Mutsi minimekossa eli saako äiti olla seksikäs?

Tässä eräänä kesälauantaina olin lähdössä viihteelle ja meinasi pukata oikein kunnon asukriisiä. Päätin, että koska oli lämmin ja kaunis kesäilta, niin en laita nahkahametta, joka on ainoa kelvollinen hameeni (ja josta löytyy kuvia täältä, täältä ja täältä). Olen parissa viikossa turvonnut taas vaihteeksi monta kiloa ja ekstrajoustaviin jegginsseihinkin sulloutuminen oli niin työlästä, että istahdin jakkaralle keskelle vaatehuonetta ja tuumin hetken ajan, että lähden varmaan alasti! Olin kuitenkin sitä mieltä, että minulla täytyy olla jokin vaate, jonka olemassaoloa en muista ja että minun ei tarvitse asukriiseillä, koska löydän kuitenkin jotain päällepantavaa. Löysinkin mustan trikoomekon, jonka olin saanut entiseltä kollegaltani tai oikeastaan hänen tyttärensä oli mekosta luopunut. En ole ihan varma onko se mekko vai tunika, mutta näin kesäfiiliksissä päätin käyttää sitä minimekkona.

Mekko päälle, korut päälle ja meikit päälle ja olin valmis bilettämään. Sitten yhtäkkiä tuli mieleeni, että herranjestas, minähän olen unohtanut, että olen äiti - iiik, äkkiä kotiin pesemään pakkelit naamalta, vaihtamaan matalammat kengät ja soveliaammat vaatteet ja ehdottomasti se hehkuvanpunainen huulipuna veks! Ja ylipäätään kotiin, sillä pienen lapsen äiti on huono äiti, jos hän poistuu kotoa viikonloppuiltana viihteelle... Minä en todellakaan haluaisi ajatella noin enkä pidä siitä, että päähäni pälkähtää tuollaisia ajatuksia. Mistä ne oikein kumpuaa? En yhtään ihmettele, että äidit ovat niin sekaisin ja hukassa, jos minäkin olen altis kaikille tuollaisille älyttömille ajatuksille!

En ole äidiksi tulemisen jälkeen kokenut muuttuneeni mitenkään erityisesti äidiksi vaan lähinnä koen olevani vain ihan oma itseni. En ole muuttanut pukeutumistani enkä meikkaamistani enkä ole kadonnut äitiyskuplaan ja hukannut tyyliäni. Minulla ei ole tarvetta pukeutua äitimäisesti korostaakseni sitä, että olen äiti eikä minulla ole tarvetta pukeutua korostetun seksikkäästi todistaakseni, että olen vielä ihan käypäinen nainen. 

En juurikaan ajatellut äitiys/seksikkyys -teemaa raskaana ollessani, mutta kun olin kuudennella kuulla raskaana ja menimme mieheni kanssa lastentarvikeliikkeeseen, niin sanoin leikilläni, että haluan seksikkään äitiysmekon. Mieheni muljautti suuria silmiään ja luin hänen tikkukirjaimilla kirjoitetut ajatuksensa siitä, että sanat seksikäs ja äitiysmekko eivät kertakaikkiaan kuulu yhteen. Liikkeen sisällä hän naureskeli äitiysvaatemerkille, joka kantaa nimeä Mamalicious ja se huvittaa minuakin edelleen. Nimi vaikuttaa niin teennäiseltä, mutta jos paljastan salaisuuden, niin minä koin olevani raskausaikana ihan hirmuisen mamalicious ja kaikki mahdolliset licious-loppuiset sanat! Ja ensimmäistä kertaa elämässäni koin olevani ihan superseksikäs! Juu-u, niin minä koin, kun paino nousi ja masu kasvoi, kun pehva levisi, kun selluliitti lisääntyi ja naama ja kaikki muutkin ruumiinosat turposivat. Eihän tuossa mitään logiikkaa ole, koska nimenomaan pallomahan, hyllyvien läskieni ja raejuustoreisieni kanssa minun olisi pitänyt tuntea itseni epäseksikkääksi ja yleensä naiset kokevatkin ihan päinvastaista, mutta minä en ole ikinä kokenut oloani niin mahtavaksi kuin raskausaikana. Seksikkyys tuli ikään kuin kaupanpäällisenä siitä, että minulla oli hyvä olla itseni kanssa. Joskus parikymppisenä ja parikymmentä kiloa kevyempänä ja siloihoisempana olin huomattavasti epävarmempi itsestäni kuin nyt eikä tuossakaan ole mitään logiikkaa, sillä ainahan ajatellaan, että kun on hoikka, niin automaattisesti tuntee olonsa seksikkääksi ja hyväksi. Ei kai muuten naiset olisi koko ajan laihduttamassa sitä kuuluisaa viittä kiloa! Raskausajan huikean itsevarmassa olotilassa mietin, että olisiko naisen mahdollista pitäytyä hyvän itsetunnon moodissa aina. Ihan siihen samaan itsevarmuuteen en ole päässyt enää, mutta aika lähelle. Tavallaan hyvästä olosta ja itsevarmuudesta tuli raskauden myötä osa minua, vaikka jossain vaiheessa pelkäsin, että alan inhota kehoani, koska monille naisille käy raskauden jälkeen. 

