Kestättekö vielä yhden kulttuuriaiheisen postauksen? Hyvinkään taidemuseossa avautui 3.6. mielenkiintoisen niminen taidenäyttely: Humala ja Krapula - 5 taiteilijaa. Kävin näyttelyn avajaisissa ja oli aika huippua ensinnäkin olla päivän minilomalla ja toiseksi oli huippua päästä tutustumaan ensimmäisten joukossa upeaan näyttelyyn.
Humala ja Krapula -näyttely on katsaus aikakauteen, joka muutti kotimaista maalaustaidetta ja raivasi polkua uusille tyylisuuntauksille. Taiteilijat eivät itse tainneet aikanaan tietää, mikä merkitys heillä oli maalaustaiteelle, sillä he kokivat vain tekevänsä työtänsä - nykyisin sanottaisiin "omaa juttuaan". Näyttelyn teokset ovat mielenkiintoisia ja jos vähänkin taiteesta jotain ymmärtää ja on historiasta kiinnostunut, niin uskon, että näyttelystä saa paljonkin irti. Jos taas on sitä tyyppiä, jonka mielestä vain esittävä taide on oikeaa taidetta, niin sellaisellekin näyttely sopii, koska maalaukset eivät ole mitään epämääräisiä, abstrakteja syheröitä. En ole tosin koskaan ymmärtänyt argumenttia "eihän tuo taulu edes esitä mitään", sillä olen aina ajatellut, että taiteen ei tarvitsekaan esittää mitään vaan taiteen funktio on aivan muu.
Näyttelyn nimi voi kummastuttaa, mutta sille on luonnollinen selitys. Taiteilijat Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski rakennuttivat Hyvinkäälle sata vuotta sitten huvilat, jotka he nimesivät Humalaksi ja Krapulaksi. Nimet annettiin kertoman mukaan vastalauseeksi perinteisille ja kansallisromanttisille taiteilijoiden talojen nimille (kuten Ainola). Sallisen ja Ruokokosken lisäksi taloissa asuivat vuorollaan taidemaalarit Anton "Vorssi" Lindforss ja Paavo Leinonen sekä viimeisenä kuvanveistäjä Terho Sakki, jonka perikunnan omistuksessa talot edelleen ovat. Vuonna 1957 Humalan ostaneen kuvanveistäjän työt ovat näyttelyssä itseoikeutetusti esillä. Sakki on tehnyt useita tunnettuja julkisia veistoksia ja muistolaattoja ja erityisesti hän on ansioitunut mitalien suunnittelijana ja tekijänä.
Humala ja Krapula -näyttely on katsaus aikakauteen, joka muutti kotimaista maalaustaidetta ja raivasi polkua uusille tyylisuuntauksille. Taiteilijat eivät itse tainneet aikanaan tietää, mikä merkitys heillä oli maalaustaiteelle, sillä he kokivat vain tekevänsä työtänsä - nykyisin sanottaisiin "omaa juttuaan". Näyttelyn teokset ovat mielenkiintoisia ja jos vähänkin taiteesta jotain ymmärtää ja on historiasta kiinnostunut, niin uskon, että näyttelystä saa paljonkin irti. Jos taas on sitä tyyppiä, jonka mielestä vain esittävä taide on oikeaa taidetta, niin sellaisellekin näyttely sopii, koska maalaukset eivät ole mitään epämääräisiä, abstrakteja syheröitä. En ole tosin koskaan ymmärtänyt argumenttia "eihän tuo taulu edes esitä mitään", sillä olen aina ajatellut, että taiteen ei tarvitsekaan esittää mitään vaan taiteen funktio on aivan muu.
Näyttelyn nimi voi kummastuttaa, mutta sille on luonnollinen selitys. Taiteilijat Tyko Sallinen ja Jalmari Ruokokoski rakennuttivat Hyvinkäälle sata vuotta sitten huvilat, jotka he nimesivät Humalaksi ja Krapulaksi. Nimet annettiin kertoman mukaan vastalauseeksi perinteisille ja kansallisromanttisille taiteilijoiden talojen nimille (kuten Ainola). Sallisen ja Ruokokosken lisäksi taloissa asuivat vuorollaan taidemaalarit Anton "Vorssi" Lindforss ja Paavo Leinonen sekä viimeisenä kuvanveistäjä Terho Sakki, jonka perikunnan omistuksessa talot edelleen ovat. Vuonna 1957 Humalan ostaneen kuvanveistäjän työt ovat näyttelyssä itseoikeutetusti esillä. Sakki on tehnyt useita tunnettuja julkisia veistoksia ja muistolaattoja ja erityisesti hän on ansioitunut mitalien suunnittelijana ja tekijänä.
