaikka joka päivä panostankin pukeutumiseeni, niin juhlapukeutumisesta tuli ekstrahyvä olo. Olen niin harakka, että käytän tällaisia koruja ihan arkenakin ja kiitos Avonin, koruvalikoimani onkin laajentunut huimasti (ja edullisesti).

En oikein tiedä, millä sanalla mekon väriä pitäisi kuvailla, koska se ei ole roosa, ei varsinaisesti persikkakaan, ehkä puuteriroosa olisi paras sana. Nythän puuteriroosa on muotia ja tämä mekko on ehkä sen värinen, mutta vivahtaa aavistuksen persikkaan. Kuvat valehtelee väriä vähän ja joka kuvassa mekko näyttää eri väriseltä, mutta niin se tekee luonnossakin. Kullanhohtoinen jakku on myös Vilalta ja yksi parhaimpia juhlavaatehankintojani. Koska ilma oli kylmä, niin pelkkä jakku ei riittänyt vaan päälle piti vetää takki ja ärtyilin kotona sitä, että mikään takki ja huivi ei sovi juhlamekon kanssa. Kuvaajan mielestä trenssi ja Noshin perhoshuivi sopi oikein hyvin ja nyt kuvia katsoessani olen samaa mieltä. Ennen ei ole ollut sitä ongelmaa, että kevään ja kesän juhliin tarvitsee miettiä päällystakkia, koska on pärjännyt jakulla, mutta nyt pitäisi kai kehitellä ihan uusi vaate eli juhlava päällystakki, koska kesät on näin kylmiä! Koulujen päättäjäispäivänä oli lämpötila nollassa ja aika monella juhlijalla oli villakangastakki ja sellaista kai joutuu pitämään juhannuksenakin :D

Olen tehnyt taas kerran kenkäinventaariota, koska monet kengät on kuluneet puhki ja nyt täytyy hyväksyä se, että raskaus ja ylipaino ovat muokanneet jalkaani niin, että osa kengistäni ei enää sovi minulle. Minulla on ollut akuutti puute kesäkorkkareista ja kävin keväällä jopa ihan kunnollisen kierroksen kenkäkaupoissa ja olin varma, että jostain löytyy vaaleat kengät, jotka sopii niin juhlaan kuin arkeenkin. No eipä löytynyt ja luovuin toivosta. En ole vieläkään löytänyt mustia kivoja ja hyviä korkkareita, joten arvelin, että vielä huonommin löytyy vaaleat. Sitten kauppareissulla löysin Prismasta ihan täydelliset nudekorkkarit! Sävy on mun silmiin ihan täydellinen nude, ei liian beige eikä selvästi mihinkään värikkääseen väriin, kuten vaaleanpunaiseen taittava. Tuo väri sopii lähes kaiken kanssa ja kun nämä on vielä niin hyvät jalassakin, niin näillä onkin tullut käveltyä nyt ihan luvattoman paljon.

Poseerauskuvat onnistui hyvin ja kiitänkin kuvaajaa! Varauduin ottamaan selfieitä, kun kerrankin löytyi suuri peili, mutta onneksi löytyi kuvaaja. Tämä kuva on otettu peilin kautta ja jos pitäisi valita yksi kuva, jonka avulla itseni esittelen, niin se olisi tämä. Minulla on usein kamera  kädessä, olen menossa johonkin tai tulossa jostain, mutta silti maltan pysähtyä, laukku roikkuu olalla, tukka hapsottaa, naama on pakkelissa ja massu on ylipömpöllään hyvää ruokaa :D. That's me!

Asu on hyvin vaalea, mutta koska käytän niin paljon mustaa, niin on ihanaa ja virkistävää pitää jotain aivan erilaista. Joku muu olisi ehkä asustanut tämän eri tavalla ja mekon kanssa sopisi esim. mustat asusteet tai jokin ihan yllättävä kontrastivärikin, kuten sininen, mutta minä tykkään nyt tällaisestä hillitystä meiningistä. Mitä te tykkäätte kokonaisuudesta?

Mitä teillä on suunnitelmissa juhannukseksi? Minulla ei ole mitään sen kummempaa vaan perinteisillä kuvioilla mennään tänäkin vuonna ja aion hetkeksi unohtaa kaikki arjen hässäkät. Rentouttavaa ja aurinkoista rakkauden juhannusta kaikille  ♥