Viidennellä kuulla raskaana

Minulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen aiheeseen äidit ja seksikkyys. Ensinnäkin en ymmärrä kysymystä "Saako äiti olla seksikäs?". En ymmärrä mitään muitakaan "Saako äiti"-kyssäreitä. Saako äiti mennä baariin? Saako äiti meikata? Saako äiti lähteä joogaan? Miksi tuollaisia asioita edes pitää kysyä? Miksi äitiys muka muuttaisi naista niin paljon että nuo asiat muuttuisivat? Selittäkää minulle, jos joku tietää. Eipä ole ihme, että olen niiiin ulkona kaikista äitikeskusteluista, kun en ymmärrä moisia vatvomisia. Jotenkin niin olen asian käsittänyt, että yleinen käsitys on, että kun tulee raskaaksi ja äidiksi, niin muuttuu joksikin eriskummalliseksi olioksi, johon ei missään nimessä voi liittää sanaa seksikkyys. Ihan kuin nainen kävisi läpi jonkin metamorfoosin, jonka jälkeen hän on kaikkea muuta kuin seksikäs. 

Juuri, kun olen kirjoittanut siitä, miten mahtavaa oli tuntea olonsa seksikkääksi, niin jatkan samaan hengenvetoon, että minua (ja monia muita naisia) ahdistaa ajatus siitä, että naisen pitäisi aina ja kaikkialla olla seksikäs. Ihan kuin naisilla ei muuten olisi paineita! Äitien riittävyyspaineisiin kun lisätään ulkonäköpaineet, niin ei ole ihmekään, jos välillä pää meinaa räjähtää. Seksikkyys on varmasti monen naisen tavoite ja kyllä minustakin on kivaa näyttää hyvältä, mutta en ole ostanut vaatteita sillä silmällä, että ne olisivat erityisen seksikkäitä. Minä naiivi parka en edes ajatellut sitä silloin, kun ostin keinonahkahousut. Pidin niitä arkipäivinä yliopistolla, mutta sitten kyllästyin ja laitoin ne huuto.netiin myyntiin. Joku perverssi ukko päätti ostaa ne ja hän häiritsi mielenrauhaani lähettelemällä minulle hämyisiä viestejä ja sitten vasta tajusin, että jotkut ihmiset liittävät nahkapöksyihin omituisia mielikuvia. Eräs suosikkivaatteeni on nahkahame ja minulle se on hame muiden joukossa ja rock-henkiselle tyypille nahkahame kuuluu peruspuvustoon ja sitäpaitsi se on mielestäni ajaton klassikkovaate, etenkin kun se on Ritva Fallan Marimekolle suunnittelema. 

Tämän pitkän ja johtolangattoman liirumlaarumin jälkeen kuvia asusta, josta pohdiskeluni sai alkunsa. Mielestäni lauantai-illan asu ei ole edes seksikäs vaan mustan ja beigen yhdistelmä on perusvarma ja jonkun mielestä voi olla jopa tylsä ja tätimäinen, mutta musta-beige - kombinaatio on tullut pukeutumiseeni jäädäkseen. Mietin asun piristäjäksi jotain eriväristä laukkua, mutta koska minulle tuli kiire, niin nappasin vaalean laukkuni. 

Jakku on esiteltykin jo tässä postauksessa, mutta kerrottakoon vielä, että se on hankitu Nellyltä 25 eurolla ja olen erittäin tyytyväinen jakkuhankintaani. Se on niin monikäyttöinen, mukava päällä ja minua ilahduttaa aina vaan, että löysin tismalleen sellaista, mistä olin haaveillut ja vieläpä halvalla.

Minulta puuttuu edelleen mustat peruskorkkarit. Niille todella olisi käyttöä! Joskus kaipaan muitakin kuin järkeviä kenkiä ja olisi ihana ostaa korkkarit vain siitä syystä, että ne ovat kauniit ja haluan ne (toki niiden pitää olla hyvät jalassakin). Nykyisin kun ostan vain järkisyistä ja jos en löydä kriteereihin sopivia tuotteita, jätän ostamatta. Siitä syystä kesäbilekenkinä toimi nämä 8 vuotta vanhat korkosandaletit. Muistelin, että kun olin vuonna 2009 ralliviikonloppuna viihteellä, niin minulla oli samat kengät jalassa. Nilkkaan laitoin Avonin jalkakorun, jota olisi tarkoitus pitää niin, että keskeltä menee ketju keskivarpaaseen, mutta minä laitoin ketjun lukkoon kiinni ja hyvältä näyttää noinkin. Tykkään käyttää nilkkakoruja, mutta niitä on ollut vaikea löytää ja nyt kun Avonilta löytyi tämä ja eräs toinenkin koru tai oikeastaan setti, niin tilasin senkin.

Mitä ajatuksia aihe äidit/seksikkyys teissä herättää? Asiasta on keskusteltu paljon ja minäkin halusin ottaa kantaa, vaikka alunperin tarkoitus oli vain tehdä asupostaus, mutta pohdiskeluksihan tämä taas meni!