Näyttely on minulle henkilökohtaisesti merkittävä, koska Paavo Leinonen oli äitini isä. Hän oli vaatimaton mies eikä halunnut pitää teoksistaan meteliä, vaikka hänen merkityksensä erityisesti suomalaiselle kirkkotaiteelle on suuri. Leinonen maalasi lasimaalauksia, alttaritauluja ja koristemaalauksia useisiin merkittäviin kirkollisiin kohteisiin. Näyttelyssä on esillä hänen maalauksiaan, joissa tulee esille paavoleinosmainen omaperäinen ja pelkistetty, mutta vahva maalaustyyli enkä ole ainoa, joka on sitä mieltä, että hiljaisen harmonian mestariksi tituleerattu taiteilija olisi jo eläessään ansainnut suuremman arvostuksen. Maaseudulta kotoisin oleva kauppiaan poika valitsi itselleen epätavallisen ammatin, mutta taiteilijasieluna ja jopa boheemiksikin väitettynä hän sulautui hyvin aikansa taiteilijoiden joukkoon ja ystävystyi monien hengenheimolaisten kanssa.
Humala ja Krapula -näyttelyn taidemaalarit kuuluivat Sallisen johdolla perustettuun Marraskuun ryhmään, joka oli saanut inspiraationsa ekspressionismista ja jopa kubismista. Jokaisella taiteilijalla oli tietysti oma tyylinsä, mutta näyttelyn tauluissa voi huomata joitain yhtäläisyyksiäkin. Tauluja katsellessani ajatukset karkailivat vuosisadan alkuun, jolloin Suomen kulttuurielämä oli varsin erilaista kuin nykyisin. Ei ollut some-verkostoja vaan taiteilijat kävivät kirjeenvaihtoa ja tapasivat toisiaan muun muassa Brondan kahvilassa, joka tunnettiinkin taiteilijakahvilana. Kävin kesäkuussa Kansallisgalleriassa tutkimassa isoisäni arkistoa eli toisinsanoen kirjeitä ja jäämistöä ja vanhoista kirjeistä ja korteista selviää, että monet lähetykset oli osoitettu Brondalle. Isoisäni ystävä, taiteilija Kalle Carlstedt oli lähettänyt lokakuussa 1936 Brondaan kortin, jossa lukee: "Hei pojat! Jos joku teistä tietää, missä Paavo Leinonen asuu, ilmoittakoon hänen osoitteensa kortilla minulle."
Kansallisgallerian arkistoja tutkiessani yritin selvittää, milloin isoisäni on Humalassa asunut. Hän on ollut kirjoilla Hyvinkäällä, mutta muuta tietoa ei juurikaan ole. Tuon ajan taiteilijat olivat liikkuvaista sorttia ja asuivat milloin missäkin. Asiat hoidettiin pääasiassa kirjetse ja esim. yhden taulun ostamisessa saattoi kestää pitkään, koska ensin ostaja kyseli, että olisiko taiteilija halukas myymään taulua, sitten taiteilija vastaa ja aloittaa hintaneuvottelun ja sitten kirjeenvaihtoja käydään puolin ja toisin. Toivon, että minulla on joskus aikaa perehtyä vanhoihin kirjeisiin, koska ne ovat ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kurkistamaan vuosisadan alun taiteilijaelämään. Kirjeistä tulee ilmi köyhyyttä ja pulaa, iloisia uutisia, perhetapahtumia, intiimejä yksityiskohtia ja monissa kirjeissä on lystikkäitä juttuja ja yleensä vain peruskuulumisia, joita niitäkin on mielenkiintoista lukea.
Eräästä Mikko Carlstedtin Paavo Leinoselle lähettämästä kirjeestä vuodelta 1933 löytyi aika mehukas kohta liittyen Humala ja Krapula -huviloihin: "Oikein iso kiitoksemme vain viimeisestä! Oli hiton lystiä päästä silloin mukaanne näkemään sitä Kuoppaa, jonka pohjalla sinä ja Sallinen ahertelette. Kyllä oli elämys nähdä itse se päämestarikin, omissa oloissaan. Makeasti olen naureskellut hänen lystikkäille jutuilleen! Erikoisesti minua huvitti hänen rakkautensa siihen omaan mökkiinsä, kaivoonsa y.m. Kun hän silloin illalla otti minut kainaloonsa, vei pihalle ja sanoi, että "Kyllähän perkele sen heti näkee, että "Krapula" on saatana vieköön paljon komiampi kuin Vorssin talo jumalauta, vaikka sitä on ollut arkkitehti laittamassa!" Haa, niin sitä pitää! Oli mukavaa todeta, että omaa kotia sitä rakastetaan, niin itsekkäästi ja pannaan naapuri vallan kelvottomaksi."Sitä en tiedä, mikä tuo kirjeessä mainittu Kuoppa on, sillä se ei tekstistä selvinnyt.
Sallinen aiheutti paheksuntaa olemalla tuon ajan maalaustaiteen "paha poika", joka maalasi miten lystäsi ja aiheutti siksi närää kriitikoissa. Rujot, kaunistelemattomat kuvat Mirri-vaimosta ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan. Kun teinityttönä näin ensimmäisen kerran Sallisen maalauksia Mikkelin taidemuseossa, olin vähän hämmentynyt. Muistan hämmentyneeni Mirri-kuvien seksuaalisesta virittyneisyydestä ja etenkin siitä, että miten rumat maalaukset uhkuivat julkeutta ja miettineeni, että millainen ihminen maalaa omasta vaimostaan tuollaisia kuvia. Olen Mirri-kuvien äärellä edelleen vähän häkellyksissä enkä saa tolkkua siitä, että onko kuvat maalattu rakkaudessa vai inhossa, kuvastavatko ne Mirrin mielenlaatua ja syvintä olemusta vai Sallisen tunteita vaimoaan kohtaan. Joka tapauksessa kiehtovia ja arvoituksellisia Mirri-taulut ovat. Näyttelyssä on esillä muitakin Sallisen klassikkoteoksia ja niidenkin äärelle kannattaa pysähtyä.
Humala ja Krapula -näyttelyn taidemaalarit kuuluivat Sallisen johdolla perustettuun Marraskuun ryhmään, joka oli saanut inspiraationsa ekspressionismista ja jopa kubismista. Jokaisella taiteilijalla oli tietysti oma tyylinsä, mutta näyttelyn tauluissa voi huomata joitain yhtäläisyyksiäkin. Tauluja katsellessani ajatukset karkailivat vuosisadan alkuun, jolloin Suomen kulttuurielämä oli varsin erilaista kuin nykyisin. Ei ollut some-verkostoja vaan taiteilijat kävivät kirjeenvaihtoa ja tapasivat toisiaan muun muassa Brondan kahvilassa, joka tunnettiinkin taiteilijakahvilana. Kävin kesäkuussa Kansallisgalleriassa tutkimassa isoisäni arkistoa eli toisinsanoen kirjeitä ja jäämistöä ja vanhoista kirjeistä ja korteista selviää, että monet lähetykset oli osoitettu Brondalle. Isoisäni ystävä, taiteilija Kalle Carlstedt oli lähettänyt lokakuussa 1936 Brondaan kortin, jossa lukee: "Hei pojat! Jos joku teistä tietää, missä Paavo Leinonen asuu, ilmoittakoon hänen osoitteensa kortilla minulle."
Kansallisgallerian arkistoja tutkiessani yritin selvittää, milloin isoisäni on Humalassa asunut. Hän on ollut kirjoilla Hyvinkäällä, mutta muuta tietoa ei juurikaan ole. Tuon ajan taiteilijat olivat liikkuvaista sorttia ja asuivat milloin missäkin. Asiat hoidettiin pääasiassa kirjetse ja esim. yhden taulun ostamisessa saattoi kestää pitkään, koska ensin ostaja kyseli, että olisiko taiteilija halukas myymään taulua, sitten taiteilija vastaa ja aloittaa hintaneuvottelun ja sitten kirjeenvaihtoja käydään puolin ja toisin. Toivon, että minulla on joskus aikaa perehtyä vanhoihin kirjeisiin, koska ne ovat ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kurkistamaan vuosisadan alun taiteilijaelämään. Kirjeistä tulee ilmi köyhyyttä ja pulaa, iloisia uutisia, perhetapahtumia, intiimejä yksityiskohtia ja monissa kirjeissä on lystikkäitä juttuja ja yleensä vain peruskuulumisia, joita niitäkin on mielenkiintoista lukea.
Eräästä Mikko Carlstedtin Paavo Leinoselle lähettämästä kirjeestä vuodelta 1933 löytyi aika mehukas kohta liittyen Humala ja Krapula -huviloihin: "Oikein iso kiitoksemme vain viimeisestä! Oli hiton lystiä päästä silloin mukaanne näkemään sitä Kuoppaa, jonka pohjalla sinä ja Sallinen ahertelette. Kyllä oli elämys nähdä itse se päämestarikin, omissa oloissaan. Makeasti olen naureskellut hänen lystikkäille jutuilleen! Erikoisesti minua huvitti hänen rakkautensa siihen omaan mökkiinsä, kaivoonsa y.m. Kun hän silloin illalla otti minut kainaloonsa, vei pihalle ja sanoi, että "Kyllähän perkele sen heti näkee, että "Krapula" on saatana vieköön paljon komiampi kuin Vorssin talo jumalauta, vaikka sitä on ollut arkkitehti laittamassa!" Haa, niin sitä pitää! Oli mukavaa todeta, että omaa kotia sitä rakastetaan, niin itsekkäästi ja pannaan naapuri vallan kelvottomaksi."Sitä en tiedä, mikä tuo kirjeessä mainittu Kuoppa on, sillä se ei tekstistä selvinnyt.
Sallinen aiheutti paheksuntaa olemalla tuon ajan maalaustaiteen "paha poika", joka maalasi miten lystäsi ja aiheutti siksi närää kriitikoissa. Rujot, kaunistelemattomat kuvat Mirri-vaimosta ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan. Kun teinityttönä näin ensimmäisen kerran Sallisen maalauksia Mikkelin taidemuseossa, olin vähän hämmentynyt. Muistan hämmentyneeni Mirri-kuvien seksuaalisesta virittyneisyydestä ja etenkin siitä, että miten rumat maalaukset uhkuivat julkeutta ja miettineeni, että millainen ihminen maalaa omasta vaimostaan tuollaisia kuvia. Olen Mirri-kuvien äärellä edelleen vähän häkellyksissä enkä saa tolkkua siitä, että onko kuvat maalattu rakkaudessa vai inhossa, kuvastavatko ne Mirrin mielenlaatua ja syvintä olemusta vai Sallisen tunteita vaimoaan kohtaan. Joka tapauksessa kiehtovia ja arvoituksellisia Mirri-taulut ovat. Näyttelyssä on esillä muitakin Sallisen klassikkoteoksia ja niidenkin äärelle kannattaa pysähtyä.
Taidemuseon suuren salin seinällä ollut Anton Lindforssin omakuva veti minut puoleensa moneen kertaan jostain selittämättömästä syystä. Aivan kuin hän olisi katsonut juuri minua ja minulla oli tunne, että olisin halunnut tuntea tuon ihmisen. Kun näyttelyn jälkeen soitin äidilleni, niin hän kertoi, että Lindforss oli ollu isoisäni hyvä ystävä ja Paavo puhui Vorssista ja myöhemmin Vorssi-vainaasta aina lempeästi, jopa rakkaudella. Myös Jalmari Ruokokoski oli isoisäni ystävä, mutta hänen persoonansa ja taiteensa on jäänyt minulle vähän tuntemattomaksi. Olen hänen taiteeseensa tutustunut aiemmin taidenäyttelyissä, mutta vasta nyt näin niissä jotain itseäni kiinnostavaa ja pysähdyin tauluja katsomaan ihan ajatuksella. Olen aivan varma, että nyt vasta vanhojen kirjeiden tutkimisen myötän olen alkanut ymmärtää sitä, että maalausten takana on erittäin mielenkiintoisia persoonia ja ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti joskus eläneet iloineen ja suruineen. Kuulostaa lapselliselta, mutta oletteko vaikka jonkin maalauksen tai monumentin nähdessänne ajatelleet, että sen on joku suunnitellut, tehnyt ja samalla miettinyt, mitä ostaa serkulleen syntymäpäivälahjaksi ja pahoittiko tuttava mielensä, kun piti pyytää rahaa lainaksi.
Humala ja Krapula -viisi taiteilijaa -näyttely on siitä erityinen, että siellä on tuotu esille myös taiteilijoiden elämää ja talojen historiaa ja näyttelyn oheen on järjestetty mielenkiintoista ja jopa harvinaista ohjelmaa. Osa tapahtumista on jo mennyt, mutta mukaan ehtii vielä! Näyttely on avoinna 4.9. asti ja tuolloin on yleisöopastus näyttelyyn (klo 14). Humala ja Krapula -ateljeetalot ovat avoinna yleisölle ja niihin pääsee tutustumaan 25.7. - 31.7. klo 12-18, 15.- 21.8. klo 12-18 ja 29.8. - 4.9. klo 12-18. Taloihin pääsee tutustumaan myös sopimuksen mukaan ottamalla yhteyden Riikka Sakkiin riikka.sakki@pp.inet.fi / 050 566 2252. Jos haluaa tutustua taloihin ja näyttelyyn ohjatusti, niin kannattaa ilmoittautua kiertoajeluille, jotka järjestetään lauantaina 30.7. klo 13-15 ja sunnuntaina 21.8. klo 13-15. Kiertoajelu lähtee taidemuseolta ja hinta on 15 € / hlö. Ilmoittautumiset taidemuseo@hyvinkaa.fi / 040 480 1644.
Humala ja Krapula -viisi taiteilijaa -näyttely on siitä erityinen, että siellä on tuotu esille myös taiteilijoiden elämää ja talojen historiaa ja näyttelyn oheen on järjestetty mielenkiintoista ja jopa harvinaista ohjelmaa. Osa tapahtumista on jo mennyt, mutta mukaan ehtii vielä! Näyttely on avoinna 4.9. asti ja tuolloin on yleisöopastus näyttelyyn (klo 14). Humala ja Krapula -ateljeetalot ovat avoinna yleisölle ja niihin pääsee tutustumaan 25.7. - 31.7. klo 12-18, 15.- 21.8. klo 12-18 ja 29.8. - 4.9. klo 12-18. Taloihin pääsee tutustumaan myös sopimuksen mukaan ottamalla yhteyden Riikka Sakkiin riikka.sakki@pp.inet.fi / 050 566 2252. Jos haluaa tutustua taloihin ja näyttelyyn ohjatusti, niin kannattaa ilmoittautua kiertoajeluille, jotka järjestetään lauantaina 30.7. klo 13-15 ja sunnuntaina 21.8. klo 13-15. Kiertoajelu lähtee taidemuseolta ja hinta on 15 € / hlö. Ilmoittautumiset taidemuseo@hyvinkaa.fi / 040 480 1644.
Lisäksi taidemuseolla järjestetään luentosarja ja jos tuntuu, että kesä on täynnä menoja, niin ei hätää, koska luennot ovat vasta elokuussa. Amanuenssi Marja-Liisa Linder luennoi sunnuntaina 14.8. klo 14 Tyko Sallisen henkilökuvista ja Kiasman johtaja, emerita Tuula Karjalainen luennoi aiheesta Tyko Sallinen elämäkerran kirjoittajan näkökulmasta. Torstaina 25.8. klo 17.30 - 19.00 Intendentti, FT, Liisa Lindgren luennoi aiheesta Terho Sakki, kuvanveistäjän eisittvän ja abstraktin rajapinnalla.
Elokuun 19. päivä järjestetään Humalassa ja Krapulassa juhlajytkyt, jonka järjestää taidekilta ja ateljeetalojen omistajat. Lauantaina 27.8. taidemuseolla esitetään pienoisnäytelmä Humalan ja Krapulan taiteilijoista, liput 10 € sisältäen näyttelyn pääsymaksun.
Toivottavasti mahdollisimman moni taiteen ystävä innostuisi näyttelystä ja oheistapahtumista! Jos jotain olen tänä kesänä oivaltanut niin sen, että on erittäin virkistävää harrastaa kulttuuria, lähteä erilaisiin tapahtumiin ja antaa kulttuurikärpäisen puraista!
Onko blogini lukijoissa taiteen ystäviä? Olisi kiva kuulla, käyttekö taidenäyttelyissä ja millaisesta taiteesta pidätte. Ja onko joku käynyt Hyvinkään näyttelyssä?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)